Kaksoispiste

välimerkki

Kaksoispiste (:) on typografinen välimerkki, joka toimii erottimena useissa kirjoitetuissa kielissä.

Kaksoispiste suomen kielessä

muokkaa

Kaksoispiste kirjoitetaan tavallisesti kiinni edeltävään sanaan. Sillä on suomen kielessä seuraavat tehtävät:

  • Kaksoispiste erottaa suoraa kerrontaa edeltävän johtolauseen kerronnasta itsestään yhdessä lainausmerkkien kanssa:
Pääjohtaja vastasi tomerasti: ”Ei käy.”
  • Kaksoispiste lopettaa johdantolauseen:
Autokanta Suomessa 1993–1994:
[taulukko]
  • Kaksoispiste erottaa lauseen sisällä olevan luettelon:
Värifilmissä on kolme kerrosta: punainen, vihreä ja sininen.
  • Kaksoispiste erottaa lauseesta selittävän tai täydentävän osan:
Rikos ei Helsingissä enää kannata: poliisi selvittää yhä useamman rikoksen.
  • Kaksoispistettä käytetään lyhenteiden, numeroiden tai symbolien taivutukseen:
EU:n maataloustuet tuovat v:sta (vuodesta) 2006 alkaen lisää rahaa joka 20:nnelle maanviljelijälle.
  • Myös johtimet erotetaan lyhenteistä kaksoispisteellä:
STTK:lainen
  • Kaksoispiste ilmaisee mittakaavaa (1:2000) ja suhdetta (maitoa ja vettä suhteessa 1:3). Tällöin se kirjoitetaan kiinni ympäröiviin lukuihin.[1]
  • Kaksoispistettä käytetään jakolaskun merkkinä (2012 : 4 = 503). Tällöin kaksoispisteen kummallakin puolella pitää olla välilyönti.[1]
  • Kaksoispiste erottaa toisistaan sanan taivutusmuodot. Tällöin kaksoispisteen kummallakin puolella pitää olla välilyönti. Kaksoispiste : kaksoispisteen : kaksoispistettä. [1]

Kaksoispisteen aiempia käyttötarkoituksia

muokkaa
  • Kaksoispistettä on käytetty myös hinnassa erottamaan markat ja pennit, esimerkiksi 11:50.[2]
  • Kaksoispistettä käytettiin joidenkin vakiintuneiden lyhenteiden osana, joissa sanoja on lyhennetty keskeltä:
H:ki (paremmin: Hki) = Helsinki, t:mi (paremmin: tmi) = toiminimi, n:o (paremmin: nro) = numero.

Kaksoispiste tietokoneissa

muokkaa

Tietokoneissa : koodataan eri merkistöissä seuraaville arvoille:

ASCII
0x3A
Unicode
U 003A
U 2236 (mittasuhteen merkki)

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Kielikello 3/1998
  2. Facta 2001 osa 7 s. 455

Aiheesta muualla

muokkaa