Wikipedia

Kirjolohi

tyynenmerenlohien sukuun kuuluva lohikala

Kirjolohi (Oncorhynchus mykiss) on tyynenmerenlohien sukuun kuuluva lohikala, jonka ihminen on tuonut Pohjois-Amerikasta Suomen ja muun Euroopan kalanviljelylaitoksiin. Kirjolohen liha on rasvaista. Kasvatetun kirjolohen liha on hyvin punaista, koska sen rehuun lisätään synteettistä astaksantiinia[2]. Kirjolohi on suosittu ja edullinen ruokakala, jota viljellään hyvin paljon. Monesti varsinkin ravintoloissa myyty "lohi" on itse asiassa kirjolohta, koska kirjolohi on lohta halvempaa. Se on vesistöihin istutettuna myös virkistyskalastajien saaliskala, esimerkiksi yksi perhokalastajien halutuimmista saaliista. Kirjolohi kasvaa noin 40–70 senttimetrin pituiseksi ja painaa noin 1–5 kg.

Kirjolohi
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Lohikalat Salmoniformes
Heimo: Lohet Salmonidae
Suku: Tyynenmerenlohet Oncorhynchus
Laji: mykiss
Kaksiosainen nimi

Oncorhynchus mykiss
(Walbaum, 1792)

Synonyymit
Salmo gairdneri
Salmo irideus
Parasalmo mykiss
Kirjolohen alkuperäinen levinneisyysalue Pohjois-Amerikassa. Laji esiintyy alkuperäisenä myös Tyynenmeren Aasian rannikolla Venäjän kaukoidässä.
Kirjolohen alkuperäinen levinneisyysalue Pohjois-Amerikassa. Laji esiintyy alkuperäisenä myös Tyynenmeren Aasian rannikolla Venäjän kaukoidässä.
Katso myös

  Kirjolohi Wikispeciesissä
  Kirjolohi Commonsissa

Levinneisyys

muokkaa

Tästä alkujaan Pohjois-Amerikan 60. leveyspiirin eteläpuolen Tyyneenmereen laskevista vesistöistä kotoisin olevasta kalasta erotetaan kolme ekologista muotoa: koko elämänsä virtavesissä viettävä muoto, kylmien järvien muoto ja merestä jokiin kudulle nouseva muoto. Meressä elävästä ja joissa kutevasta muodosta käytetään nimitystä steelhead ja koko ikänsä makeassa vedessä elävästä nimitystä kamloops.

Ensimmäinen kirjolohen mätierä tuotiin Suomeen Saksasta vuonna 1894. Suomeen kala on tullut etupäässä tanskalaisten kalanviljelylaitosten kautta. Rotu lienee "Kamloops", makeanveden muoto. Kalaa on istutettu Suomen luontoon moneen otteeseen ja istutetaan edelleen lähinnä virkistyskalastajien pyydettäväksi. Kirjolohi ei kovinkaan helposti lisäänny Suomen vesissä, sillä kesä on liian lyhyt mädin kypsymiselle. Kirjolohikannat ovat siksi istutusten varassa. Eurooppaan kirjolohta on tuotu 1800-luvun lopulta asti, ja viime vuosina sen viljely kalanviljelylaitoksissa on ollut runsasta.

Viljely

muokkaa
 
Kirjolohenviljelyn verkkoallas Saaristomerellä.

Suomessa kirjolohi on kalanviljelyssä ylivoimaisesti eniten viljelty kalalaji. Sen tuotantomäärä, 12,2 miljoonaa kiloa, oli vuonna 2013 noin 90 % kaikesta ruokakalaksi viljellystä kalasta.[3] Kirjolohen mätiä tuotettiin 0,4 miljoonaa kiloa. Suurin osa tuotannosta tapahtuu verkkoaltaissa Saaristomeren ja Ahvenanmaan vesillä.

Vuonna 2018 kotimaista kirjolohta kulutettiin Suomessa keskimäärin 1,22 kiloa henkilöä kohden. Tästä viljellyn kirjolohen osuus oli 1,19 kiloa. Kotimaisen kirjolohen kulutus ei ole laskenut kertaakaan tilastoinnin aikana vuodesta 2011 lähtien. Silloin keskimääräinen kulutus oli 0,99 kiloa henkilöä kohti.[4]

Koko maailmassa kirjolohta tuotettiin vuonna 2012 856 miljoonaa kiloa, mikä oli noin 41 % lohen viljelymäärään verrattuna. Se oli 11. sijalla eniten viljeltyjen kalalajien tilastossa.[5] Suurin tuottaja on Chile, muita tuottajamaita ovat Norja, Tanska, Ranska, Espanja, Italia, Saksa, Britannia, Yhdysvallat ja Iran.[6]

Viljeltyjä kirjolohia ruokitaan Suomessa teollisesti tuotetuilla rehurakeilla, jotka sisältävät muun muassa kasvi- ja kalaöljyjä, kalajauhoa, vehnä-, soija-, papu- ja maissiproteiinia, vitamiineja ja kivennäisaineita.[7] Suomessa myydyn kirjolohen EPA- ja DHA-rasvahappopitoisuus puolittui sen jälkeen, kun rehuissa alettiin käyttää kasviperäisiä ainesosia kalaöljyn ja -jauhon sijaan. Samalla kuitenkin myös dioksiini- ja PCB-pitoisuudet vähenivät.[8] 60 prosenttia kalanrehusta koostui kalajauhosta vuonna 2011[9], mutta vuonna 2016 osuus oli enää 30 prosenttia lopun ollessa kasviperäisiä aineksia[10].

