Tämä artikkeli kertoo perinnebiotoopista. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla Keto.

Keto on kuiva niitty.[1] Keto on metsäisellä seudulla avomaa, jota pitää avoimena karjan laidunnus.

Lammas laiduntamassa kallioketoa Suomessa.

Ketoja on hiekkaisilla ja kallioisilla alueilla, joiden kasvualusta pidättää heikosti vettä ja haihtuminen on suurta puiden vähäisen määrän takia.[1] Kedoilla elää omaleimainen kasvistonsa, joita ei kasvaisi pohjoisessa ilman ihmisen toimintaa. Ne ovatkin usein tärkeä osa kulttuurimaisemaa. Nykyisin joitakin ketoja pidetään yllä keinotekoisesti.

Kasvit ovat matalia ja niitä on harvassa; eniten kuitenkin alkukesästä, että kasvit ehtisivät kukkia ja tehdä siemenet ennen kesän kuivinta aikaa.[1] Kedoilla on usein paljon kukkia, sillä muun muassa hyvän näkyvyyden vuoksi hyönteispölytteiset kasvit ovat vallalla. Ketokasveja kasvaa usein myös teiden reunoilla.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Kaija Virolainen, Veera Tuominen ja Tuija Laurén: Kukkaniitty, perustajan opas. (s. 13-14) Tammi 2004.
Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.