Wikipedia

Karkkila

kaupunki Uudenmaan maakunnassa

Karkkila (ruots. Högfors) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa. Se on valtatie 2:n varrella 69 kilometrin päässä Helsingistä. Asukkaita paikkakunnalla on hieman alle 9 000, joista enemmistö 45–64-vuotiaita.

Karkkila
Högfors

vaakuna

sijainti

Helsingintietä Karkkilan keskustassa
Helsingintietä Karkkilan keskustassa
Sijainti 60°32′05″N, 024°12′35″E
Maakunta Uudenmaan maakunta
Seutukunta Helsingin seutukunta
Kuntanumero 224
Hallinnollinen keskus Karkkilan keskustaajama
Perustettu 1932
Kuntaliitokset Pyhäjärvi Ul (1969)
Kokonaispinta-ala 255,32 km²
268:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 242,35 km²
– sisävesi 12,97 km²
Väkiluku 8 465
115:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
– väestötiheys 34,93 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 14,9 %
– 15–64-v. 58,3 %
– yli 64-v. 26,7 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 90,4 %
– ruotsinkielisiä 0,7 %
– muut 8,9 %
Kunnallisvero 8,60 %
181:nneksi suurin 2024 [5]
Kaupunginjohtaja Juha Jokitalo
Kaupunginvaltuusto 35 paikkaa
  2021–2025[6]
 • YL11
 • SDP
 • Kok.
 • Vas.
 • PS
 • Kesk.
 • Vihr.
 • KD
1 Karkkilaan sitoutuneet yhteislista
11
6
6
5
3
2
1
1
www.karkkila.fi

Karkkila on tullut tunnetuksi teollisuudestaan Uudenmaan valimokaupunkina. Karkkila on kasvanut Högforsin vanhan valimon ja muiden tehtaiden ympäristöön. Teollisuuden vastapainona Karkkilassa on myös erämaa-alueita sekä runsaasti järviä ja lampia.[7]

Karkkilan naapurikunnat ovat Lohja, Loppi, Tammela ja Vihti. Vuoteen 2013 saakka naapurikuntiin kuului Nummi-Pusula ja sitä ennen vuoteen 1981 saakka Pusula.

Luonto

muokkaa
 
Sontiainen on yksi Karkkilan lukuisista pikkujärvistä.

Maisemakuva on Karkkilassa varsin vaihteleva ja maasto on kauttaaltaan epätasaista. Kaupungin alue voidaan tästä huolimatta jakaa kolmeen melko selvästi toisistaan erottuvaan osaan. Luoteisin kulma liittyy Tammelan ylänköön, mutta vielä selvemmin kaupungin länsiosa muistuttaa naapuriaan, entistä Pusulan kuntaa. Nykyisen Lohjan kaupungin rajan tuntumassa on laaja moreenipeitteinen mäkimaa-alue, jossa kallioperän murtumalinjojen vuoksi mäkien suunta on selvästi luoteesta kaakkoon. Täällä sijaitsee myös Uudenmaan maakunnan korkein maastonkohta, 174 metrin korkeudelle merenpinnasta ulottuva Loukkumäki.[8][9]

Karkkilan keskiosassa mäet ovat jyrkkärinteisempiä, mutta maaston keskikorkeus merenpinnasta pienenee siirryttäessä kohti kaupungin etelärajaa. Itä- ja koillisosassa kaupungin alue ulottuu Toiselle Salpausselälle, jossa hiekka- ja soraharjanteiden suunta on lounaasta koilliseen eli päinvastoin kuin Karkkilan länsiosassa. Pohjoisosaltaan Karkkila on runsasjärvistä, vaikkakin järvet ovat enimmäkseen melko pieniä. Suurimpia järviä ovat Pyhäjärvi kaupungin keskustan länsipuolella, Vaskijärvi koillisessa ja Onkimaanjärvi luoteiskulmassa Tammelan ja Lopen rajalla. Kaupungin eteläosassa järviä ei sen sijaan ole lainkaan. Pääosa Karkkilasta kuuluu Pyhäjärvestä lähtevän Vanjoen eli Karjaanjoen vesialueeseen. Alkuosaltaan koskinen joki virtaa aluksi ahtaassa, mutta alajuoksullaan levenevässä laaksossa kohti Vihdin puolella sijaitsevaa Vanjärveä. Siikalan kylässä sijaitsee siirtolohkare nimeltään ”Herrainpöytä”, joka on rauhoitettu luonnonmuistomerkiksi vuonna 1962.[8][9]

Kalastus

muokkaa

Karkkilassa on lukuisia järviä, jokia ja lampia, joissa voi kalastaa. Tunnetuin on Pyhäjärvi, joka sijaitsee aivan Karkkilan keskustassa. Myös Vanjoki on Karkkilan kalavesiä.

Historiaa

muokkaa
 
Kartta Karkkilan ja Pyhäjärven rajoista ennen vuoden 1969 liitosta.

Alun perin Karkkila oli kylä Pyhäjärvi Ul:ssä, joka oli Vihdin kappeliseurakunta. Pyhäjärvi itsenäistyi vuonna 1869. Nykyinen Karkkilan keskusta-alue erotettiin vuonna 1932 Pyhäjärvi Ul:stä Karkkilan kauppalaksi. Kauppalan alue koostui pääasiassa Nyhkälän ja Karkkilan kylistä. Karkkila ja Pyhäjärvi Ul yhdistyivät vuonna 1969 Karkkilaksi, josta tuli vuonna 1977 kaupunki. Karkkilan nimi juontuu germaanisperäisestä miehen etunimestä Gericke, Kercho tai Garko.

 
Karkkila Zacharias Topeliuksen kirjasarjassa Finland framstäldt i teckningar 1800-luvun puolivälissä.

Högforsin masuuni on Karkkilan historian rajapyykki. Se valmistui vuonna 1822, kun Korkeakosken partaalle perustettiin malmin jalostamista varten Högforsin rautaruukki. Raaka-aine saatiin lähistöltä Kulo­suon­mäen rauta­kaivoksesta. Tehtaan myötä Karkkilasta kasvoi omaleimainen teollisuuskaupunki, jolla oli vahva työväenliikkeen perinne. Poliittisesti Karkkila on ollut voimakkaasti vasemmistolainen; esimerkiksi valtuustokaudella 1969–1972 valtuutetuista 12 edusti kansandemokraatteja, viisi sosialidemokraatteja ja kymmenen porvaripuolueita.[8] 20 vuotta myöhemmin, valtuustokaudella 1989–1992, voimasuhteet olivat muuttuneet siten, että sosialidemokraateilla oli yhdeksän, Demokraattisella vaihtoehdolla seitsemän, kansandemokraateilla kuusi sekä porvaripuolueilla (kokoomus, keskusta ja Liberaalinen kansanpuolue) yhteensä 13 paikkaa.[10][11]

 
Karkkilan radalla liikennöinyt veturi.

Kaupungin kasvuun ja teollistumiseen on vaikuttanut myös kapearaiteinen Hyvinkään–Karkkilan rautatie. Rautatien lakkauttamisen jälkeen yksi radalla käytetyistä vetureista ja kaksi junanvaunua olivat muistomerkkinä kaupungin keskustassa, jossa ne joutuivat sään ja ilkivallan armoille. Veturi on nykyisin kunnostettuna esillä kaupungintalon aulassa. Yhteydet Karkkilasta Helsingin suuntaan paranivat huomattavasti valtatie 2:n valmistuttua 1950-luvun lopulla.

Karkkila oli jo muinaisten hämäläisten kauppareitin varrella. Maakuntien ihmiset ja tuotteet kohtasivatkin entisaikoina Karkkilan torilla. Kesäisin Karkkilan tori on suosittu kohde edelleen.

Valtioneuvosto teki kesäkuussa 1967 päätöksen Pyhäjärvi Ul:n liittämisestä Karkkilaan vuoden 1969 alussa. Samanaikaisesti kuntaliitoksen kanssa seurakunnan nimi muuttui Karkkilan seurakunnaksi.[9]

Nykyisin Karkkila onkin metalliteollisuudesta leimansa saanut kaupunki maaseutukylien ympäröimänä. Myös pieniä yrityksiä on paljon, iso osa niistäkin toimii metalliteollisuuden alihankkijoina.lähde? Karkkilassa vuodesta 1973 toiminut valaisinteollisuuden alihankkija Helvar työllisti 85 työntekijää vuonna 2019.[12][13].

Karkkila ajautui 1990-luvulla monien kaupunkien tapaan suuriin taloudellisiin vaikeuksiin, joiden ratkaisemiseksi säädettiin Lex Karkkila.

Etäisyyksiä Karkkilasta

muokkaa
 
Vanha Pyhäjärven vaakuna, joka on nykyinen kotiseutuvaakuna.

Väestö

muokkaa

Väestörakenne

muokkaa

Karkkila on asukasluvultaan Suomen 114. suurin kunta. Karkkilan asukasluku oli vuoden 2023 lopussa 8 578 asukasta, mikä on 0,5 prosenttia Uudenmaan maakunnan asukasluvusta. Karkkilan väkiluku on ollut laskeva 2010-luvulta lähtien. Karkkilan väestöllinen huoltosuhde oli vuoden 2021 lopussa 72,3 prosenttia, mikä on noin 20 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Uudellamaalla keskimäärin. Alle 15-vuotiaita Karkkilan väestöstä on 16,6 prosenttia. Työikäisiä Karkkilassa on 64,0 prosenttia ja yli 65-vuotiaita 19,4 prosenttia. Vieraskielistä väestöä Järvenpäässä oli vuonna 2021 yhteensä 613 eli 7 prosenttia kaupungin asukkaista.[14]

Väestönkehitys

muokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1975 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2023 tilanteen mukainen.

Karkkilan väestönkehitys 1975–2020
Vuosi Asukkaita
1975
  
 8 564
1980
  
 8 330
1985
  
 8 355
1990
  
 8 925
1995
  
 8 609
2000
  
 8 753
2005
  
 8 807
2010
  
 9 209
2015
  
 8 969
2020
  
 8 696
Lähde: Tilastokeskus.[15]

Taajamat

muokkaa

Vuoden 2018 lopussa Karkkilassa oli 8 778 asukasta, joista 7 421 asui taajamassa, 1 244 haja-asutusalueilla ja 113:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Karkkilan taajama-aste on 85,6 %.[16] Kunnassa on vain yksi taajama, Karkkilan keskustaajama.[17]

Kieli ja etnisyys

muokkaa

Karkkilan väestöstä oli vuonna 2023 suomenkielisiä 90,4 prosenttia, ruotsinkielisiä 0,7 prosenttia ja vieraskielisiä 8,9 prosenttia. Karkkilassa asui vuoden 2023 lopussa 633 ulkomaan kansalaista, mikä on 7,4 prosenttia kaupungin väestöstä.[18] Suurin yksittäinen ulkomaalainen väestöryhmä on virolaiset, joita asuu Karkkilassa 175 henkeä. Seuraavaksi suurimmat väestöryhmät ovat ukrainalaiset (72) ja venäläiset (66).[19]

Uskonto

muokkaa
 
Karkkilan kirkko.

Karkkilan asukkaista 62,6 prosenttia kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 1,7 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 35,7 prosenttia väestöstä.[18] Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä Karkkilassa toimii Espoon hiippakuntaan kuuluva Karkkilan seurakunta.[20][21]

Helluntaiherätyksen piirissä Karkkilassa toimii Karkkilan helluntaiseurakunta. Seurakunta järjestäytyi vuonna 1936 ja toimi alkuaikoina voimakkaaasti Urho Lähteen ja Olavi Malinin johdolla lukuunottamatta sotavuosia.[22] Baptismin piirissä Karkkilassa toimii Karkkilan Vapaa Lähetysseurakunta.[23]

Talous

muokkaa

Karkkilan työpaikkarakenne, Tilastokeskus (2022)[18]

  Alkutuotanto (1.4%)
  Jalostus (38.9%)
  Palvelusektori (58.4%)
  Muut sektorit (1.3%)
 
Helvar Oy:n tehdas sijaitsee Karkkilassa. Kuva on vuodelta 2008.

Talousalueena Karkkila kuuluu Helsingin seutukuntaan, jonka alueellinen bruttokansantuote oli 60 189 euroa asukasta kohden vuonna 2022. Alueellinen BKT on maan keskiarvoa suurempi ja seutukuntien keskinäisessä vertailussa kuudenneksi suurin.[24]

Karkkilassa oli vuonna 2022 yhteensä 2770 työpaikkaa ja kunnassa asui 3566 työllistä työssäkäyvää. Asuinkunnassaan työssäkäyvien osuus työllisistä on 53,7 prosenttia. Karkkilan työpaikkojen suhde on palveluvaltainen. Palvelujen osuus työpaikoista on 58,4 prosenttia, jalostuksen 38,9 prosenttia ja alkutuotannon 1,4 prosenttia.[18]

