Kirkkoväärti
Kirkkoväärtiksi (ruots. kyrkovärd) nimitetään Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa eri jumalanpalveluksen eri palvelutehtävissä toimivia vapaaehtoisia maallikoita.[1] Ruotsin kirkossa kirkkoväärti on kirkkojärjestyksessä mainittu luottamustehtävä, joka tulee olla jokaisessa seurakunnassa.[2]
Kirkkoväärti kirkon historiassa
muokkaaKirkkoväärtin tehtävä syntyi pian sen jälkeen, kun kristillinen kirkko 300-luvulla jKr. sai valtiollisen aseman Rooman valtakunnassa. Keskiajalla kirkkoväärtien pääasiallisena tehtävänä oli vastata taloudesta. Pitäjän, seurakunnan omaisuutta tuli vaalia tarkasti. Kirkkoväärtit vastasivat yhdessä seurakunnan papin kanssa myös pitäjän kirkosta – itse rakennuksen ja ylläpidon lisäksi myös kirkon inventaariosta.[2] Ruotsi-Suomessa kussakin seurakunnassa tuli olla kaksi kirkkoväärtiä ja heidät valittiin tehtävään kirkonkokouksessa. Kirkonkokous valitsi myös "kuudennusmiehet" (sexmännen), ja heidän tehtävistään on 1800-luvulla kehittynyt kirkkoneuvosto.[3]
Kirkkoväärti Ruotsin kirkossa
muokkaaRuotsin kirkossa kirkkoväärtin tehtävä on kirkkojärjestyksessä määritelty ”maallikkovirka”, joka tulee olla joka seurakunnassa ja kirkkoväärteille on kirkkojärjestyksessä määritellyt tehtävät ja vastuualue. Joskus Suomessa nimitys ”kirkkoväärti” on korvattu nimikkeellä ”kirkonisäntä”, vaikka nimitys ”kyrkvärd” ei tule ruotsin kielen sanasta värd ’isäntä’. Keskiajalla Sveanmaan lait tunsivat käsitteen kirkiuväriande, josta sana kyrkvärd on kehittynyt. Värd ei tässä yhteydessä tarkoita isäntää tai arvoa vaan sanan taustalla ovat ruotsin verbit vårda, varna, värna, värja (’suojella, hoitaa, varjella’). Kirkkoväärtillä tarkoitetaan siten kirkonvartijaa, -huoltajaa.[2]
Reformaation jälkeen kirkkoväärtin tehtävät säilyivät pääosin entisellään. 1800-luvulla (1817) Ruotsissa syntyivät kirkkoneuvostot. Kirkkoväärtit olivat niiden itseoikeutettuja jäseniä. Vuonna 1883 kuninkaan päätöksellä tuli kirkkoneuvostojen hoitaa pitäjän kirkon varoja. Kirkkoväärteille jäi kirkon irtaimistosta vastaaminen ja osallistuminen jumalanpalveluksissa erilaisten tehtävien hoitaminen. Vuoteen 1982 asti kirkkoväärtit tuli valita kirkkoneuvoston jäsenistä.[2] Kirkkoväärtit olivat arvostettuja luottamustoimen haltijoita ja useissa kirkoissa heillä oli omat istumapaikat, kirkkoväärtin penkki kirkon kuorissa.
Ruotsin kirkon kirkkojärjestys määrittelee kirkkoväärtin valinnasta ja tehtävistä: Seurakunnan kirkkoneuvosto valitsee toimikaudekseen kirkkoväärtit seurakunnan kastettujen ja äänioikeutettujen keskuudesta. Vähintään yksi kirkkoväärti on valittava kirkkoneuvoston jäsenten ja varajäsenten keskuudesta. (Ruotsin kirkon kirkkojärjestys, 4. luku 19§)[4]
Kirkkoneuvosto ja kirkkoherra ovat yhdessä vastuussa jumalanpalveluselämän muotoilemisesta ja kehittämisestä. Pappi, kirkkomuusikko, kirkkoväärtit ja jumalanpalvelusta viettävä seurakunta muotoilevat yhdessä jokaisen yksittäisen jumalanpalveluksen (Ruotsin kirkon kirkkojärjestys, 17. luvun johdanto).
Kirkkoväärti ei siten tarkoita yksinomaan jumalanpalveluksessa palvelevaa maallikkoa, vaan se on kirkkojärjestyksen määräämä ”maallikkovirka”, jolle kuuluu tiettyjä velvollisuuksia ja oikeuksia. Kirkkoväärtit ovat tosin kauan olleet ainoat maallikot, jotka ovat avustaneet jumalanpalveluksessa.[2]
Kirkkoväärti Suomessa
muokkaaKirkkoväärti oli evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnan tärkein luottamustehtävä 1800-luvulle saakka. Kirkkoväärtin tehtäviin kuului seurakunnan taloudesta vastaaminen.[1] 1800-luvulta alkaen kirkkoväärtin tehtävät siirtyivät niin kirkkoneuvostolle kuin kirkkojen vahtimestareille, suntioille sekä taloudellisen vastuun osalta seurakunnan taloudesta vastaavalle virkamiehelle. Kirkkolaista poistuivat määräykset kirkkoväärtin tehtävistä. Näin koko kirkkoväärti-instituutio menetti merkityksensä ja vähitellen unohtui pois käytöstä..
Monissa seurakunnissa on otettu nimitys uudelleen käyttöön tarkoittaen jumalanpalveluksessa palvelevaa seurakuntalaista, mutta kirkkojärjestys ei tunne kirkkoväärti-nimekettä. Nykyään näiden ”kirkkoväärtien tehtävät” vaihtelevat jumalanpalveluksen tekstien lukemisesta virsikirjojen jakamiseen ja vaikeasti liikkuvien avustamiseen.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Kirkkoväärti evl.fi. Arkistoitu 25.1.2021. Viitattu 5.9.3030.
- ↑ a b c d e Carl-Henrik Martling: Tjänst i heligt rum Handbok för kyrkvärdar, s. 11-22. ((ruotsiksi)) Verbum Förlag AB, Stockholm, 1990. ISBN 91-526-1646-0
- ↑ Peter Bexell: Kyrkornas mysterium Tid- Rum-Liv-Gudstjänst, s. 57. Artos, 2015. ISBN 978-91-7580-742-3 (ruotsiksi)
- ↑ Kyrkoordning för Svenska kyrkan Ruotsin kirkko. Viitattu 5.9.2020. (ruotsiksi)
- ↑ Väärtin tehtävä on vaivan väärti kirkkojakaupunki.fi. Viitattu 5.9.2020.