King Edward VII -luokka

King Edward VII -luokka oli kahdeksan Britannian kuninkaallisen laivaston taistelulaivan muodostama alusluokka, jonka alukset laskettiin vesille vuosina 1903-1905.

King Edward VII
kaavakuva luokan aluksesta
kaavakuva luokan aluksesta
Tekniset tiedot
Uppouma 16 300 t (palvelus)
17 500 t (max)
Pituus 138,03 m (kokonaispituus)
Leveys 24 m
Syväys 7,72 m
Koneteho 18 000 hv (13 MW)
Nopeus 18,5 solmua
Miehistöä 777
Aseistus
Meritorjunta 4 × BL 12" Mk IX -tykkiä
4 × BL 9,2" Mk X -tykkiä
10 × 6" Mk VII -tykkiä
14 × QF 12 naulan 12 cwt -laivatykkiä
14 × QF 3 naulan Hotchkiss
5 × 18" torpedoputkea

Taustaa

muokkaa

Vuosien 1892-1893 laivasto-ohjelmasta vuosien 1900-1901 laivasto-ohjelmaan oli Britannian kuninkaallisen laivaston suurta rakennuskautta. Kaikki Sir William Whiten suunnittelemien ensimmäisen luokan taistelulaivojen alusten pääaseina oli neljä 12 tuuman (305 mm) tykkiä perään- ja keulaan sijoitetuissa kaksoistykkitorneissa tai oikeammin katetuissa barbeteissa. Alusten apuaseina oli kaksitoista kuuden tuuman (152 mm) tykkiä keskilaivaan pää- ja yläkansille sijoitetuissa kasemateissa. Alukset olivat siten maailmanmerien valtiaita ja useat ulkovaltojen suunnittelijat kopioivat niissä toteutettuja innovaatioita. Ulkoisesta samankaltaisuudesta huolimatta alusluokissa toteutettiin erilaisia parannuksia kuten viimeiset Majestic-luokan alukset kykenivät lataamaan tykkinsä ilman latausasemaan siirtämistä, vuosien 1896-1897 Canopus-luokka varustettiin Krupp-panssaroinnilla sekä vesiputkihöyrykonein ja vuosien 1897-1898 Formidable-luokassa otettiin käyttöön paksumpi panssari sekä parannellut tykkimallit.[1]

Vuonna 1897 ulkovallat saivat kurottua etumatkan kiinni. 1890-luvun lopulla Ranskan merivoimien alusten 12 tuumaiset oli sijoitettu torneihin, mutta alukset olivat pienempiä kuin brittien vastaavat ja niiden apuaseet olivat keveämpiä. Venäjä keisarikunnan laivasto valmisti joitakin loistavia aluksia lukuisten heikompien ohella. Yhdysvaltain laivasto ei ollut muodostanut aluksistaan yhtä kiinteitä luokkia kuin britit, mutta he pyrkivät luomaan laivastolleen riittävän määrän vahvasti panssaroituja ja aseistettuja aluksia. Italia laivasto, jolla oli käytössään runsaasti brittiteknologiaa, kärsi rahoitusvaikeuksista kyeten valmistamaan ainoastaan kaksi hidasta toisen luokan taistelulaivaa 1890-luvun alussa. Maa teki kuitenkin 1896-1897 aiemmasta politiikastaan poiketen päätöksen kahdesta suuresta, erittäin raskaasti aseistetusta ja nopeasta taistelulaivasta. Periaatteessa RN Benedetto Brin ja RN Regina Margherita olivat vain hieman suurempia kuin Canopus-luokan alukset, mutta nopeampia, raskaammin panssaroituja sekä samoin aseistettuja lisättynä neljällä 8 tuuman tykillä.[1]

Hankinta

muokkaa

Helmikuussa 1899 (lähes budjettikauden lopulla) Amiraliteetti tilasi Vickersiltä koeammuntoihin prototyypin 7,5 tuuman tykistä. Kaliiperi oli laivastolle uusi ja vastasi Ranskan merivoimien käytössä olevaa 194 millimetrin tykkiä. Kahdeksan tuuman tykkiin nähden suunnitellulla tykillä oli etunaan se, että sillä voitiin korvata kuusituumaiset yhden suhde kahteen. Samoin ammusten kuljettaminen oli mahdollista kahdella miehellä.[1]


Alukset

muokkaa
King Edward VII -luokan taistelulaivat[2]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
HMS Africa Chathamin laivastontelakka 24. tammikuuta 1904 20. toukokuuta 1905 marraskuu 1906 myyty romutettavaksi 1920
HMS Britannia Portsmouthin laivastontelakka 4. helmikuuta 1904 10. joulukuuta 1904 syyskuu 1906 uponnut 9. marraskuuta 1918 Gibraltarin länsipuolella Saksan keisarikunnan laivaston sukellusveneen SMS UB-50 torpedoimana
HMS Commonwealth Fairfield Shipbuilding and Engineering Company 13. toukokuuta 1902 13. toukokuuta 1903 maaliskuu 1905 myyty romutettavaksi 1921
HMS Dominion Vickers 23. toukokuuta 1902 25. elokuuta 1903 heinäkuu 1905 myyty romutettavaksi 1921
HMS Hibernia Devonportin telakka 6. tammikuuta 1904 17. kesäkuuta 1905 kesäkuu 1907 myyty romutettavaksi 1921
HMS Hindustan John Brown and Company 25. lokakuuta 1902 19. joulukuuta 1903 heinäkuu 1905 myyty romutettavaksi 1921
HMS King Edward VII Devonportin telakka 18. maaliskuuta 1902 23. heinäkuuta 1903 helmikuu 1905 uponnut osuttuaan miinaan 6. tammikuuta 1916 Dunnet Headin edustalla
HMS New Zealand Portsmouthin laivastontelakka 9. helmikuuta 1903 4. helmikuuta 1904 heinäkuu 1905 nimetty 1911 HMS Zealandiaksi
myyty romutettavaksi 1921

Lähteet

muokkaa
  • Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860-1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
  • Hore, Peter: The Ironclads. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-299-8 (englanniksi)
  • McBride, Keith: 'The Wobbly Eight': The King Edward VII Class Battleships 1897-1922. Warship 2001-2002, 2001, XXIV. vsk, s. 63-69. London: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-901-8 (englanniksi)

Viitteet

muokkaa
  1. a b c McBride, Keith s. 63
  2. McBride 2002 s. 69