Kunnan työpaikkaomavaraisuus on 77,7 prosenttia. Työikäisten työllisyysaste oli 76,4 prosenttia vuonna 2022 ja työttömien osuus työvoimasta 9,9 prosenttia. Taloudellisen huoltosuhteen mittarilla Karkkilassa on 141,3 työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä sataa työllistä kohden.[18]

Yritykset

muokkaa

Karkkilan suurimmat toimialat yritysten lukumäärän mukaan ovat rakennuspalvelut, kiinteistöpalvelut ja LVI-työt. Karkkilan viisi suurinta yksityistä työnantajaa ovat Componenta Castings (311), Sew Industrial Gears (156), Auto-Kehä Karkkila (50), EK-Palvelut Karkkila (40) ja MeriMet (33). Liikevaihdoltaan suurimmat yritykset ovat Componenta Castings, Sew Industrial Gears, Auto-Kehä Karkkila, Biofarm ja Sabora Pharma.[25] Kuntien ja yrittäjien yhteistyötä sekä kuntakohtaista elinkeinopolitiikkaa mittaavassa kuntabarometrissä Karkkila on sijoittunut vuosina 2020–2024 pienten kuntien joukossa toiseksi alimpaan neljännekseen sijalle 116. Yrittäjien antama kokonaisarvosana Karkkilalle on 2,91.[26]

Julkistalous

muokkaa

Karkkilan kunnan verotuloilla ja valtionosuuksilla rahoitettava toimintakate oli vuonna 2023 yli 19 miljoonaa euroa.[27] Vihdin kunnallisveroprosentti on 8,90 prosenttia vuonna 2025.[28] Vihdin viisi suurinta yhteisöveron maksajaa olivat vuonna 2022 Mansner, Sabora Pharma, Biofarm, Arsedel ja Kustannus-Mäkelä.[29]

Koulutus

muokkaa

Karkkilassa perusopetusta antaa neljä koulua. Haukkamäen koulu, Nyhkälän koulu ja Tuorilan koulu ovat alakouluja ja Karkkilan yhteiskoulu on yläkoulu. Lukiokoulutusta järjestetään Karkkilan lukiossa.[30]

Kyliä

muokkaa

Karkkilan kyliä ovat Ahmoo, Haavisto, Järvenpää, Karkkila, Nyhkälä, Siikala, Sireenikylä, Tuorila, Vaskijärvi, Vattola ja Vuotinainen.

Virkistys

muokkaa

Retkeily

muokkaa
 
Polku Liesjärven kansallispuistoon.

Karkkilan alueella sijaitsee useita retkeily- ja virkistyskohteita. Merkittävin kohde on osin Karkkilassa sijaitseva Liesjärven kansallispuisto. Muita Karkkila alueella sijaitsevia kohteita ovat muun muassa Onkimaanjärven virkistysalue ja Herrainpöytä. Karkkilan alueen luontoreittejä ovat muun muassa Sontiainen–Ruuhilampi, Karkkilan koskireitti sekä Pikkupässi-pyöräilyreitti. Lohjalta Karkkilaan kulkee Kuuden järven melontareitti.[31]

Urheilu

muokkaa

Karkkilan Urheilijat on yleisseura, jonka miesten koripallojoukkue pelaa tällä hetkellä kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla 1B-divisioonassa.

Kulttuuri

muokkaa

Murre

muokkaa

Karkkilan alueella puhutun kielen perustana on Länsi-Uudenmaan murre, joka kuuluu lounaisten välimurteiden itäryhmään. Karkkilan ja Pyhäjärven murteet muodostavat yhdessä Karjalohjan, Lohjan, Vihdin, Sammatin, Nummen ja Pusulan kanssa uusmaalaisten murteiden läntisen puoliskon eli Vihdin ryhmän.[32]

Perinnekulttuuri

muokkaa

Karkkilan ja Pyhäjärven kansallispuku on koottu vuonna 1951. Puvun suunnittelija on Tyyni Vahter ja puku on suunniteltu Uudenmaan kotiteollisuusyhdistyksen ja Högforsin tehtaan sosiaalitoimiston toimesta. Karkkilan puvussa on leveäraitainen pehmeäsävyinen hamekangas, jonka malli on uusimaalainen juhlahamekangas. Liivi on sininen. Valkean esiliinan malli on Askolan puvusta.[33]

Ruokakulttuuri

muokkaa

Karkkila kuuluu ruokakulttuuriltaan uusimaalaiseen alueeseen. Perunanviljelyn yleistyttyä perunaa on hyödynnetty laajasti muun muasssa valmistamalla perunamakkaraa ja perunapuuroa. Uusimaalaiseen ruokakulttuuriin kuuluvat rosollit, piimäjuustot ja laatikot. Uusimaalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu myös marjaviinituotanto, puutarhamarjat ja niistä tehdyt jalosteet.[34] Karkkilan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla perunamämmi ja perunamakkara.[35]

Hallinto ja politiikka

muokkaa
 
Karkkilan kaupungintalo ruukkialueella. 2018.

