Katariina Itävaltalainen

Katariina
Portugalin kuningatar
Valtakausi	1525 – 1557
Portugalin sijaishallitsija
Valtakausi	1557 – 1562
Syntynyt	14. tammikuuta 1507; Torquemada, Espanja
Kuollut	12. helmikuuta 1578 (ikä 71); Lissabon, Portugali
Puoliso	Juhana III
Lapset	Alfonso (1526–1526); Maria Manuela (1527–1545) ; Manuel (1531–1537); Filip (1533–1539); Dinis (1535–1539); Juhana Emanuel (1537–1554); António(1539–1540); Isabella (1529–1530); Beatriz (1530–1530)
Suku	Habsburg
Isä	Filip Komea
Äiti	Johanna Mielipuoli

Katariina Itävaltalainen (port. Catarina de Austria); (14. tammikuuta 1507 Torquemada, Kastilia (nyk. Palencia, Kastilia ja León) – 12. helmikuuta 1578 Ribeira palatsi, Paço da Ribeira, Lissabon, Portugalin kuningaskunta) oli Habsburgien sukuun kuulunut Kastilian prinsessa ja Itävallan arkkiherttuatar, josta tuli vuonna 1525 Portugalin kuningatar Juhana III:n puolisona.^[1] Hän oli alaikäisen pojanpoikansa Sebastian I:n sijaishallitsijana vuosina 1557-1562.^[2]

Suku

Katariina oli Kastilian hallitsijan Filip Komean ja Johanna Kastilialaisen nuorin tytär.^[1] Hän syntyi vasta isänsä kuoleman jälkeen, ja oli lapsista ainoa, joka kasvoi äitinsä kanssa Espanjassa. Hän syntyi Torquemadassa, missä hänen äitinsä oli saattamassa isän ruumista Burgosista Granadaan.

Kaikki hänen viisi vanhempaa sisarustaan Ferdinandia lukuun ottamatta syntyivät Espanjan Alankomaissa ja heidät oli annettu tätinsä Margareeta Itävaltalaisen huostaan, mutta Johanna piti pienen Katariinan itsellään. Vuonna 1509 Johanna ja Katariina suljettiin Tordesillasin palatsiin ja isoisä Ferdinand Katolilainen toimi valtionhoitajana. Katariina sai lähteä sieltä vuonna 1525, kun veli Kaarle V oli sopinut Katariinan avioliitosta Juhana III:n kanssa.^[2] Hänen äitinsä vietti loppuelämänsä Tordesillasin palatsissa.

Avioliitto ja perhe

Katariina avioitui serkkunsa, Portugalin kuningas Juhana III:n kanssa 10. helmikuuta 1525. Aviomiehensä kuoltua vuonna 1557 hänen miniänsä ja veljentyttärensä Johanna Itävaltalainen haastoi hänet lapsenlapsen, pienen kuningas Sebastian I:n, valtionhoitajana. Veli Kaarle V:n sovittelu ratkaisi kysymyksen sisarensa Katariinan eduksi tyttärensä Johannan sijasta, jota tarvittiin Espanjassa Filip II:n poissaollessa.

Tieteiden ja taiteiden suosija

Katariina oli hyvin kiinnostunut perheensä koulutuksesta, suuren kirjaston keräämisestä ja eräänlaisen salongin perustamisesta hoviin. Hän toi talouteensa useita naisoppineita, kuten humanistit Joana Vazin ja Públia Hortênsia de Castron sekä runoilija Luisa Sigea de Velascon.^[3]^[4] Joana Vaz vastasi Katariinan tyttären, prinsessa Maria Manuelan, sekä Katariinan aviomiehen sisarpuolen, Portugalin prinsessa Maria de Avízin, Viseun herttuataren (1521–1577) kasvatuksesta, joka oli itsekin humanisti.^[3]^[5] Koulutukseen kuuluivat taloustiede, kirjallisuus, arkkitehtuuri sekä vieraat kielet.

Katariinalla oli yksi varhaisimmista ja hienoimmista kiinalaisen posliinin kokoelmista Euroopassa. "Hän hankki Aasiasta posliinia ja eksotiikkaa, jota saapui säännöllisesti Lissaboniin kuninkaallisen palatsin sisustamiseen sekä hänen henkilökohtaiseen käyttöönsä ja joka toimi hänen voimansa symbolina. Hänen kokoelmastaan tuli ensimmäinen Kunstkammer Iberian niemimaalla."^[6]

Katariina jatkoi perinnettä, jonka hänen appensa Manuel I oli luonut. Tämä oli ostanut posliinia toiselle vaimolleen Maria Kastilialaiselle (1482–1517), joka oli Katariinan täti. Vuosina 1511-1514 'Mausteiden rahastonhoitaja' Lissabonissa rekisteröi yhteensä 692 kappaletta posliinia ja muita eksoottisia tavaroita. jotka ostettiin kuningatar Maria Kastilialaiselle.^[6]

Muita Katariina kokoelman "eksoottisia" esineitä olivat kivettyneet hain hampaat, kullalla päällystetty käärmeen pää, sydämenmuotoiset jaspiskivet verenvuodon pysäyttämiseksi, korallin oksa, jota käytettiin suojamaan pahoja henkiä vastaan, bezoaarikiviä, yksisarvisen sarvi (sarvivalaan syöksyhammas) ja kasoja erilaisia puolijalokiviä ja jalokiviä, kuten rubiineja, smaragdeja ja timantteja.^[7]

