Wikipedia

Kookossaaret

Australian territorio Intian valtamerellä
Tämä artikkeli kertoo Intian valtameren saaristosta. Kookossaari on Costa Ricalle kuuluva saari Tyynellämerellä, ja samanniminen saari on myös Guamilla.

Kookossaaret , myös Keelingsaaret,[1][2] on Australian hallitsema territorio Intian valtameressä.

Kookossaaret (Keelingsaaret)
Territory of the Cocos (Keeling) Islands
Pulu Kokos (Keeling) (koookosmalaiji)
Wilayah Kepulauan Cocos (Keeling) (malaiji)
Kookossaarten atolli
Kookossaarten atolli
Lippu
Lippu
Sijainti
Sijainti
Valtio Australia
Hallinto
 – hallinnon tyyppi Australian territorio
 – hallinnollinen keskus West Island
 – kenraalikuvernööri David Hurley
 – hallinnon johtaja Natasha Griggs
Pinta-ala 14 km²
Väkiluku (2016) 544
 – väestötiheys 39 as./km²
Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on Kookossaaret (Keelingsaaret).
Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: kyseinen nimi on laajasti käytössä

Maantiede

muokkaa
 
Kookossaarten kartta

Kookossaaret ovat saaristo Intian valtameressä, 3 685 kilometriä länteen Australian Darwinin kaupungista ja noin 900 kilometriä lounaaseen Australialle kuuluvasta Joulusaaresta. Saariryhmään kuuluu kaksi koralliatollia: 26 saaresta koostuva eteläinen atolli ja siitä 24 kilometriä pohjoiseen sijaitseva North Keeling. Saariston kokonaispinta-ala on 14 neliökilometriä. Eteläisellä atollilla on saariston pääsaaret. Sen suurin saari on noin 10 kilometrin pituinen West Island. Saaret ovat matalia, ja korkein kohta on kuusi metriä merenpinnan tason yläpuolella.[3]

Kookossaarten ilmasto on kuuma ja kostea. Lämpötila on 25–29 astetta ja vuosittainen sadanta 1 970 millimetriä. Sykloneja voi iskeä saarille erityisesti vuoden alussa.[3]

Saariston kasvillisuutta hallitsevat kookospalmut, joita viljeltiin aiemmin kopran takia. Ruohoja kasvaa puolestaan alakerroksessa. Kookossaarilla ei ole alkuperäisiä maanisäkäslajeja, mutta saarilla on runsaasti merilintuja ja maarapuja.[3] Kookossaaret on monien muuttolintujen levähdyspaikka, sillä se on ainoa maa-alue noin 900 kilometrin säteellä. Yksi punajalkasuulan suurimmista pesimäpopulaatioista on North Keelingillä. Muita usein nähtäviä lintulajeja ovat ruskosuula, naamiosuula, ruskotiira, keijutiira, fregattilinnut, australianyöhaikara ja korallihaikara. Saarten ainoa kotoperäinen lintu on itkuluhtakanan alalaji.[4]

North Keelingille ja sitä ympäröiviin vesiin perustettiin vuonna 1995 Pulu Keelingin kansallispuisto.[3]

Historia

muokkaa

Kookossaaret eivät olleet asuttuja, kun englantilainen merenkulkija William Keeling näki ne ensimmäisenä eurooppalaisena vuonna 1609 purjehtiessaan Jaavalta Englantiin.[5] Hollantilainen kartta vuodelta 1659 käyttää saarista nimeä Kookossaaret (Cocos Eylanden). Sen sijaan vuodelta 1703 peräisin oleva brittikartta käyttää saarista nimeä Keeling-saaret (Keeling Islands).

Ensimmäisen asutuksen perusti 1826 Alexander Hare, joka toi saarille malaijihaareminsa ja orjia. John Clunies-Ross puolestaan saapui syrjäisille korallisaarille vuonna 1827 ja perusti saarelle siirtokunnan malaijilaisen työväkensä kanssa.[3] Haren kuoltua vuonna 1834 Clunies-Ross otti tämän omistukset hallintaansa. Kuningatar Viktoria myönsi vuonna 1886 saaret George Clunies-Rossille ja tämän jälkeläisille.[6] Clunies-Rossit viljelivät saarilla kopraa ja toi plantaaseille aasialaisia työntekijöitä.[7]

Singaporen siirtomaan hallintaan Kookossaaret liitettiin vuonna 1903.[3] Direction Islandille rakennettu kaapeliasema tuhottiin marraskuussa 1914, kun saksalainen sota-alus SMS Emden hyökkäsi saarelle. HMAS Sydney oli kuitenkin ehditty kutsumaan apuun, ja Emden ajautui maihin taistelussa. Aluksen jäännökset ovat sittemmin suojeltu.[7] Japani hyökkäsi saarille useasti toisen maailmansodan aikana. Vuonna 1945 brittijoukot rakensivat West Islandille kiitotien ja käyttivät sitä pommikoneiden tukikohtanaan.[6]

Kookossaarten hallinta siirrettiin 23. marraskuuta 1955 Australialle.[8] Australia osti vuonna 1978 Clunies-Rossin perheeltä sen omistukset lukuun ottamatta kotitaloa ja sitä ympäröiviä maita. Home Islandin kylän hallinta siirrettiin vuonna 1979 Kookossaarten valtuustolle.[7]