Hyvinvointialue

muokkaa

Julkisten terveys-, sosiaali- ja pelastuspalveluiden osalta Karkkila kuuluu Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueeseen. Hyvinvointialueella on kunnassa Karkkilan terveysasema. Neuvolatoiminnasta vastaa Karkkilan neuvola.[36][37] Vammaispalveluiden osalta Karkkilassa toimii kaksi yksikköä: Högforsin päiväaikainen toiminta sekä Ahmoon asumispalvelut Tuulenpesässä, Iltatuulessa ja Karhunkorvessa.[38] Palveluasumisen osalta Karkkilassa toimii hyvinvointialueen ylläpitämä Toivokoti.[39] Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella on kunnassa Karkkilan paloasema.[40]

Kaupunginvaltuusto

muokkaa

Karkkilan kaupunginvaltuustossa on 35 paikkaa. Valtuuston paikkajako valtuustokaudella 2021–2025 on seuraava:[6]

Vuonna 2008 Kauniaisten, Vihdin ja Karkkilan vaaleissa kokeiltiin sähköistä äänestystä. Käytetyn järjestelmän ongelmat johtivat lukuisiin valituksiin, jotka lopulta johtivat korkeimman hallinto-oikeuden määräykseen uusia vaalit[41][42][43]. Vaalit uusittiin 6.9.2009. Puolueiden paikkajakoon ei tullut muutoksia.

Eduskuntavaalit 2023

muokkaa

Alla on esitetty eduskuntapuolueiden kannatus Karkkilassa vuoden 2023 eduskuntavaaleissa. Suluissa on puolueen kannatus vuoden 2019 vaaleissa.[44][45]

  • Perussuomalaiset 25,7 % (19,7 %)
  • Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 17,6 % (25,8 %)
  • Vasemmistoliitto 19,2 % (13,4 %)
  • Kansallinen Kokoomus 15,6 % (11,1 %)
  • Suomen Keskusta 7,9 % (9,1 %)
  • Liike Nyt 3,8 % (4,0 %)
  • Vihreä liitto 3,5 % (9,2 %)
  • Suomen Kristillisdemokraatit 3,0 % (2,4 %)
  • Suomen ruotsalainen kansanpuolue 1,0 % (1,1 %)

Tunnettuja asukkaita

muokkaa

Seuraavat tunnetut henkilöt ovat joko syntyneet tai vaikuttaneet Karkkilassa:

Kulttuuri ja viihde
Urheilu
Yhteiskunta ja politiikka

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ a b Kuntavaalit 2021, Karkkila Oikeusministeriö. Viitattu 26.11.2021.
  7. ↑ Mikko Mansikka & Kaija Valkonen: Matkalla Suomessa, s. 92. Valitut Palat, 2004. ISBN 951-584-624-2
  8. ↑ a b c Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos (Karkkilan esittely), s. 122–127. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1970.
  9. ↑ a b c Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 6: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos (Pyhäjärvi Ul:n esittely), s. 319–321. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-06465-3.
  10. ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1990,s.165.Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10908-1.
  11. ↑ Suomen Kommunistinen Puolue ja Demokraattinen vaihtoehto yhdistyivät valtuustokauden aikana vuonna 1990 uudeksi puolueeksi nimellä Vasemmistoliitto. Samassa yhteydessä Suomen Kansan Demokraattinen Liitto lakkautettiin. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1991, s.68. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11421-2.
  12. ↑ Helvarin karkkilan tehtaan tuotantolinjan avajaiset, (Arkistoitu – Internet Archive) Stt info 6.10.2016
  13. ↑ Brexitin seuraus: Helvarin varasto Britanniasta Karkkilaan, Karkkilalainen.fi 20.3.2019, viitattu 18.7.2021
  14. ↑ Tilastot: Väestö Uudenmaan liitto. Viitattu 20.3.2024.
  15. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972-2022 Tilastokeskus. Viitattu 10.6.2023.
  16. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2018 7.12.2019. Tilastokeskus. Viitattu 7.12.2019.
  17. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2018 7.12.2019. Tilastokeskus. Viitattu 7.12.2019.
  18. ↑ a b c d e Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskus . Viitattu 9.12.2024.
  19. ↑ Kansalaisuus sukupuolen mukaan kunnittain, 1990-2023 Tilastokeskus. Viitattu 9.12.2024.
  20. ↑ Seurakunnat Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 9.12.2024.
  21. ↑ Yhteystiedot – Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  22. ↑ Antturi, Kai, Kuosmanen, Juhani & Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 36–37. RV-Kirjat, 1986. ISBN 951-605-938-4
  23. ↑ Karkkilan Vapaa Lähetysseurakunta Uskonnot Suomessa. Viitattu 9.12.2024.
  24. ↑ Bruttokansantuote asukasta kohden alueittain, vuosittain, 2000-2022 Tilastokeskus. Viitattu 10.12.2024.
  25. ↑ Kunta: Vihti Finder. Viitattu 9.12.2024.
  26. ↑ Kuntabarometri Taloustutkimus. Viitattu 9.12.2024.
  27. ↑ Kunnan keskeiset tunnusluvut Tutkihallintoa.fi. Viitattu 9.12.2024.
  28. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2025 Verohallinto. Viitattu 9.12.2024.
  29. ↑ Katso täältä oman kuntasi suurimmat yhteisöveron maksajat Yle. 8.11.2023. Viitattu 9.12.2024.
  30. ↑ Koulutus ja opiskelu Karkkilan kaupunki. Viitattu 30.9.2023.
  31. ↑ Hentman, Raija: Etelä-Suomen retkeilyopas 1, s. 232–235. Minerva Kustannus, 2022. ISBN 978-952-375-312-9
  32. ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 281. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
  33. ↑ Kaukonen, Toini-Inkeri: Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut, s. 318–319. WSOY, 1985. ISBN 951-0-12794-9
  34. ↑ Pojanluoma, Riitta: Perinnemakuja maakunnista, s. 77–79. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2003. ISBN 951-31-2764-8
  35. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 54. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  36. ↑ Terveysasemat ja vastaanottopalvelut Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue. Viitattu 9.12.2024.
  37. ↑ Lastenneuvola Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue. Viitattu 9.12.2024.
  38. ↑ Vammaispalveluiden toimintayksiköt Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue. Viitattu 9.12.2024.
  39. ↑ Hoivakodit Hoivakodit – Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue. Viitattu 9.12.2024.
  40. ↑ Paloasemat Pelastustoimi. Viitattu 9.12.2024.
  41. ↑ Miska Rantanen: Vaalivalitus: Äänestyskone hyytyi tositilanteessa minuuteiksi 11.11.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 13.4.2009.
  42. ↑ Miska Rantanen: Painoin OK - mitään ei tapahtunut 11.11.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 13.4.2009.
  43. ↑ KHO: KHO:2009:39 9.4.2009. KHO. Viitattu 13.4.2009.
  44. ↑ Eduskuntavaalit 2023, Karkkila Oikeusministeriö. Viitattu 1.10.2023.
  45. ↑ Eduskuntavaalit 2019, Karkkila Oikeusministeriö. Viitattu 1.10.2023.
  46. ↑ a b c d e Aki Kaurismäki rakentaa elokuvateatteria vanhan ruukin tiloihin ja se on hänen unelmiensa täyttymys Yle Uutiset. 11.6.2021. Viitattu 22.10.2022.
  47. ↑ Taiteilijaeläke 61 ansioituneelle taiteilijalle Päivän Lehti. 27.2.2020. Viitattu 6.3.2022.
  48. ↑ a b Laisi, Erno & Nuoska, Lauri: Jättihakukone julki – katso, kuinka monta kansanedustajaa on kotoisin paikkakunnaltasi Ilta-Sanomat. 27.4.2024. Viitattu 27.4.2024.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Aalto, Seppo & Rentola, Kimmo: Karkkilan eli Högforsin ja Pyhäjärven, entisen Pahajärven ihmisten historia. Karkkilan kaupunki, 1992. ISBN 951-96541-0-0.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Karkkila&oldid=22887204”