Viljelty kirjolohi saa punaisen värinsä rehuun lisätystä synteettisesti tuotetusta[11] astaksantiini-pigmentistä. Luonnossa kasvavat lohikalat saavat punaisen värinsä ainakin osittain samasta pigmentistä, jota ne saavat ravinnossaan (mm. krillit, katkaravut). Luonnon ravintoketjussa astaksantiinia tuottavat mikrolevät. Astaksantiini muodostaa noin 15–20 % viljeltyjen lohikalojen rehukustannuksista.[12] Lähes kaikki kasvatettu kirjolohi ja lohi ruokitaan synteettistä pigmenttiä sisältävällä ravinnolla, sillä alan tutkimusten mukaan mitä tummemmanpunaista kala on, sitä paremmin se menee kaupaksi. Luonnossa kasvavien lohikalojen ravinnosta poikkeavalla pigmentittömällä ravinnolla kasvatettu harmaalihainen kirjolohi ei mene kaupaksi.[13] Väriaineita ei Suomessa kuitenkaan tarvitse ilmoittaa.

Viljely ja ympäristö

muokkaa

Kalan ruokinnasta ympäristöön voi liueta fosforia. Fosforin liiallinen määrä vesissä rehevöittää vesistöjä. Kalanviljelyn typpi- ja fosforipäästöt olivat Suomessa 2012 alle 2 % kaikesta veteen liuenneesta fosforin kokonaismäärästä. Kirjolohen viljelyn kokonaispäästöt tuotettua ravintoenergiayksikköä kohti olivat 15 vuotta sitten samaa luokkaa kuin naudan- ja sianlihantuotannossa.[14] Kirjolohi on määritelty yhdeksi sadasta maailmanlaajuisesti haitallisimmasta vieraslajista[15]. Suomessa kirjolohi ei kuitenkaan lisäänny juurikaan luontaisesti, joten Suomessa kirjolohi ei ole haitallinen vieraslaji. Päästöjä voidaan merkittävästi vähentää maa-altaissa kiertovesikasvatuksella: vettä kierrätetään pumppaamalla sitä kasvatusaltaan ja puhdistuslaitteiston välillä. Kiertovesikasvatuksessa veden puhdistamiseen käytettävällä teknologialla pystytään pienentämään huomattavasti ravinnekuormitusta. Tyypillisesti fosforipäästöt ovat noin 20 prosenttia normaalista kalankasvatuksesta. Typpeä on vaikeampi poistaa, mutta tekniikoita kehitetään koko ajan. Menetelmä säästää myös vettä, koska uutta vettä tarvitaan vain 1–2 prosenttia kiertävän veden määrästä. [16]

Nimistä

muokkaa
 
Pohjoisamerikkalainen vaeltava steelhead-kirjolohi

Kirjolohta nimitettiin Suomessa aikaisemmin forelliksi ja sateenkaarirauduksi,[17] mutta vuonna 1965 presidentti Urho Kekkonen lanseerasi nimen kirjolohi, joka vakiintui kalan suomalaiseksi nimeksi. Aikaisemmin kirjolohen katsottiin kuuluvan Atlantin lohikalojen sukuun Salmo, ja silloin sen tieteellinen nimi oli Salmo gairdneri. Sittemmin on tehty selvä taksonominen jako kaikkien Atlantin ja Tyynenmeren lohien (monilajinen suku Oncorhynchus) välillä, ja kirjolohi siirtyi jälkimmäiseen.

Ruokana

muokkaa

Kirjolohi eroaa suomen luonnossa tavatusta atlantinlohesta siten, että sen liha ei ole yleensä luonnostaan punertavaa. Sen rehuun lisätään kuitenkin niin paljon synteettistä astaksantiinia, että siitä tulee luonnonlohtakin punaisempaa.[2][18]

Kasvatuslohessa on erään asiantuntija-arvion mukaan neljä kertaa vähemmän D-vitamiinia kuin luonnonlohessa[19].

Lohen lihan rasvapitoisuus vaihtelee välillä 10–18 %. Kasvatuslohi sisältää erityisen paljon monityydyttymättömiä rasvahappoja kuten linolihappoa (C18:2 n-6)[20]. Kasvatuslohen linolihappopitoisuus on kuusinkertainen ja alfalinoneelihappopitoisuus kolminkertainen luonnonloheen verrattuna[21].

