Jakov Brjus
Jakov Vilimovitš Brjus (ven. Я́ков Ви́лимович Брюс, synt. James Daniel Bruce; 11. toukokuuta (J: 1. toukokuuta) 1669 Moskova, Venäjä – 30. huhtikuuta (J: 19. huhtikuuta) 1735 Glinki, Moskovan alue) oli skottilaista syntyperää ollut venäläinen kenraali, Pietari Suuren läheinen toveri ja kreivi[1].
Brjus sai vuonna 1698 insinööriupseerin arvon. Narvan taistelun jälkeen vuonna 1700 hänestä tuli tykistön päällikkö, ja hän pyrki parantamaan aselajia. Hän oli mukana valtaamassa Pähkinälinnaa 1702, Nevanlinnaa 1703 sekä Narvaa ja Ivangorodia 1704 ja vielä Riikaa vuonna 1710. Hän osallistui myös Lesnajan ja Pultavan taisteluihin sekä komensi Venäjän, Tanskan ja Saksin yhdistynyttä tykistöä Pommerissa ja Holsteinissa vuosina 1712–1713.[1]
Brjus nimitettiin senaatin jäseneksi vuonna 1717, ja hän oli yhtenä Venäjän edustajista Ahvenanmaan kongressissa sekä Uudenkaupungin rauhanneuvotteluissa.[1] Vuonna 1726 hän sai sotamarsalkkaa vastaavan arvonimen[2].