Lapset

Katariinalle ja Juhanalle syntyi yhdeksän lasta, joista viisi kuoli jo pieninä lapsia ja vain kaksi eli aikuisikään asti. Miehensä kuoleman jälkeen Katariina toimi lapsenlapsensa Sebastian I:n sijaishallitsijana.^[2]

Prinssi Afonso (24. helmikuuta 1526 - 12. huhtikuuta 1526), Portugalin prinssi (1526), kuoli alle kaksikuisena
Prinsessa Maria Manuela (15. lokakuuta 1527 - 12. heinäkuuta 1545) Portugalin prinsessa (1527–1531), Asturian ruhtinatar, avioitui serkkunsa Espanjan kuninkaan FiIip II:n, silloisen Asturian ruhtinaan, kruununprinssin kanssa. Hänellä oli yksi fyysisesti vammainen lapsi, prinssi Don Carlos (1545–1568). Maria kuoli neljä päivää synnytyksen jälkeen verenvuotoon.
Infanta Isabel (28. huhtikuuta 1529 - 22. toukokuuta 1530), kuoli alle vuoden ikäisenä
Infanta Beatriz (15. helmikuuta 1530 - 16. maaliskuuta 1530), kuoli kuukauden ikäisenä epilepsiaan
Prinssi Manuel (1. marraskuuta 1531 - 14. huhtikuuta 1537) Portugalin prinssi (1531–1537), julistettiin perilliseksi vuonna 1535, kuoli viisivuotiaana epilepsiaan
Prinssi Filipe (25. maaliskuuta 1533 - 29. huhtikuuta 1539) Portugalin prinssi (1537–1539), julistettiin perilliseksi vuonna 1537, kuoli kuusivuotiaana
Infante Dinis (6. huhtikuuta 1535 - 1. tammikuuta 1537), kuoli alle vuoden ikäisenä epilepsiaan
Prinssi João Manuel (3. kesäkuuta 1537 - 2. tammikuuta 1554), Portugalin prinssi (1537–1554), julistettiin perilliseksi vuonna 1539. Avioitui serkkunsa Johanna Itävaltalaisen (1535–1573) kanssa, joka oli keisari Kaarle V:n ja Rooman keisarinna Isabellan tytär. João Manuel kuoli 18-vuotiaana diabetekseen. Heidän pojasta tuli kuningas Sebastian I.
Infante António (9. maaliskuuta 1539 - 20. tammikuuta 1540), kuoli alle vuoden ikäisenä epilepsiaan

Lähteet

↑ ^a ^b Catherine (1507–1578) Dictionary of Women Worldwide: 25,000 Women Through the Ages.. Viitattu 14.4.2023.
↑ ^a ^b ^c Catherine of Austria Tourism de Tordesillas. Viitattu 14.4.2023.
↑ ^a ^b Walsby, Malcolm & Constantinidou, Natasha: Documenting the Early Modern Book World: Inventories and Catalogues in Manuscript and Print. Brill, 2013. ss. 101–103. ISBN 9789004258907.
↑ Wyles, Rosie & Hall, Edith: Women Classical Scholars: Unsealing the Fountain from the Renaissance to Jacqueline de Romilly. Oxford University Press, 2016. ss. 58–59. ISBN 9780191038297.
↑ Boxer, Charles Ralph: João de Barros: Portuguese Humanist and Historian of Asia. Concept Publishing Company, 1981. ss. 17–18.
↑ ^a ^b Canepa, Teresa: "The Iberian royal courts of Lisbon and Madrid, and their role in spreading a taste for Chinese porcelain in 16th century Europe" Teoksessa: Chinese and Japanese Porcelain for the Dutch Golden Age, Jan van Campen ja Titus Eliens, ads. Amsterdam: Wanders Uitgevers, päiväämätön, ss. 17, 18
↑ Jordan Gshwend, Annemarie: "In the Tradition of Princely Collections: Curiosities and Exotica in the Kunstkammer of Catherine of Austria." Bulletin of the Society for Renaissance Studies, Vol. XIII, Nro 1 (Lokakuu 1995), s. 142

[EC-1] Catherine (1507–1578) Dictionary of Women Worldwide: 25,000 Women Through the Ages.. Viitattu 14.4.2023.

[TOR-2] Catherine of Austria Tourism de Tordesillas. Viitattu 14.4.2023.

[:0-3] Walsby, Malcolm & Constantinidou, Natasha: Documenting the Early Modern Book World: Inventories and Catalogues in Manuscript and Print. Brill, 2013. ss. 101–103. ISBN 9789004258907.

[4] Wyles, Rosie & Hall, Edith: Women Classical Scholars: Unsealing the Fountain from the Renaissance to Jacqueline de Romilly. Oxford University Press, 2016. ss. 58–59. ISBN 9780191038297.

[5] Boxer, Charles Ralph: João de Barros: Portuguese Humanist and Historian of Asia. Concept Publishing Company, 1981. ss. 17–18.

[:1-6] Canepa, Teresa: "The Iberian royal courts of Lisbon and Madrid, and their role in spreading a taste for Chinese porcelain in 16th century Europe" Teoksessa: Chinese and Japanese Porcelain for the Dutch Golden Age, Jan van Campen ja Titus Eliens, ads. Amsterdam: Wanders Uitgevers, päiväämätön, ss. 17, 18

[7] Jordan Gshwend, Annemarie: "In the Tradition of Princely Collections: Curiosities and Exotica in the Kunstkammer of Catherine of Austria." Bulletin of the Society for Renaissance Studies, Vol. XIII, Nro 1 (Lokakuu 1995), s. 142

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]