Jack Brabham

australialainen autourheilija

John Arthur ”Jack” Brabham (2. huhtikuuta 1926 Hurstville, Uusi Etelä-Wales, Australia19. toukokuuta 2014[1][2]) oli australialainen autourheilun Formula 1 -luokan kolminkertainen maailmanmestari, vuosilta 1959, 1960 ja 1966.[3][4][5]

Jack Brabham
Jack Brabham vuonna 1966.
Jack Brabham vuonna 1966.
Henkilötiedot
Syntynyt2. huhtikuuta 1926
Hurstville, Uusi Etelä-Wales, Australia
Kuollut19. toukokuuta 2014 (88 vuotta)
Kansalaisuus  Australia
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 19551970
Talli(t) Cooper (1955, 19571961)
Brabham (1956, 19621970)
RWRT (1957)
Kilpailuja 126
Maailman­mestaruuksia 3 (1959, 1960, 1966)
Voittoja 14
Palkintosijoja 31
Paalupaikkoja 13
Nopeimpia kierroksia 12
MM-pisteitä 253 (261)
Ensimmäinen kilpailu Britannian Grand Prix 1955
Ensimmäinen voitto Monacon Grand Prix 1959
Viimeinen voitto Etelä-Afrikan Grand Prix 1970
Viimeinen kilpailu Meksikon Grand Prix 1970

Alkuvaiheet

muokkaa

Jack Brabham hallitsi erilaisten työkoneiden käytön jo pienestä pitäen auttaessaan vihannesviljelijän ammattia harjoittanutta isäänsä peltotöissä.[3] Toisen maailmansodan aikana hän palveli ilmavoimissa, ja sodan jälkeen hän työskenteli autokorjaamoyrittäjänä.[5] Sen ohessa hän kilpaili pienissä luokissa ajamalla muun muassa lika- ja saviratakilpailuja (engl. dirt racing) sekä hillclimb-autokilpailuja, joissa voitti mestaruuksia.[4][5][6] Hän tutustui kilpa-autouransa varhaisten vaiheiden aikana mekaanikko Ron Tauranacin kanssa.[4][5]

Yhteistyö Cooperin kanssa

muokkaa

Brabhamin kilpa-ajajan kokemus kasvoi, kun hän aloitti yhteistyön Cooperin tehdastallin kanssa ja ajoi ensimmäisen Formula 1 -kilpailunsa tallin valmistamalla autolla Britannian osakilpailussa vuonna 1955. Brabrhamin kilpailu päättyi keskeytykseen.[4][5][7] Myös seuraavan vuoden Britannian kilpailu päättyi keskeytykseen Maseratin autolla.[8] Kausi 1956 oli jälleen yhden kilpailun mittainen F1-sarjassa, koska Brabhamin kiinnostus suuntautui urheiluautoihin ja Formula 2 -sarjaan. Hän voitti Stirling Mossin kanssa vuoden 1958 Nürburgringin 1000 kilometrin ajon sekä F2-mestaruudet Britannian (1958) ja Ranskan (1964) sarjoissa.[5] Le Mansin 24 tunnin ajossa vuonna 1957 Brabham sijoittui Cooperillaan S1100-luokkansa kolmanneksi (kokonaistuloksissa 15. sijalle), mutta vuosien 1958 ja 1970 kilpailut Aston Martinin ja Matran autoilla päättyivät keskeytyksiin.[9][10][11]

Formula 1 -menestys kuljettajana ja oman tallin perustaminen

muokkaa

Kausi 1959 oli Brabhamin ensimmäinen kokonainen F1-sarjassa. Hän otti sen aikana Monacon katuradalla uransa ensimmäisen voiton ja voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa Coventry Climax -moottorilla varustetulla Cooperilla.[12][13] Seuraavana vuonna Brabham uusi mestaruutensa ja voitti muun muassa viisi peräkkäistä osakilpailua.[14]

