Wikipedia

Kosmetiikka

kehonulkoisesti käytettäviä hoitoaineita

Kosmetiikkaa (kreikan sanasta κόσμος kosmos 'maailma', 'koriste'[1]) ovat hoitoaineet, joita käytetään kehon ulkoisiin osiin, kuten ihoon, hiuksiin ja ihokarvoihin, kynsiin, huuliin, ulkoisiin sukupuolielimiin sekä hampaiden ja suuontelon limakalvoihin. Kosmeettisen valmisteen tarkoitus on näiden osien puhdistaminen, niiden tuoksun tai ulkonäön muuttaminen, suojaaminen tai hyvässä kunnossa pitäminen, tai hajujen poistaminen.[2]

Kauneudenhoitotuotteita.

Kosmetiikkaa eivät ole aineet, jotka on tarkoitettu nautittavaksi, hengitettäväksi tai injektoitavaksi ihmiskehoon. Näin ollen esimerkiksi tatuoinnissa tai kestopigmentoinnissa käytetyt väriaineet eivät ole kosmetiikkaa.[2]

Kosmetiikan käyttöön liittyvää oppia kutsutaan kosmetologiaksi ja siihen erikoistunutta ammattilaista kosmetologiksi.

Kosmetiikkatuotteita

muokkaa
 
Silmien luomivärin lisäystä.

Kosmeettisia valmisteita ovat muun muassa saippuat, shampoot ja hammastahnat, deodorantit ja antiperspirantit, ihovoiteet ja meikit, kasvonaamiot, hajuvedet ja muut vartalotuoksut, hiusvärit ja hiusten muotoiluvalmisteet, ihokarvojen poistovalmisteet ja parranajovalmisteet, suuvedet, kynsille tarkoitetut valmisteet, ulkoiseen intiimihygieniaan tarkoitetut valmisteet, aurinkosuojatuotteet, itseruskettavat valmisteet sekä ihonvalkaisuun tarkoitetut valmisteet.[2]

Kasvojen koristamista ja ulkonäön parantelua väripigmenttejä sisältävillä aineilla kutsutaan ehostukseksi eli meikkaukseksi. Ehostukseen käytettävää kosmetiikkaa ovat muun muassa peitepuikko, meikkivoide, puuteri, poskipuna, ripsiväri, kajaali, luomiväri, kulmakynä, huulikiilto ja huulipuna.

Raaka-aineet

muokkaa

Kosmeettisten tuotteiden yleisiä perusraaka-aineita ovat alkoholi ja sen johdannaiset sekä monenlaiset rasvat ja öljyt sekä väripigmentit[3]. Kosmetiikassa käytetty vesi on tislattua tai demineralisoitua. Myös lähdevettä, merivettä tai mineraalivesiä voidaan käyttää. Vesi voi olla kosmetiikassa liuotin tai aktiivinen vaikutusaine.[4]

Kosmeettinen tuote on olomuodoltaan useimmiten emulsio, eli siinä on vettä ja rasva-ainetta emulgaattorin avulla yhdistettynä tasa-aineisiksi.[5]

Kosmetologi Una Nuotio on esittänyt kauneudenhoitoa esittelevässä kirjassaan, että kosmeettiset tuotteet sisältäisivät ihon fysiologisiin toimintoihin kuten energia-aineenvaihduntaan vaikuttavia niin sanottuja aktiiviaineita ja antioksidantteja, jotka kiinteyttävät ihoa ja elvyttävät sen toimintaa sekä parantavat ihon ärsytystiloja.[6]

Sääntely

muokkaa

Kosmetiikassa käytettäviä aineita säännellään, mutta valmisteilta ei vaadita ennakkotarkastusta. Kosmeettiset valmisteet saatetaan rinnastaa lääkkeisiin. Niiltä ei kuitenkaan käytännössä edellytetä samanlaista turvallisuustasoa.[7] Suomessa kosmeettisten valmisteiden on oltava EU:n kosmetiikka-asetuksen sekä kansallisen kosmetiikkalain mukaisia, ja Suomessa kosmetiikkaa valvova toimivaltainen viranomainen on Turvallisuus- ja kemikaalivirasto.[8]

Kosmetiikassa ei vuoden 2009 jälkeen ole saanut käyttää eläinkokeilla testattuja raaka-aineita.[9]

Kosmetiikkamyymälät

muokkaa

Kosmetiikkatuotteita myydään nykyisin eniten erilaisissa päivittäistavaramyymälöissä lähikaupoista hypermarketteihin ja tavarataloihin. Myös apteekit ovat merkittävä jakelukanava etenkin ihonhoitotuotteille, ja kosmetiikkakauppa on muun vähittäiskaupan tavoin siirtymässä yhä enemmän verkkoon.[10] Kosmetiikan vähittäiskauppaan erikoistuneita entisiä ja nykyisiä myymäläketjuja ovat muun muassa alun perin brittiläinen The Body Shop, ruotsalainen Kicks[11] ja ranskalainen Yves Rocher sekä suomalaiset Hehku[12], Kaunis Nainen[13], Sokos Emotion ja Stockmann Beauty[14]. Muun muassa Avon, Forever, Mary Kay ja Oriflame myyvät kosmetiikkaa verkostomarkkinointina tai muunlaisena suoramyyntinä[15]. Kosmetiikka on myös suosittu taxfree-ostos ulkomaanmatkailun yhteydessä[16].

Aiemmin kosmetiikkamyymälöitä kutsuttiin Suomessa nimellä kemikalio tai kemikalioliike, puhekielessä ”kemppari”. Ennen päivittäistavarakaupan keskittymistä valintamyymälöihin kemikaliot olivat yleisiä erikoisliikkeitä pienissäkin taajamissa. Niiden yhteydessä saattoi toimia kosmetologin vastaanotto tai kampaamo, ja kosmetiikan ja hiustenhoitotuotteiden lisäksi kemikalioiden tuotevalikoimiin saattoi kuulua hygienia- ja puhdistusaineita, leluja, paperituotteita, lahjatavaroita sekä koruja ja asusteita. 1960-luvun lopun lakimuutos salli kemikaliotuotteiden myynnin myös päivittäistavarakaupoissa, mikä teki pienet erikoisliikkeet vähitellen kannattamattomiksi.[17][10] Kemikaliokaupat vähenivät niin, että 65 vuotta alan keskusjärjestönä toiminut Suomen kemikalikauppiasliitto lakkautettiin 1997[16] ja vuonna 2006 alan liikkeitä oli jäljellä alle sata[18].

Valmistajia

muokkaa

Kolme suurta yhdysvaltalaista kosmetiikkayritystä Elizabeth Arden, Helena Rubinstein ja Max Factor vakiinnuttivat 1910-luvulla kosmetiikkamarkkinat. Revlon sai aikaan kosmetiikan käytön lisääntymistä juuri ennen toista maailmansotaa ja Estée Lauder juuri sen jälkeen.

2000-luvulla kosmetiikkateollisuutta hallitsee pieni joukko monikansallisia yhtiöitä, jotka on perustettu 1900-luvun alkupuolella. Ranskalainen L’Oréal on markkinoiden vanhin ja laajin kosmetiikkayritys.

Arvostelua

muokkaa

Kosmetiikkaa markkinoidaan yleisesti valheellisilla väittämillä ja mielikuvilla. Esimerkiksi Vuonna 2015 Journal of Global Fashion Marketing -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa poimittiin 289 kosmetiikkamainosta seitsemästä muotilehdestä useassa tuoteluokassa, ja niiden sisältämät väittämät arvioitiin neljään luokkaan totuudenmukaisuuden perusteella. Luokat olivat suora valhe, laiminlyönti, epämääräinen ja hyväksyttävä. Vain 18 prosenttia väittämistä arvioitiin hyväksyttäviksi.[19]

Kosmetiikassa käytettävien kemikaalien turvallisuudesta on ollut paljon keskustelua mediassa. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston mukaan ei yksittäisiä raaka-aineita voida kuitenkaan leimata vaarallisiksi, koska kosmetiikan turvallisuus riippuu aineen pitoisuudesta tuotteessa. EU:n kosmetiikka-asetuksessa on asetettu rajoituksia tiettyjen aineiden käytölle ja suuri määrä aineita on myös kielletty kokonaan.[20] Raaka-aineiden turvallisuutta arvioi SCCS eli Euroopan komission tiedekomitea. Lisäksi jokaiselle kosmetiikkatuotteelle on lainsäädännön mukaan tehtävä turvallisuuden arviointi[21].

Eräiden arvostelijoiden mukaan Euroopan unioni teki virheen kieltäessään kosmeettisten aineiden tutkimisen eläinkokeissa, koska esimerkiksi tutkimatta jäävä syöpävaarallisuus voi aiheuttaa yllätyksiä.[22]

Kosmetiikkaa käsittelevien naistenlehtiartikkelien sävy on yleensä myönteinen ja suositteleva, vaikka kosmetiikka voitaisiin haluttaessa nähdä yhtä lailla naista alistavana kuin muslimien huivit. Jotkut väittävät, että artikkeleiden motiivina olisivat pikemminkin kaupalliset intressit kuin kuluttajien tarpeet.[23] Moni kokee kosmetiikan kuitenkin myönteiseksi asiaksi ja itseilmaisun välineeksi.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Georg Merzbach: Kauneudenkirja, Lahja naisille, Karisto 1922, s. 11.
  2. ↑ a b c Mikä on kosmeettinen valmiste? Tukes. Viitattu 25.6.2021.
  3. ↑ Nuotio 2012, s. 380–394.
  4. ↑ Nuotio 2012, s. 377.
  5. ↑ Nuotio 2012, s. 378–379.
  6. ↑ Nuotio 2012, s. 395.
  7. ↑ Jantunen ym Selvitys elinympäristön kemikaaliriskeistä.Kemikaaliselvitys
  8. ↑ Kosmetiikka Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Viitattu 9.11.2020.
  9. ↑ Nuotio 2012, s. 375.
  10. ↑ a b Reinikainen, Pauli: Kemikalio oli 60-luvun ajankuvaa, nyt se on nähtävyys: Yli 80-vuotias konkari ei malta vieläkään pysyä pois kivijalkamyymälästä. Yrittäjä, 7.8.2018. Suomen Yrittäjät. Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ Aro, Vuokko: Kosmetiikkaketjujen kilpailu kovenee Taloussanomat. 26.4.2007. Viitattu 20.5.2021.
  12. ↑ Kuukkanen, Tatu: Kesko lopettamassa hyvinvointiketju Hehkun – 19 liikettä uhkaa lakkautus Yle Uutiset. 21.11.2018. Viitattu 20.5.2021.
  13. ↑ Kivinen Oy:n konkurssi kaataa myös Kauniin Naisen. Helsingin Sanomat, 17.4.1991, s. 31. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 20.5.2021.
  14. ↑ Kokko, Outi: Stockmannin johto: Edes asiakaspalvelu ei ole sujunut. Taloussanomat, 29.10.2014. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.5.2021.
  15. ↑ Anttila, Anu-Hanna: Menestyksen hopeavälkettä, koska olen sen arvoinen. Suomen Kuvalehti, 11.5.2017. Digilehti (maksullinen). Viitattu 20.5.2021.
  16. ↑ a b Taulavuori, Riitta: Ke­mi­kaliot ka­to­si­vat kulman takaa Kaleva. 17.07.2004. Viitattu 20.5.2021.
  17. ↑ Laitaneva, Jarmo: Kevyet mullat: Kemikaliot Yle Areena. 10.3.2017. Viitattu 20.5.2021.
  18. ↑ Suojanen, Eeva: [https://www.ts.fi/uutiset/talous/1074140393/Kemikalioiden maara on tippunut alle sataan Kemikalioiden määrä on tippunut alle sataan] Turun Sanomat. 16.8.2006. Viitattu 20.5.2021.
  19. ↑ Hurja tulos: Kosmetiikkamainokset syynissä – neljä väitettä viidestä valheellisia - Suomenkuvalehti.fi suomenkuvalehti.fi. Viitattu 17.8.2015.
  20. ↑ Koostumus ja turvallisuus Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Viitattu 9.11.2020.
  21. ↑ Anonymous: Scientific and technical assessment Internal Market, Industry, Entrepreneurship and SMEs - European Commission. 5.7.2016. Viitattu 9.11.2020. (englanniksi)
  22. ↑ Onko kosmetiikkakin kemikaaleja. Kirjassa Tuomisto J. 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä: arsenikista öljyyn, s. 128. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2005. ISBN 951-656-221-3. Verkossa uudistettu painos 2020 https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=asy00307&p_teos=asy ja englanniksi http://en.opasnet.org/w/Are_cosmetics_chemicals?
  23. ↑ Valkama, Meri: Samasta tuubista. Journalisti, 4.6.2009, s. 8-11. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 16.6.2011. Arkistoitu 16.1.2024.[vanhentunut linkki]

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Krons, Marja: Tosinaisen tyylikirja. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3231-5
  • Luoma, Aija & Kara, Raija: Vaihtaahan kameleonttikin väriään: Kosmetiikan mahdollisuudet ja rajat. (4. korjattu painos) Helsinki: Opetushallitus, 2000 (6. painos 2006). ISBN 952-13-0976-8

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kosmetiikka&oldid=22788232”