Kasimovin tataarit
Kasimovin tataarit (tat. Касыйм татарлары, Qasıym tatarları, kasimin murteella: Käçim tatarları, кәчим татарлары, ven. Касимовские татары, Kasimovskije tatary) ovat Venäjällä Rjazanin alueen Kasimovin kaupungissa ja sen ympäristössä asuva Volgan tataarien alaryhmä. Kasimovin tataarit muodostuivat Qasimin kaanikunnassa lähinnä misäärien ja kazanilaisten sekoituksen tuloksena, mutta heissä on havaittavissa myös muita-, kuten nogaipiirteitä. Vuonna 2002 heitä arvioitiin olevan vajaa tuhat henkeä.
Historia
muokkaaRyhmä muodostui Moskovan suuriruhtinaskunnan rajalle 1400-luvulla perustetussa Qasimin kaanikunnassa. Sen asukkaat koostuivat pääsääntöisesti Kazanin kaanikunnasta muuttaneesta tataariylimystöstä, mišääritataareista ja mordvalaisista. 1500-1600-luvuilla seudulle muutti paljon venäläisiä.[1] Asukkaina oli myös nogaitataareja sekä Astrahanin-, Krimin- ja Siperian kaanikuntien väestöä.[2] Kaanikunta muuttui vähitellen läänitykseksi, joka lakkautettiin 1600-luvun lopussa. Tataariylimystö kääntyi ortodokseiksi tai menetti asemansa.[1] 1800-1900 -lukujen taitteessa Kasimovin tataareja muutti elinkeinon perässä Kazanin-, Simbirskin-, Nižni Novgorodin- ja Orenburgin alueille Venäjällä, sekä myös Keski-Aasiaan.[3]
Qasimin kaanikunnassa lopulta paljolti muodostuneet misäärit tunnetaan myös joissain lähteissä "Kasimovin tataareina". Tutkija Salavat Ishakovin mukaan Kasimovin tataarit olivat kuitenkin "etninen siirtymäryhmä Kazanin tataarien ja misääritataarien välillä". Kazanin kaanikunnan valtauksen (1552) jälkeen misäärejä sekottui kazanilaisten kanssa. Qasimin tataareja osallistui Kazanin kaanikunnan valtaukseen sekä Iivana Julman joukkoihin sodissa Ruotsia vastaan.[4]
Kulttuuri
muokkaa
Kasimovin tataarit puhuvat tataarin kielen keskimurretta. Siinä on havaittavissa misääri- ja nogaivaikutusta.[1][3] Kasimovin tataarien oma nimitys on Käçim tatarları / xalkı.[5][6] Uskontona on tataarienemmistön tavoin sunnalainen islam.[3]
Kasimovin tataarien perinteisiä elinkeinoja ovat maanviljely, karjanhoito ja käsityöt. Myöhemmin he harjoittivat kauppaa ja erilaisia palveluammatteja. 1700-luvulla alkaneen muuttoliikkeen seurauksena seudun tataariväestö väheni 5 800 hengestä vuonna 1719 aina 4 400 henkeen vuonna 1917. Tataarin kirjakieli levisi Kasimovien tataarien keskuuteen, ja he alkoivat pitää itseään Volgan tataareina säilyttäen samalla myös oman ryhmäidentiteettinsä. Tataarinkielinen kulttuuritoiminta lakkautettiin 1930-luvun lopulla ja yhteydet Kazaniin heikkenivät. Nuoriso on siirtynyt käyttämään venäjää, mutta ryhmä on säilyttänyt identiteettinsä ja eräitä kulttuuripiirteitä.[1] Vuonna 2002 heitä arvioitiin olevan vajaa tuhat henkeä.[3]
Tunnettuihin Kasimovin tataaritaustan omaaviin henkilöihin kuuluu ensimmäiseksi tataarilaiseksi naismatemaatikoksi kutsuttu, Sorbonnen yliopistolta valmistunut Neuvostoliiton sankari S. K. Shakulova (1887–1964).[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Narody Rossii: entsiklopedija, s. 326–327. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7
- ↑ Leitzinger 1996, s. 31
- ↑ a b c d e Касимовские татары tatarica.org. Viitattu 11.3.2023.
- ↑ Leitzinger, Antero: Mishäärit – Suomen vanha islamilainen yhteisö. (Sisältää Hasan Hamidullan ”Yañaparin historian”. Suomentanut ja kommentoinut Fazile Nasretdin). Helsinki: Kirja-Leitzinger, 1996. ISBN 952-9752-08-3. (s. 8-9)
- ↑ Касыйм татарлары tatarica.org. Viitattu 11.3.2023.
- ↑ Мишари и Касимовские татары misharistan.ucoz.com.