Brabham perusti vuonna 1961 Ron Tauranacin kanssa Brabham-tallin, jonka ensiesiintyminen tapahtui F1-sarjassa kaudella 1962.[5][15] Hänen tallinsa ei kuitenkaan menestynyt uudessa 1500 kuutiosenttimetrin Formula 1:ssä. Ainoan voiton tallille toi Dan Gurney vuoden 1964 Ranskan osakilpailussa.[16] Vuonna 1966 alettiin ajaa 3000-kuutioisilla formuloilla, ja Brabham Repcon moottorilla varustetulla Brabham-autolla voitti kolmannen mestaruutensa. Brabham on ainoa, joka on pystynyt voittamaan F1-mestaruuden omaa nimeään kantavalla omavalmisteisella autolla.[3][17] Seuraavana vuonna mestaruus meni hänen tallitoverilleen Denny Hulmelle.[15]

Indianapolis 500 -kilpailuun Brabham oli osallistunut jo vuonna 1961 Cooperin valmistamalla autolla sijoittuen kilpailussa yhdeksänneksi, mutta uusintayritykset omavalmisteisella autolla päättyivät heikkoihin tuloksiin.[5][18]

Kilpauran lopettaminen

muokkaa

Kaudella 1969 Brabham kärsi loukkaantumisista. Hän oli lopettamassa jo uraansa, mutta talliin ei ollut tarjolla huippukuljettajia, minkä vuoksi hän jatkoi vielä vuoden.[4] Hän voitti kauden avauskilpailun Etelä-Afrikassa, mutta uran viimeinen F1-osakilpailu Meksikossa päättyi moottoririkon aiheuttamaan keskeytykseen.[19][20]

Kilpauran jälkeen

muokkaa

Eläkkeelle siirryttyään Brabham vetäytyi autourheilusta kokonaan, myi osuutensa tallista Tauranacille ja palasi Australiaan hoitamaan maatilaa sekä ylläpitämään moottorialan liiketoimintaa.[4][5] Myöhemmin 1970-luvulla tallin johtotehtävät otti hoidettavakseen Bernie Ecclestone.[15][21] Brabham aateloitiin vuonna 1979.[5]

Yksityiselämä

muokkaa

Brabhamin kaikki pojat, Geoff, Gary ja David, ovat myös ajaneet kilpaa.[22][23][24] Brabhamin lapsenlapset Matthew ja Sam ovat kilpa-ajajia.[25][26]

