Jatkettu jaksollinen järjestelmä

Jatkettu jaksollinen järjestelmä on malli, jota on ehdotettu superraskaiden alkuaineiden luokitteluun. Nykyisessä jaksollisessa järjestelmässä on seitsemän jaksoa, ja se päättyy alkuaineeseen 118 eli oganessoniin. Kuitenkin, mikäli raskaampia alkuaineita on olemassa, ne pitää järjestellä erilaisen mallin mukaan. Tähän malliin lisättäisiin nykyisten s-, p-, d- ja f-lohkojen ohella uusi g-lohko, sillä 6. ja 7. jaksoon kuuluu kumpaankin 32, mutta 8. jaksoon teoreettisesti 50 alkuainetta. Ensimmäisen kerran g-lohkon sisältävää mallia jaksolliselle järjestelmälle ehdotti Glenn Seaborg vuonna 1969.^[1]^[2]

Toistaiseksi ainuttakaan g-lohkon alkuainetta ei ole valmistettu laboratoriossa eikä löydetty luonnosta. Ensimmäisen g-lohkon alkuaineen järjestysluku on luultavasti 121, ja sen systemaattinen nimi on unbiunium. Tämän lohkon alkuaineet tulevat luultavasti olemaan hyvin epävakaita. Ei tiedetä, onko 8. jakson alkuaineiden valmistaminen mahdollista, ja jos on, kuinka pitkälle. Mikäli on olemassa jakso 9, se tulee luultavasti olemaan viimeinen^lähde?.

Malli

Ei tunneta, kuinka pitkälle 118. alkuaineen jälkeen jaksollinen järjestelmä jatkuu. Joidenkin arvioiden mukaan suurimman alkuaineen luku voisi käytännössä olla 130, joidenkin mukaan jopa 173. Alkuaineen 173 jälkeiset alkuaineet ovat hyvin epätodennäköisiä, mutta silti ainakin teoriassa mahdollisia. Alla oleva malli käsittää 180 alkuainetta.

**Jatkettu jaksollinen järjestelmä**
(Tämä järjestys on teoreettinen. Superraskaat alkuaineet eivät välttämättä seuraa sitä tai niitä ei ehkä ole edes olemassa.)
1	1 H																																																			2 He
2	3 Li	4 Be																																													5 B	6 C	7 N	8 O	9 F	10 Ne
3	11 Na	12 Mg																																													13 Al	14 Si	15 P	16 S	17 Cl	18 Ar
4	19 K	20 Ca																																			21 Sc	22 Ti	23 V	24 Cr	25 Mn	26 Fe	27 Co	28 Ni	29 Cu	30 Zn	31 Ga	32 Ge	33 As	34 Se	35 Br	36 Kr
5	37 Rb	38 Sr																																			39 Y	40 Zr	41 Nb	42 Mo	43 Tc	44 Ru	45 Rh	46 Pd	47 Ag	48 Cd	49 In	50 Sn	51 Sb	52 Te	53 I	54 Xe
6	55 Cs	56 Ba																					57 La	58 Ce	59 Pr	60 Nd	61 Pm	62 Sm	63 Eu	64 Gd	65 Tb	66 Dy	67 Ho	68 Er	69 Tm	70 Yb	71 Lu	72 Hf	73 Ta	74 W	75 Re	76 Os	77 Ir	78 Pt	79 Au	80 Hg	81 Tl	82 Pb	83 Bi	84 Po	85 At	86 Rn
7	87 Fr	88 Ra																					89 Ac	90 Th	91 Pa	92 U	93 Np	94 Pu	95 Am	96 Cm	97 Bk	98 Cf	99 Es	100 Fm	101 Md	102 No	103 Lr	104 Rf	105 Db	106 Sg	107 Bh	108 Hs	109 Mt	110 Ds	111 Rg	112 Cn	113 Nh	114 Fl	115 Mc	116 Lv	117 Ts	118 Og
8	119 Uue	120 Ubn	121 Ubu	122 Ubb	123 Ubt	124 Ubq	125 Ubp	126 Ubh	127 Ubs	128 Ubo	129 Ube	130 Utn	131 Utu	132 Utb	133 Utt	134 Utq	135 Utp	136 Uth	137 Uts	138 Uto	139 Ute	140 Uqn	141 Uqu	142 Uqb	143 Uqt	144 Uqq	145 Uqp	146 Uqh	147 Uqs	148 Uqo	149 Uqe	150 Upn	151 Upu	152 Upb	153 Upt	154 Upq	155 Upp	156 Uph	157 Ups	158 Upo	159 Upe	160 Uhn	161 Uhu	162 Uhb	163 Uht	164 Uhq
9	165 Uhp	166 Uhh																																													167 Uhs	168 Uho	169 Uhe	170 Usn	171 Usu	172 Usb
9			173 Ust	174 Usq	175 Usp	176 Ush	177 Uss	178 Uso	179 Use	180 Uon


s-lohko	p-lohko	d-lohko (siirtymäalkuaineet)	f-lohko (lantanidit ja aktinidit)	g-lohko

Alkuaineet, joita ei ole toistaiseksi löydetty, on merkitty vaaleammalla värillä.

Katso myös

Lähteet

"Images of g-orbitals" (Arkistoitu – Internet Archive)
"The extended periodic table of the elements" (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet

↑ Seaborg, Glenn (26. elokuuta 1996). "An Early History of LBNL" (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ Seaborg, Glenn T.: Prospects for further considerable extension of the periodic table. Journal of Chemical Education, 1969, 46. vsk, nro 10, s. 626–634. doi:10.1021/ed046p626 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)

[1] Seaborg, Glenn (26. elokuuta 1996). "An Early History of LBNL" (Arkistoitu – Internet Archive)

[Seaborg_1969-2] Seaborg, Glenn T.: Prospects for further considerable extension of the periodic table. Journal of Chemical Education, 1969, 46. vsk, nro 10, s. 626–634. doi:10.1021/ed046p626 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 25.2.2018. (englanniksi)

[1]

[2]