Kaiser Wilhelm Gesellschaft
Kaiser-Wilhelm-Institut oli Berliinin yliopiston satavuotisjuhlassa 1911 keisari Wilhelmin aloitteesta perustetun seuran Kaiser Wilhelm Gesellschaftin hallinoima tutkimuslaitosen ryhmä, jonka tehtävänä oli edistää käytännön tieteellistä tutkimusta. Seuraan kuului tutkijoita ja tieteellisen tutkimuksen tukijoita, ja sen tehtävänä oli kerätä varoja tutkimuslaitosten perustamiseksi. Laitokset suunniteltiin avoimiksi eri maiden tutkijoille. Jo 1912 aloittivat Dahlemissa toimintansa fysikaalis-kemiallinen ja elektro-kemiallinen tutkimuslaitos, johtajana prof. Fritz Haber. Hyvin nopeasti pääsi käyntiin myös kokeellisen terapian tutkimuslaitoksen toiminta. Sen johtajana aloitti professori August von Wassermann. Seuraavana suunniteltiin perustettavaksi työfysiologinen tutkimuslaitos. Siinä oli tarkoitus mitata ihmisen henkistä ja ruumiillista työkykyä erilaisissa ulkoisissa olosuhteissa ja siten saada lasketuksi tieteellisen työhygienian perusta. — Preussin hallitus lahjoitti tutkimuslaitoksille tontit ja antoi avustusta niiden vuotuisiin hoitokustannuksiin.[1]
Kaiser Wilhelm -instituutti muodostui useista tiedeinstituuteista Saksassa ennen toista maailmansotaa. Instituutti yhdistettiin Max Planck -instituuttiin vuonna 1948.
Instituutin perusti 11. tammikuuta vuonna 1911 August von Trott zu Solz.
Puheenjohtajat
muokkaa- Adolf von Harnack (1911–1930)
- Max Planck (1930–1937)
- Carl Bosch (1937–1940)
- Albert Vögler (1941–1945)
- Max Planck (1945–1946)
- Otto Hahn (1946–1948)
Aiheesta muualla
muokkaa- ↑ Tietosanakirja, osa 11. Hakusana: Keisari Vilhelmin laitos