Karhumäen piiri
Karhumäen piiri (ven. Медвежьего́рский райо́н, Medvežjegorski raion) on kunnallinen itsehallintoalue Karjalan tasavallassa Venäjällä. Se sijaitsee tasavallan keskiosassa Äänisen pohjoispuolella. Kaakossa se rajoittuu Puudožin, lounaassa Kontupohjan, lännessä Muujärven ja pohjoisessa Segežan piiriin sekä idässä Arkangelin alueeseen. Vuonna 1927 perustetun piirin pinta-ala on 13 694 neliökilometriä, ja piirissä oli vuonna 2008 asukkaita 35 100 henkeä.[1]
| Karhumäen piiri Медвежьего́рский райо́н |
|
|---|---|
 |
|
 Lippu |
 Vaakuna |
.svg) Piirin sijainti Karjalan tasavallassa |
|
| Valtio |
 Venäjä |
| Federaatiosubjekti | Karjalan tasavalta |
| Hallintokeskus | Karhumäki |
| Pinta-ala | 13 694 km² |
| Väkiluku (2008) ([1]) | 35 100 |
| – väestötiheys | 2,6 as./km² |
Seudulla on paljon koskisia jokia. Suurimmat järvet ovat Ääninen ja Seesjärvi. Metsistä suurin osa havu- ja sekametsää. Hyötykaivannaisia ovat kromi, uraani, vanadiini, jalometallit, molybdeeni, kupari, kvartsiitti, dolomiitti, liuskekivi sekä seudulle ominainen šungiitti.[1]
Hallinnollinen keskus on Karhumäen kaupunki. Piiriin kuuluvat kunnat
- Karhumäki (kaupunkikunta, kaupunki)
- Pinduinen (kaupunkikunta, kaupunkimainen taajama)
- Poventsa (kaupunkikunta, kaupunkimainen taajama)
- Paatene (maalaiskunta)
- Sunku (maalaiskunta)
- Suurlahti (maalaiskunta)
- Tolvoja (maalaiskunta)
- Tsolmuinen (maalaiskunta)
- Tšopina maalaiskunta)
Kaikkiaan piirin alueella on 141 asutuskeskusta. Kaupunkiväestön osuus on 66 %.[1]
Piiriin kuuluu kolme historiallista kulttuurialuetta. Seesjärven kylät ovat perinteistä karjalaisten asuinseutua. Uikujoen varrella toimi 1600-luvun lopulta lähtien vanhauskoinen Uikujoen yhteisö. Venäläisten asuttama Äänisniemi tunnetaan jääkauden muovaamasta ainutlaatuisesta luonnostaan, perinnekulttuuristaan ja puuarkkitehtuuristaan. 1930-luvun alussa rakennettiin vankityövoimalla Vienanmeren–Itämeren kanava. Poventsan länsipuolella sijaitsevassa Sandarmohissa ammuttiin tuhansia Stalinin vainojen uhreja.[1] Jatkosodan aikana alueen länsiosa oli suomalaisten miehittämä. Seesjärven piiri liitettiin Karhumäkeen vuonna 1955 ja Äänisniemen piiri vuonna 1959.
Alueen kautta kulkevat Muurmannin rata, Pietarin ja Murmanskin välinen M18-valtatie sekä Norjasta Suomen kautta Arkangeliin johtava Sininen tie. Vienanmeren–Itämeren kanava saa alkunsa Poventsasta ja Karhumäessä on satama.[1]
Talouden perustan muodostaa metsäteollisuus. Piirissä on puunhankintayrityksiä, sahalaitoksia, lastulevytehdas, rakennustarvike- ja elintarviketeollisuutta sekä telakka. Maatalous tuottaa lihaa, maitoa ja perunaa.[1]
Nähtävyyksiä ovat Unescon maailmanperintölistalle kuuluva Äänisniemen Kižin saaren museoalue, perinteiset karjalais- ja venäläiskylät, Vienanmeren-Itämeren kanava, Karhumäen asema ja kanavahallinnon rakennus sekä jatkosodan aikaiset linnoitusrakennelmat ja taistelupaikat. Karhumäessä on kotiseutumuseo.
-
Kižin saaren kirkkoja, osa maailmanperintökohdetta -
Vankeja rakentamassa Vienanmeren–Itämeren kanavaa 1930-luvun alussa -
Karhumäen asema sijaitsee Murmanskin radan varrella
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karhumäen piiri Wikimedia Commonsissa
- Karhumäen piiri Karjalan tasavallan sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive) (suomeksi)
- Karhumäen piiri Karjalan tasavallan sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
- Справка об исторических, культурных, демографических и национальных особенностях Медвежьегорского района (Tietoja piiristä, mm. kansallisuusjakauma vuonna 2002) Virallinen Karjala. Karjalan tasavallan valtiovaltaelinten virallinen palvelin. Arkistoitu 28.10.2016. Viitattu 11.5.2013. (venäjäksi)