Jorma Nortimo
Jorma Kustaa Olavi Nortimo (alk. Nieminen, 20. tammikuuta 1906 Helsinki – 2. heinäkuuta 1958 Helsinki) oli suomalainen elokuvaohjaaja, näyttelijä ja käsikirjoittaja. Nortimo toimi jo 1930-luvulla Ylioppilasteatterin johtajana ja sittemmin vastaperustetun Turun kaupunginteatterin johtajana sekä SF:ssä ja Suomi-Filmissä näyttelijänä, ohjaajana ja käsikirjoittajana.
Jorma Nortimo | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 20. tammikuuta 1906 Helsinki |
Kuollut | 2. heinäkuuta 1958 Helsinki |
Ammatti | elokuvaohjaaja |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Nortimo aloitti elokuvauransa näyttelijänä 1936 Suomen Filmiteollisuudessa.[1] Parhaat ohjauksensa Nortimo teki 1930- ja 1940-lukujen taitteessa, muun muassa Syyllisiäkö (1938), Halveksittu (1939), Lapseni on minun (1940) ja Synnin puumerkki (1942), jotka kaikki perustuivat kaunokirjallisiin teoksiin. Nortimo ohjasi 1950-luvun alussa ensimmäiset rillumarei-elokuvat Rovaniemen markkinoilla, Lännen lokarin veli ja Muhoksen Mimmi. Hänen viimeiseksi ohjaustyökseen jäi Mika Waltarin jo sota-aikana kirjoittama Pikku Ilona ja hänen karitsansa (1957). Nortimo näytteli yli 30 elokuvassa.
Nortimon sisarentytär oli näyttelijä Tuire Orri.
Lähteet
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Synnin puumerkki Elonet. Taustaa, viitattu 15.7.2014
Aiheesta muualla
muokkaa- Neljä suomalaista "konnaa" (Jorma Nortimo, Kaarlo Angerkoski, Hugo Hytönen, Eino Jurkka), Seura, 10.05.1939, nro 19, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot