Kastemato

harvasukasmatolaji

Kastemato eli kasteliero (Lumbricus terrestris) tarkoittaa yleisimmin suurinta Suomessa esiintyvää lajia lierojen heimon (Lumbricidae) 14 lajista. Sanalla saatetaan viitata myös muihin saman heimon lajeihin. Kasteliero on väriltään punertava ja suurehko: kastemato voi kasvaa 30 senttiä pitkäksi.

Kastemato
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nivelmadot Annelida
Luokka: Clitellata
Alaluokka: Harvasukasmadot Oligochaeta
Lahko: Crassiclitellata
Alalahko: Lumbricina
Heimo: Lierot Lumbricidae
Suku: Lumbricus
Laji: terrestris
Kaksiosainen nimi

Lumbricus terrestris
Linnaeus, 1758

Katso myös

  Kastemato Wikispeciesissä
  Kastemato Commonsissa

Kastemato

Kastemadot elävät yleensä mullan alla, mutta tulevat sateella maan pinnalle.

Ne ovat kaksineuvoisia, eli jokaisella kastemadolla on pienestä pitäen sekä uroksen että naaraan sukupuolielimet. Tilanne muuttuu kuitenkin parittelun jälkeen, ja naaraan osaa toimittanut menettää naaraspuoliset sukupuolielimensä ja muuttuu pelkäksi urokseksi.

Kastematoja voi löytää kesähelteillä yli puolen metrin syvästä savimaasta. Talvisin ne todennäköisesti kaivautuvat routarajan alapuolelle.

Jostain syystä kastematoja ei esiinny kaikkialla, vaikka maatyyppi olisi silminnähden samanlaista savipitoista maata. Oletetaan, että maan happamuusarvot vaikuttaisivat. Kastemadot ovat tärkeä osa maaperän hajottajaeläimistöä. Ne hajottavat kuollutta kasviainesta mullaksi.

Anatomia

muokkaa

Tyypillisesti aikuinen kastemato kasvaa 20–25 cm pitkäksi ja 1 cm leveäksi tai jopa n. 50 cm pitkäksi. Kastemadon perusmuoto on liereä. Se on jakautunut useisiin segmentteihin. Kukin segmentti on erillinen nesteen täyttämä osasto, joka ympäröi koko ruumiin pituista ruoansulatuskanavaa (suolistoa). Sukukypsillä lieroilla on ominaispiirteenä kokonaispituudesta noin kolmannekseen päästä oleva rengas, klitellum, jonka yläpuolella sijaitsevat sen lisääntymiselimet. Limaa erittävistä soluista tihkuu nestettä, joka suojelee kastemadon pintaa. Kaikissa lieron segmenteissä, paitsi suun ja peräaukon segmenteissä, on hyvin pieniä hiusmaisia sukasia; mato käyttää niitä siten, että ne ankkuroivat osia ruumiista maahan kastemadon liikkuessa[2].

Liikkuminen

muokkaa

Kastemadot liikkuvat maan alla lihaskouristuksista tulevien aaltojen avulla, jotka lyhentävät ja pidentävät kastemadon vartaloa. Lyhentynyt osa lieron vartaloa on ankkuroitunut ympäröivään maaperään pienien kynsimäisien harjasten avulla, jotka ovat sijoittuneet jakautuneihin osiin pitkin lieron vartaloa. Jokaisessa kastemadon segmentissä, paitsi ensimmäisessä, viimeisessä ja klitellumissa, on epidermiaalisiin kuoppiin uponneita S-muotoisia renkaita muodostavia harjaksia. Koko prosessia avustaa öljyinen ja liukas lima. Madot voivat tehdä kurinaääniä maan alla, kun niitä on häiritty.

Lähteet

muokkaa
  1. Visa Nuutinen, Pedro Cardoso: Kasteliero – Lumbricus terrestris Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. Links.jstor.org

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä eläimiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.