Lohen rasva sisältää myös oleiinihappoa (C18:1 n-9), palmitiinihappoa (C16:0), DHA:ta (C22:6 n-3), EPA:a (C20:5 n-3), palmitoleiinihappoa (C16:1 n-7), steariinihappoa (C18:0) ja myristiinihappoa (C14:0)[22].  

Lähteet

muokkaa
  • Kirjolohi (Arkistoitu versio) RKTL Kala-atlas.

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Hammerson, G.A. & Bogutskaya, N.: Oncorhynchus mykiss IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-2. 2024. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.11.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b Onko lohessa lääkkeitä tai väriaineita? Kuluttaja tenttaa kalatiskin myyjiä – näin vastaavat asiantuntijat Yle Uutiset. 6.10.2017. Viitattu 8.4.2024.
  3. ↑ Viljellyn ruokakalan tuotanto kasvoi RKTL:n tiedote 30.6.2014
  4. ↑ Kotimaisen kalan kulutus muuttujina Alkuperä, Laji ja Vuosi Tilastotietokanta. Luonnonvarakeskus. Viitattu 19.6.2020.[vanhentunut linkki]
  5. ↑ World aquaculture production of fish, crustaceans, molluscs, etc., by principal species in 2012 (PDF) 2014. FAO statistics. Arkistoitu 18.5.2017. (englanniksi)
  6. ↑ Oncorhynchus mykiss (Walbaum, 1792) FAO Cultured Aquatic Species Information Programme. Luettu 07/2014
  7. ↑ Kirjolohi ihmisen kasvattamana Eläintieto.fi. 10.8.2017. Viitattu 2.11.2021.
  8. ↑ Lohen terveellisyys romahti – Kuluttaja: Hyviä rasvahappoja enää puolet entisestä Iltasanomat. 7.12.2016.
  9. ↑ Vesiviljelykonferenssi: Kalan kasvatusta voi ja tulee lisätä selvästi Itämeren alueella | Ruokatieto Yhdistys www.ruokatieto.fi. Arkistoitu 2.11.2021. Viitattu 2.11.2021.
  10. ↑ What does salmon feed contain? salmonfacts.com. Viitattu 2.11.2021. (englanniksi)
  11. ↑ Astaxanthin - a natural antioxidant (html) Algatech Ltd.. Arkistoitu 18.2.2010. Viitattu 21.3.2010. (englanniksi)
  12. ↑ Hannah Rajasingh, Leiv Øyehaug, Dag Inge Våge1 and Stig W Omholt: Carotenoid dynamics in Atlantic salmon. BMC Biology, 18 April 2006, 2006. vsk, nro 4:10. BioMed Central Ltd.. 4:10doi:10.1186/1741-7007-4-10 Artikkelin verkkoversio. (html) Viitattu 7.4.2010. (englanniksi)
  13. ↑ Mats-Eric Nilsson, Aitoa ruokaa, sivu 115
  14. ↑ Kirjolohen kasvatuksen ympäristönäkökohdat arvioitu raaka-aineiden hankinnasta kauppaan 22.11.2001. Suomen Ympäristökeskus. Arkistoitu 14.1.2012.
  15. ↑ 100 of the World's Worst Invasive Alien Species issg.org. Global Invasive Species Database. Arkistoitu 29.4.2010. Viitattu 29.3.2011. (englanniksi)
  16. ↑ Kalan kiertovesikasvatus Luonnonvarakeskus. Arkistoitu 1.12.2021. Viitattu 1.12.2021.
  17. ↑ Kirjolohi Kotka Maretarium. Arkistoitu 29.9.2007.
  18. ↑ Tietoa kalasta: Lohi. (Arkistoitu – Internet Archive) Pro Kala ry.
  19. ↑ Mikko Juuti: Nämä 50 ruokaa ovat D-vitamiinipommeja – yllättääkö listaykkönen? Ilta-Sanomat. 21.2.2015. Viitattu 29.11.2023.
  20. ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 14.2.2024.
  21. ↑ Fatty acid composition of wild and farmed Atlantic Salmon (Salmo salar) and Rainbow Trout (Oncorhynchus mykiss). https://www.researchgate.net/publication/7665272_Fatty_acid_composition_of_wild_and_farmed_Atlantic_Salmon_Salmo_salar_and_Rainbow_Trout_Oncorhynchus_mykiss
  22. ↑ José M. Bastías, Pamela Balladares, Sergio Acuña, Roberto Quevedo, Ociel Muñoz: Determining the effect of different cooking methods on the nutritional composition of salmon (Salmo salar) and chilean jack mackerel (Trachurus murphyi) fillets. PLoS ONE, 2017, nro 12. PubMed:28686742 doi:10.1371/journal.pone.0180993 Artikkelin verkkoversio. (englanti)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kirjolohi&oldid=22832351”