Kaarle Krohn
Kaarle Leopold Krohn (10. toukokuuta 1863 Helsinki – 19. heinäkuuta 1933 Sammatti[1]) oli suomalainen kielitieteilijä, kansanrunouden tutkija ja Helsingin yliopiston suomalaisen ja vertailevan kansanrunoustutkimuksen professori.
| Kaarle Krohn | |
|---|---|
 Kaarle Krohn, kansanrunoudentutkija, professori |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. toukokuuta 1863 Helsinki |
| Kuollut | 19. heinäkuuta 1933 (70 vuotta) Sammatti |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | kielitieteilijä |
Krohn oli Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja vuonna 1907.[2]
Kaarle Krohnin veli oli säveltäjä ja musiikintutkija Ilmari Krohn ja sisaria kirjailijat Helmi Krohn ja Aino Kallas.[3] Hänen serkkunsa oli säveltäjä Mikael Nyberg.[4]
Ura
muokkaa |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Krohn tuli tunnetuksi suomalaisen kansanrunoustieteellisen menetelmän, niin sanotun historiallis-maantieteellisen menetelmän kehittäjänä.[5] Menetelmällä pyritään selvittämään runon, myytin, legendan tai sadun varhaisvaiheita, kulkeutumista ja muuntumista. Menetelmä perustuu saman runon tai sadun eri toisintojen vertailuun. Analysoimalla toisintojen maantieteellistä levinneisyyttä Krohn pyrki mallintamaan runon eri aikoina esiintyneet versiot todennäköistä alkuversiota myöten.
Menetelmän kehitti alun perin Kaarle Krohnin isä, Helsingin yliopiston kielitieteen professori Julius Krohn.[5] Kaarle Krohn jatkoi isänsä työtä ja teki menetelmän kansainvälisesti tunnetun. Sitä kutsutaan nykyään paitsi maantieteellis-historialliseksi metodiksi, myös suomalaiseksi tutkimusmenetelmäksi[6]. Metodia pidetään folkloristiikan ensimmäisenä tieteellisenä menetelmänä[5].
Tutkimuksillaan Krohn pyrki selvittämään kysymystä Kalevalan runojen alkuperästä.[5] Hän päätyi siihen, että runot olivat syntyneet Länsi-Suomessa, josta ne sittemmin olivat levinneet Karjalaan ja Inkeriin. Aikaisemmissa tutkimuksissaan Krohn oli taipuvainen pitämään runoja pakanallistuneina versioina kristillisistä kertomuksista. Vuonna 1918 ilmestyneessä kaksiosaisessa tutkimuksessaan Kalevalankysymyksiä hän omaksui uuden käsityksen, jonka mukaan runot perustuivat suurelta osin historiallisiin tositapahtumiin.
Krohn otti myös kantaa Kalevalan Sammon alkuperään ja asettui aluksi tukemaan isänsä käsitystä, jonka mukaan Sampo oli aurinko. Myöhemmin hän tarkisti kantaansa ja päätyi 1920-luvulla tukemaan Uno Harvan teoriaa Sammosta maailmanpuu-myytin ilmentymänä. Sammon ryöstöstä kertova runo kuitenkin perustui Krohnin mielestä Gotlantiin tehtyyn ryöstöretkeen.
Teokset
muokkaa- Tutkimuksia suomalaisten kansansatujen alalta, 1887
- Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus, 1894, toimittanut isänsä Julius Krohnin luentojen pohjalta.
- Kantelettaren tutkimuksia, 1900
- Kalevalan runojen historia, 1903–1910
- Kalevalankysymyksiä, 1918
- Suomalaisten runojen uskonto. (Näköispainos. 1. p.: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1915) Helsinki: Salakirjat, 2008. ISBN 978-952-5774-04-7
Lähteet
muokkaa- ↑ Otavan Iso tietosanakirja osa 4 palsta 1509
- ↑ Tala, Heikki (päätoim.): Vuosisata suomalaisuuden puolesta: Suomalaisuuden liitto 1906–2006. Helsinki: Suomalaisuuden liitto, 2006. ISBN 951-96348-7-8
- ↑ Helmi kirjat.finlit.fi. Viitattu 7.12.2023.
- ↑ Suomen Kansan Sävelmiä | Vähäisiä lisiä neba.finlit.fi. Viitattu 7.12.2023.
- ↑ a b c d Käänteentekevää | Vähäisiä lisiä neba.finlit.fi. Viitattu 8.12.2023.
- ↑ Finto: YSO: maantieteellis-historiallinen menetelmä finto.fi. Viitattu 8.12.2023.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaarle Krohn Wikimedia Commonsissa
Lisää luettavaa aiheesta Kaarle Krohn on Wikiaineistossa- Vapaasti ladattavia Kaarle Krohnin e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä
- Helsingin yliopisto / Tarina siitä, kuinka pääsimme Tuhkimon jäljille
- Krohn-suvun vaellustarina saunalahti.fi. Arkistoitu 26.2.2014. Viitattu 22.2.2014.
- Kaarle Krohn (1863–1933) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
