Karlovy Vary
Karlovy Vary ( kuuntele ääntämys (ohje), saks. Karlsbad) on kylpyläkaupunki Tšekin länsiosassa Karlovy Varyn läänissä. Kaupungissa on 51 115 asukasta (2009),[1] ja sen pinta-ala on 59 neliökilometriä.
Karlovy Vary | |
---|---|
Näkymä kaupunkiin |
|
lippu |
vaakuna |
Karlovy Vary |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Tšekki |
Lääni | Karlovy Vary |
Piirikunta | Karlovy Vary |
Perustettu | 1370 |
Hallinto | |
– Pormestari | Ing. Werner Hauptmann |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 59,10 km² |
Korkeus | 447 m |
Väkiluku (2009) | 51 115 |
Aikavyöhyke | UTC 1 |
– Kesäaika | UTC 2 |
Kaupungin on perustanut vuonna 1370 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Kaarle IV, jonka mukaan se on myös nimetty. Karlovy Vary sijaitsee Ohře- ja Teplá-jokien yhtymäkohdassa, ja se on kuuluisa kuumista lähteistään, joita on 13 suurta ja 300 pienempää. Kaupungissa järjestetään Karlovy Varyn elokuvajuhlat.
Kylpyläkaupunki
muokkaaKaupunki on aikoinaan ollut saksalaisten suosima kylpyläkaupunki, ja siellä asui maan saksalaisvähemmistöstä huomattava osa toisen maailmansodan päättymiseen saakka. Siellä viettivät lomiaan Goethe ja muu Saksan kerma. Venäläisten suosiossa se on ollut sen jälkeen, kun Pietari Suuri vieraili siellä 1700-luvulla. Nykyisin kaupungissa asuu vakituisesti 2 000 venäläistä uusrikasta, jotka ovat kunnostaneet vanhoja asuintaloja ja rakentaneet uusia kaupungin ulkopuolelle, mistä on aiheutunut jonkin verran ristiriitoja kaupungin vanhojen asukkaiden kanssa, jotka katsovat, että hotelleja ja kasinoita pyörittävien venäläisten määrä ja vaikutusvalta on liian suuri.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ Karlovy Vary Citypopulation. Viitattu 27.10.2010.
- ↑ Katarina Baer, Tšekin maineikas kylpyläkaupunki venäläistyy, Helsingin Sanomat 27.10.2011 sivu B 8
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karlovy Vary Wikimedia Commonsissa
- Kaupungin kotisivut (tšekiksi) (saksaksi) (englanniksi) (espanjaksi) (venäjäksi) (italiaksi)
- Karlsbad, terveyslähteiden pääkaupunki, Suomen Kuvalehti, 31.07.1920, nro 30, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot