John Vikström
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
John Edvin Vikström (s. 1. lokakuuta 1931 Kruunupyy) on suomalainen teologi. Hän toimi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispana vuosina 1982–1998. Koulutukseltaan hän on teologian tohtori.[1]
| John Vikström | |
|---|---|
 John Vikström vuonna 2007. |
|
| Turun ja Suomen arkkipiispa | |
|
1982–1998
|
|
| Edeltäjä | Mikko Juva |
| Seuraaja | Jukka Paarma |
| Porvoon piispa | |
|
1970–1982
|
|
| Edeltäjä | Karl-Erik Forssell |
| Seuraaja | Erik Vikström |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | John Edvin Vikström |
| Syntynyt | 1. lokakuuta 1931 Kruunupyy |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | arkkipiispa, piispa, systemaattisen teologian apulaisprofessori |
| Arvonimi |
|
| Vanhemmat |
Edvin Vikström Hilma Lindström |
| Puoliso |
|
| Lapset | Björn Vikström |
| Muut tiedot | |
| Koulutus |
Pappisvihkimys (1956) Teologian tohtori (1966) |
| Tutkinnot | Åbo Akademi |
| Uskonto | kristinusko |
| Tunnustuskunta | luterilaisuus |
Vikström valmistui teologian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1956 ja väitteli teologian tohtoriksi Åbo Akademista 1966. Hän työskenteli Åbo Akademissa systemaattisen teologian assistenttina ja lehtorina sekä etiikan ja uskonnonfilosofian apulaisprofessorina ennen valintaansa Porvoon hiippakunnan piispaksi vuonna 1970.[1] Toimittuaan Porvoon piispana kahdentoista vuoden ajan Vikström nousi Turun arkkipiispaksi vuonna 1982 Mikko Juvan jäätyä eläkkeelle.
Ura
muokkaaVikström jatkoi edeltäjiensä Martti Simojoen ja Mikko Juvan linjaa kirkon uudistajana, joskin toimintatyyliltään hän oli radikaaliin Juvaan verrattuna pidättyväisempi. Vikströmin arkkipiispakautta luonnehti kirkon painopisteen siirtyminen opista yhteiskunnalliseen keskusteluun ja kansainväliseen sekä ekumeeniseen yhteistyöhön. Näiden kummankin suhteen Vikströmin henkilökohtainen panos on ollut merkittävä. Vikströmin kirjallinen tuotanto on laaja, ulottuen teologisista tutkimuksista saarnoihin, esseisiin ja hartauskirjoihin. Puheissa ja kirjoituksissa keskeisinä teemoina ovat olleet ihmisyys ja toivo, köyhien puolelle asettuminen sekä yhteiskuntaeettinen keskustelu. Erityisesti eläkkeelle jäämisensä jälkeen hän on pyrkinyt luomaan dialogia eettisistä arvoista yritysmaailman edustajien kanssa.
Merkittävimpiä yksittäisiä tapahtumia Vikströmin arkkipiispakaudella olivat naispappeuden hyväksyminen 1986, uusi raamatunkäännös 1992, sekä anglikaanisen kirkon ja luterilaisten kirkkojen välinen Porvoon julistus (1996), jossa allekirjoittaneet kirkot toteavat yksimielisyytensä kristillisestä opista. Käytännössä ne tunnustavat toistensa jäsenet ja papit oikeutetuiksi toimimaan kaikissa allekirjoittajakirkoissa.
Homoseksuaalisuuteen Vikström otti vahvasti kantaa marraskuussa 2010 siunaamalla homoseksuaalit YLE Radio 1:n Ajankohtaisen Ykkösen lähetyksessä sanoilla: ”Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon kaipuutasi rakkauteen, toisen ihmisen läheisyyteen ja lämpöön.” Vikström osoitti sanansa erityisesti nuorelle homoseksuaalille: ”Sinäkin olet Jumalan luoma sellaisena kuin olet. 1970-luvulle asti seksuaalista suuntaustasi pidettiin rikollisuuteen johtavana taipumuksena, 80-luvulle asti sitä pidettiin sairautena. Nyt ymmärrämme paremmin mistä on kyse, myös kirkossa. Minäkin. Sinä et ole rikollinen, et sairas, et synnillinen. Sinä kuulut siunauksen piiriin, et kirouksen.” Puheessaan Vikström sanoi, että niin yhteiskunnan, kirkon kuin hänenkin käsityksensä homoseksuaalisuudesta on muuttunut vuosikymmenten myötä.[2]
Vikström on ensimmäinen itsenäisen Suomen arkkipiispa, jonka äidinkieli on ruotsi.[3]
Huomionosoituksia
muokkaaVikström sai Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Pyhän Henrikin ristin vuonna 2007, kun kunniamerkki myönnettiin ensi kertaa.
Vaasan yliopisto nimitti Vikströmin humanististen tieteiden kunniatohtoriksi vuonna 2006.[4]
Tapaseura valitsi Vikströmin Vuoden käyttäytyjäksi vuonna 2001.
John Vikström sai Jörn Donnerin kanssa kirjoittamastaan kirjasta Elämme – siis kuolemme / Att leva är att dö vuoden kristillinen kirja -palkinnon vuonna 2002.
Kirkkohallitus perusti vuonna 2014 John Vikström -palkinnon, joka myönnetään liikunnan ja urheilun edistäjälle. Palkinnon on saanut muiden muassa Aira Samulin (2020).[5]
Lisäksi Vikströmille on myönnetty mm. seuraavat kunniamerkit:[6][7]
Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristi (Suomi, 1986)
Pyhän Henrikin risti (Suomen evankelis-luterilainen kirkko, 2007)[8]
Pyhän Karitsan ritarikunnan 1. luokan komentajamerkki (Suomen ortodoksinen kirkko, 1991)
Islannin haukan ritarikunnan suurristi (Islanti, 1984)
Marianmaan ristin ritarikunta (Viro, 2001)
Bundesverdienstkreuzin suurristi (Länsi-Saksa, 1989)
Suku
muokkaaJohn Vikströmin veli Erik Vikström toimi Porvoon hiippakunnan piispana vuodesta 1983 vuoteen 2006 ja poika Björn Vikström valittiin Porvoon piispaksi vuodesta 2009 alkaen.
Harrastukset
muokkaaJohn Vikström on ollut innokas jalkapallon harrastaja. Vikströmin arkkipiispa-aikana hänen joukkueensa Piispan Pojat pelasi muun muassa kirkolliskokouksen joukkuetta vastaan kahdesti vuodessa;[9] vuonna 1994 hän otteli Vladimir Putinin johtamaa venäläisdelegaatiota vastaan.[10]
Teoksia
muokkaa- Myös maan päällä: Artikkeleita, esitelmiä ja puheita sosiaalietiikan alalta. (Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 176) Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1992. ISBN 951-9111-88-3
- Jörn Donner & John Vikström: Elämme, siis kuolemme: Keskustelukirjeitä. ((Att leva är att dö: Ett samtal om tillvarons mening, 2002.) Suomentanut Laura Voipio) Helsinki: Kirjapaja, 2002. ISBN 951-625-835-2
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 813. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
- ↑ http://www.kotimaa24.fi/uutiset/866-john-vikstrom-siunaa-homoseksuaalit (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kuka John Vikström? Helsingin Sanomat. Sanoma News Oy. Arkistoitu 11.8.2014. Viitattu 9.8.2014.
- ↑ https://archive.today/20131005213505/http://old-www.uwasa.fi/ystavat/kunniatohtorit/
- ↑ Aira Samulin får John Vikström-priset för motion och idrott. Hufvudstadsbladet, 21.1.2021, s. 23. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ John Edvin Vikström Turun arkkihiippakunta. Arkistoitu 2012. Viitattu 1.12.2022.
- ↑ Kuka kukin on / Who's who in Finland 1994, s. 1066. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12833-7
- ↑ Pyhän Henrikin ja Mikael Agricolan kunniaristit jaettiin Turussa MTV Uutiset. 9.4.2007. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ Putin on vanha Turun-kävijä 25.6.2013. TS-Yhtymä. Arkistoitu 22.12.2014. Viitattu 22.12.2014.
Tapana, Erja: Uteliaisuus elämään tuo kirkonmiehelle virtaa 30.9.2006. TS-Yhtymä. Arkistoitu 22.12.2014. Viitattu 22.12.2014.
Haavisto, Kari: Arkkipiispa vaihtoi armeijat jalkapalloon 18.5.2013. Savon Sanomat/ Keskisuomalainen Oyj. Arkistoitu 22.12.2014. Viitattu 22.12.2014. - ↑ Lundberg, Stefan: ”Jag är den enda som stoppat Putin.”. Hufvudstadsbladet, 22.9.2016, s. 8. Artikkelin verkkoversio.
Kirjallisuutta
muokkaa- Björkstrand, Gustav: Elämä on joukkuepeliä: John Vikström kirkollisena ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Helsinki: Kirjapaja, 2016. ISBN 978-952-288-397-1
- Kankkonen, Stig: Tienviittoja: Kirja John Vikströmistä. ((Vägar att vandra: En bok om John Vikström, 1991.) Suomentanut Marja-Liisa Alanko) Helsinki: Schildt, 1991. ISBN 951-50-0538-8
- Mustakallio, Hannu: ”Vikström, John (1931–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 524–527. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
muokkaa
- Vikström, John hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Företagen borde befrias från direkt kyrkoskatt. (Haastattelu) Affärsmagasinet Forum, 20.01.1971, nro 1971-01, s. 18-19. ISSN 0533-070X Artikkelin verkkoversio. (ruotsiksi)
|
Edeltäjä: Karl-Erik Forssell |
Porvoon piispa 1970–1982 |
Seuraaja: Erik Vikström |
|
Edeltäjä: Mikko Juva |
Turun ja Suomen arkkipiispa 1982–1998 |
Seuraaja: Jukka Paarma |