Australia solmi vuonna 1991 Kookossaarten johtajien kanssa yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa määriteltiin muun muassa, miten saaren elintaso saataisiin nostettua Australian emämaan elintasoa vastaavaksi. Clunies-Rossit puolestaan myivät vuonna 1993 loput omistuksensa Home Islandilla.[3]

Politiikka

muokkaa

Kookossaaret ovat Australian hallinnassa oleva territorio, josta vastaa infrastruktuurin, liikenteen, kaupunkien ja aluekehityksen ministeriö. Hallintovirkamiehen (engl. Administrator) nimittää Australian kenraalikuvernööri.[9] Hallintovirkamies on Joulusaaren kanssa yhteinen, ja hänen tehtäviinsä kuuluu olla saarilla ministerin edustaja, pitää yhteyttä keskushallitukseen sekä edistää siellä saarelaisten asioita ja mahdollistaa erilaisten aluejärjestöjen toimintaa. Vuonna 2017 kolmivuotiselle kaudelle valittiin Natasha Griggs.[10]

Kookossaarten kunnallishallinnosta vastaa Shire of Cocos, joka perustettiin vuonna 1992.[11] Kunnanvaltuustossa on seitsemän vaaleilla valittua jäsentä.[12]

Talous ja liikenne

muokkaa

Kopran tuotanto ja vienti on Kookossaarten tärkein elinkeino. Saarilla harjoitetaan myös kalastusta ja saarelaisilla on omia puutarhoja, mutta suurin osa ruokatarpeista, polttoaineesta ja kulutustavarasta joudutaan tuomaan muualta.[3]

Perthistä on kahdesti viikossa ilmayhteys Kookossaarille Joulusaaren kautta.[13] Asuttujen saarien välillä on säännöllinen lauttayhteys, ja West Islandilla kulkee bussilinja.[14]

Väestö

muokkaa

Kookossaarilla oli vuoden 2021 väestönlaskennassa 593 asukasta. Väestöstä 17,2 prosenttia on malaijitaustaisia. Seuraavaksi suurimmat ryhmittymät ovat australialaiset, indonesialaiset, englantilaiset ja jaavalaiset.[15] Home Islandilla asuu noin neljä viidesosaa asukkaista ja loput West Islandilla, jonka asukkaista suurin osa on lyhytaikaisella pestillä ylläpitämässä julkishallintoa ja kopraviljelmiä.[3]

Saarelaisista malaijia puhui vuonna 2021 kotonaan 61,2 prosenttia väestöstä ja englantia 19,1 prosenttia väestöstä. Islam on ylivoimaisesti suurin uskontokunta saarelaisten keskuudessa: 65,5 %. Anglikaanien osuus oli 1,5 prosenttia ja katolisten 2 prosenttia. Uskonnottomia oli 14 prosenttia asukkaista. Asukkaista 15,3 % ei kertonut uskonnollista vakaumustaan.[15] Saariryhmä on Australian ainoa paikka, jossa muslimit muodostavat enemmistön väestöstä.[16]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Hakulinen Kerkko, Paikkala Sirkka: ”Taulukko 1”, Pariisista Papukaijannokkaan, s. 89. (Eksonyymit (suomenkieliset nimet)) Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7
  3. ↑ a b c d e f g h i Cocos Islands Encyclopædia Britannica. 19.2.2018: Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 25.11.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Birds & Crabs Cocos Keeling Islands Visitor Centre. Arkistoitu 15.11.2019. Viitattu 25.11.2019. (englanniksi)
  5. ↑ History, Culture & Language Cocos Keeling Islands. Viitattu 8.6.2024. (englanti)
  6. ↑ a b History Cocos Keeling Islands Visitor Centre. Viitattu 16.12.2019. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Cocos Islands environment and heritage 22.8.2014. Cocos Islands environment and heritage. Viitattu 16.12.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Official Year Book of Australia, s. 1087. Canberra, Australia: Australian Bureau of Statistics, 1975. Google-kirjat (viitattu 16.12.2019). (englanniksi)
  9. ↑ Legal framework and administration The Department of Infrastructure, Transport, Cities and Regional Development. Viitattu 25.11.2019. (englanniksi)
  10. ↑ Administrator's role The Department of Infrastructure, Transport, Cities and Regional Development. Viitattu 25.11.2019. (englanniksi)
  11. ↑ Profile Shire of Cocos Keeling Islands. Viitattu 25.11.2019. (englanniksi)
  12. ↑ Meet the Council Shire of Cocos Keeling Islands. Viitattu 25.11.2019. (englanniksi)
  13. ↑ Cocos (Keeling) Islands traveller information 21.12.2016. The Department of Infrastructure, Transport, Cities and Regional Development. Viitattu 16.12.2019. (englanniksi)
  14. ↑ Ferry and Bus Service Cocos Keeling Islands Visitor Centre. Arkistoitu 16.12.2019. Viitattu 16.12.2019. (englanniksi)
  15. ↑ a b 2021 Cocos (Keeling) Islands, Census All persons QuickStats Australian Bureau of Statistics. 2021. Viitattu 8.6.2024. (englanniksi)
  16. ↑ There was trouble in paradise until Cocos Islanders changed their destiny ABC News. 6.4.2019. Viitattu 8.6.2024. (englanti)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kookossaaret&oldid=22787851”