Jaguaari
Jaguaari (Panthera onca) on suuri Amerikan mantereilla tavattava kissaeläin. Yhdessä tiikerin, leijonan, leopardin ja lumileopardin kanssa se on yksi viidestä Panthera-sukuun kuuluvasta 'isosta kissasta'. Jaguaari on suurin läntisellä pallonpuoliskolla elävä kissaeläin. Sen nykyinen elinalue ulottuu Meksikosta pohjoiseen Argentiinaan.
| Jaguaari | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Alalahko: | Feliformia[2] |
| Heimo: | Kissaeläimet Felidae |
| Alaheimo: | Isot kissat Pantherinae |
| Suku: | Panthera |
| Laji: | onca |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Panthera onca |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Jaguaarin levinneisyys: alkuperäinen vaalean- ja nykyinen tummanpunaisella. |
|
| Alalajit[2][4] | |
|
|
| Katso myös | |
Jaguaarin ja leopardin yhdennäköisyys on helppo huomata mutta mitä tulee sen käyttäytymiseen ja paikkaan ekosysteemissä, lähin vertailukohta on tiikeri. Mieluisin elinympäristö sille on tiheä viidakko mutta populaatioita elää myös avoimemmissa maastoissa. Vesi on tärkeä elementti jaguaarille ja se nauttii uimisesta ja osaa myös sukeltaa, mikä on kissaeläimelle epätavallista.
Ravintoketjun huipulla oleva jaguaari on yksin saalistava petoeläin, jonka saaliseläimen valinta on usein sattumanvaraista. Saalistustaktiikkana on vaaniminen ja yllättävä isku. Sillä on äärimmäisen voimakas purenta[5], jonka avulla se kykenee mm. tappamaan nisäkkäitä harvinaisella tavalla: puremalla suoraan kallon läpi.[6]
Nimi
muokkaaJaguaarin nimi juontaa eteläamerikkalaisesta tupin kielestä, jossa erään eurooppalaisen valloittajan mukaan jaguara tarkoitti eläintä, joka tappaa saaliinsa yhdellä loikalla. Guaraníssa taas jagua tarkoittaa koiraa. Joissain mayayhteisöissä jaguaari on arvonimi, jota saa kantaa prinssi, prinsessa tai muu hallitsija.
Ulkonäkö ja ruumiinrakenne
muokkaa.jpg)
Jaguaari on kolmanneksi suurin kissaeläin tiikerin ja leijonan jälkeen ja suurin koko läntisellä pallonpuoliskolla.[7] Jaguaarin säkäkorkeus on 45–75 senttimetriä, ja sen pituus 112–241 senttimetriä.[8] Hännän pituus on noin 70–90 senttimetriä.[9] Naaraat ovat hieman uroksia pienempiä: naaraiden paino on 36–85 kilogrammaa ja koiraiden 54–158 kilogrammaa.
Jaguaarit ovat voimakasrakenteisia, mikä näkyy leveästä rinnasta, suuresta päästä, leveästä kuonosta ja voimakkaista leuoista. Lajin selvin tuntomerkki on turkki, jossa on suuria mustia ruusukkeita.[8] Turkin perusväri vaihtelee vaaleankeltaisesta punertavan ruskeaan. Ruusukkeita on kaulassa, selässä, kyljissä ja raajoissa, mutta vatsapuoli on valkoinen. Mustat, melanistiset jaguaarit ovat suhteellisen yleisiä; värimuoto aiheutuu yhdestä alleelista. Mustat jaguaarit ovat yleisempiä metsissä, ja niilläkin on mustia täpliä, jotka kuitenkin erottuvat mustasta pohjaväristä huonosti.[9]
Elinympäristö ja levinneisyys
muokkaaHistoriallisesti jaguaarin levinneisyysalue ulottui Yhdysvaltain lounaisosista, Amazonin altaalle ja Argentiinan Río Negro -joelle. Jaguaari on kuitenkin käytännössä hävinnyt levinneisyysalueen kuivista pohjoisosista, Brasilian pohjoisosista, Argentiinan pampalta ja Uruguaysta. Sen levinneisyysalue käsittää enää noin 46 prosenttia historiallisesta levinneisyydestä.[1]
Jaguaaria tavataan erityisesti veden läheisyydessä. Elinympäristöt vaihtelevat sademetsistä kausittaisiin tulviviin soihin, pampalle, pensasmailla ja kuivissa lehtimetsissä. Jaguaareja on nähty jopa 3 000 metrin korkeudessa, mutta ne yleensä välttelevät korkealla olevia metsiä.[1]
Käyttäytyminen
muokkaaJaguaarit elävät yksin vaihtelevalla reviirillä. Koiraat ja naarat kohtaavat vain lisääntymisaikana.[8] Naaraiden 25–40 neliökilometrin laajuiset reviirit voivat mennä osittain päällekkäin, mutta yksilöt välttelevät silti toisiaan. Koiraiden reviirit ovat noin kaksi kertaa suurempia, ja niiden koko vaihtelee riistan saatavuuden mukaan. Ne eivät myöskään mene päällekkäin. Reviirien rajat merkitään raaputusjäljillä, virtsalla tai ulosteella.[10] Jaguaari on aktiivisimmillaan aamun- ja illankoitteessa. Jaguaarit ovat opportunisteja ja syövät monipuolisesti eläinravintoa. Yli 85 lajin on laskettu kuuluvan jaguaarin saaliseläimiin. Saaliseläimet vaihtelevat naudoista pekareihin, matelijoihin ja kaloihin.[8] Eri alueilla sen pääsaaliina ovat eri eläinlajit, esimerkiksi Belizessä vyötiäiset, Costa Ricassa laiskiaiset ja iguaanit ja Paraguayssa hirvieläimet, kaniinit ja pussieläimet.[11] Jaguaari on hyvä kiipeilijä ja uimari, ja se myös syö saaliinsa usein puussa.
Lisääntyminen
muokkaaJaguaari voi lisääntyä mihin tahansa aikaan vuodesta, mutta poikaset syntyvät yleensä sadekautena, jolloin on saatavilla enemmän ravintoa. Naaraat synnyttävät 1–4 pentua 91–111 päivän kantoajan jälkeen.[8] Pennut syntyvät silmät ummessa ja ne avautuvat 13 vuorokauden iässä. Emo imettää pentujaan 3–4 viikkoa. Uros ei saa tulla pentujen lähettyville, sillä se voi tappaa ja syödä ne.
Naaraat saavuttavat sukukypsyyden 2–3 ja koiraat 3–4 vuoden iässä. Luonnonvaraiset jaguaarit voivat elää 11–12-vuotiaiksi, mutta vankeudessa ne elävät jopa yli 20 vuotta.[8] Eräs naaras eli vankeudessa 32-vuotiaaksi.[9]
Suojelu ja uhat
muokkaaMaailman luonnonsuojeluliiton IUCN (The World Conservation Union) mukaan jaguaari on silmälläpidettävä laji. Tämä tarkoittaa, että se täyttää lähes uhanalaisen lajin kriteerit. Jos jaguaarien määrä vähenee edelleen, on se pian uhanalainen.
Jaguaari on samalla ainoa viidestä isosta kissasta, joka ei toistaiseksi vielä täytä uhanalaisen kriteereitä. Vertailun vuoksi; leijona, leopardi ja lumileopardi ovat vaarantuneita ja tiikeri peräti erittäin uhanalainen.
Jaguaarit kulttuurissa
muokkaaEsikolumbiaaninen Amerikka
muokkaa
Jaguaarit ovat symboloineet voimaa ja valtaa monissa Keski- ja Etelä-Amerikan esikolumbiaanisissa intiaanikulttuureissa. Andeilta levisi jaguaarikultti varhaisen Chavínin kulttuurin mukana nykyisen Perun alueelle 900-luvulla eaa. Myöhemmin Pohjois-Perun Moche-kulttuuri käytti jaguaaria voiman symbolina monissa keramiikoissaan.
Mesoamerikassa olmeekit kehittivät selkeän ihmisjaguaarityylin, jossa sekoiteltiin ihmisen ja jaguaarin piirteitä. Tätä aihetta he käyttivät varsinkin veistosten ja figuriinien aiheena. Myöhemmin mayojen korkeakulttuurissa jaguaarien uskottiin helpottavan yhteydenpitoa elävien ja kuolleiden välillä. Jaguaarien uskottiin myös suojelevan kuninkaallisia. Mayat pitivät näitä voimakkaita kissaeläimiä kumppaneinaan henkimaailmassa. Monet mayahallitsijat käyttivätkin nimiä, jotka viittasivat jaguaareihin (b'alam monissa mayakielissä). Myös asteekit pitivät jaguaareja hallitsijoiden edustajina sekä sotureina. Asteekit nimesivät eliittisotilasryhmänsä Jaguaariritareiksi. Asteekkien mytologiassa jaguaareja pidettiin voimakkaan Tezcatlipoca-jumalan toteemieläiminä.
Nykyajan kulttuurissa
muokkaaJaguaaria käytetään laajasti symbolina nykyajan kulttuurissa. Se on Guyanan kansalliseläin, ja se on kuvattuna maan vaakunassa. Perun Amazonas-läänin vaakunassa on kuvattuna musta jaguaarin siluetti, joka on loikkaamassa kohti metsästäjää. Jaguaari näyttäytyy myös Brasilian rahayksikön Brasilian realin seteleissä.
Jaguaaria käytetään myös useissa tuotemerkeissä, tunnetuimpana brittiläisen autonvalmistajan Jaguarin nimessä ja logossa. Nimi on siirtynyt myös urheiluseurojen käyttöön, esimerkiksi yhdysvaltalainen amerikkalaisen jalkapallon seuran Jacksonville Jaguarsin sekä meksikolaisen jalkapallojoukkueen Jaguares de Chiapasin nimiin. Grammy-palkittu meksikolainen rock-yhtye Jaguares on saanut nimensä jaguaarin mukaan.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Caso, A., et al.: Panthera onca IUCN Red List of Threatened Species. Version IUCN 2013. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.3.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Panthera onca Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 23.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Panthera onca (TSN 180593) itis.gov. Viitattu 23.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 2: Nisäkkäät, s. 215. Weilin Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X (alalajien suomenkielisten nimien lähde)
- ↑ Wroe-McHenry-Thomason: Bite club - comparative bite force in big biting mammals (PDF, 2006)
- ↑ Ecology Online Sweden - sympatric jaguar and puma
- ↑ Maimone, Lea: Panthera onca (jaguar) Natural History Museum. Viitattu 3.3.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Jaguar (Panthera onca) ARKive. Wildscreen. Viitattu 3.3.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Nogueira, J: Panthera onca Animal Diversity Web. Viitattu 3.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Biology Natural History Museum. Viitattu 3.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Wilson, Don & Mittermeier, Russell: Handbook of the Mammals of the World. Volume 1. Carnivores, s. 86. Lynx Edicions, 2009.