Kunniajäsenyydet ja palkinnot

muokkaa

Formula 1 -tulokset

muokkaa
Väri Tulos
Kulta Voittaja
Hopea Toinen sija
Pronssi Kolmas sija
Vihreä Pistesijoitus
Sininen Maaliin pistesijojen ulkopuolella
Ei sijoittunut (NC)
Violetti Keskeytti (Kesk.)
Punainen Karsiutui (DNQ)
Esikarsiutui (DNPQ)
Musta Hylättiin (DSQ)
Valkoinen Ei startannut (DNS)
Vaaleansininen Vain harjoituksissa (PO)
Perjantain testikuljettaja (TD)
Tyhjä Kilpailu peruttiin (C)
Ei harjoituksissa (DNP)
Loukkaantunut tai sairas (Louk.)
Kilpailukiellossa (EX)
Ei saapunut (DNA)
Vetäytyi (WD)
Lihavoitu Paalupaikka
Kursivoitu Nopein kierros
† – keskeytys
ajoi yli 90 % kilpailupituudesta ja sai tuloksen.
Yläindeksi numero – Pistesijoitus sprinttikilpailussa
Power Stage -erikoiskokeella.
* – Fanboost
G – Nopein aika-ajon lohkovaiheessa
Vuosi Talli Malli Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 Sijoitus Pisteet
1955 Cooper Car Company Cooper T40 Bristol S6 ARG MON 500 BEL NED GBR
Kesk.
ITA - 0[35]
1956 Jack Brabham Maserati 250F Maserati S6 ARG MON 500 BEL FRA GBR
Kesk.
GER ITA - 0[35]
1957 Cooper Car Company Cooper T43 Climax S4 ARG MON
6
500 FRA
7[a]
- 0[35]
Rob Walker Racing Team GBR
Kesk.
GER
Kesk. †
PES
7
ITA
1958 Cooper Car Company Cooper T45 Climax S4 ARG MON
4
NED
8
500 BEL
Kesk.
FRA
6
GBR
6
GER
Kesk. †
POR
7
ITA
Kesk.
MOR
11 †
18. 3[35]
1959 Cooper Car Company Cooper T51 Climax S4 MON
1
500 NED
2
FRA
3
GBR
1
GER
Kesk.
POR
Kesk.
ITA
3
USA
4
1. 31 (34)[35]
1960 Cooper Car Company Cooper T51 Climax S4 ARG
Kesk.
1. 43[35]
Cooper T53 MON
DSQ
500 NED
1
BEL
1
FRA
1
GBR
1
POR
1
ITA USA
4
1961 Cooper Car Company Cooper T55 Climax S4 MON
Kesk.
NED
6
BEL
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
4
11. 4[35]
Cooper T58 Climax V8 GER
Kesk.
ITA
Kesk.
USA
Kesk.
1962 Brabham Racing Organisation Lotus 24 Climax V8 NED
Kesk.
MON
8
BEL
6
FRA
Kesk.
GBR
5
9. 9[35]
Brabham BT3 GER
Kesk.
ITA USA
4
RSA
4
1963 Brabham Racing Organisation Lotus 25 Climax V8 MON
9
7. 14[35]
Brabham BT3 BEL
Kesk.
ITA
5
Brabham BT7 NED
Kesk.
FRA
4
GBR
Kesk.
GER
7
USA
4
MEX
2
RSA
13
1964 Brabham Racing Organisation Brabham BT7 Climax V8 MON
Kesk.
NED
Kesk.
BEL
3
FRA
3
GBR
4
GER
12
8. 11[35]
Brabham BT11 AUT
9
ITA
14
USA
Kesk.
MEX
15
1965 Brabham Racing Organisation Brabham BT11 Climax V8 RSA
8
MON
Kesk.
BEL
4
FRA GBR
DNS
NED GER
5
ITA USA
3
MEX
Kesk.
10. 9[35]
1966 Brabham Racing Organisation Brabham BT19 Repco V8 MON
Kesk.
BEL
4
FRA
1
GBR
1
NED
1
GER
1
ITA
Kesk.
1. 42 (45)[35]
Brabham BT20 USA
Kesk.
MEX
2
1967 Brabham Racing Organisation Brabham BT20 Repco V8 RSA
6
2. 46 (48)[35]
Brabham BT19 MON
Ret
NED
2
Brabham BT24 BEL
Kesk.
FRA
1
GBR
4
GER
2
CAN
1
ITA
2
USA
5
MEX
2
1968 Brabham Racing Organisation Brabham BT24 Repco V8 RSA
Kesk.
23. 2[35]
Brabham BT26 ESP
DNS
MON
Kesk.
BEL
Kesk.
NED
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
5
ITA
Kesk.
CAN
Kesk.
USA
Kesk.
MEX
10
1969 Brabham Racing Organisation Brabham BT26A Cosworth V8 RSA
Kesk.
ESP
Kesk.
MON
Kesk.
NED
6
FRA GBR GER ITA
Kesk.
CAN
2
USA
4
MEX
3
10. 14[35]
1970 Brabham Racing Organisation Brabham BT33 Cosworth V8 RSA
1
ESP
Kesk.
MON
2
BEL
Kesk.
NED
11
FRA
3
GBR
2
GER
Kesk.
AUT
13
ITA
Kesk.
CAN
Kesk.
USA
10
MEX
Kesk.
5. 25[35]
Huomioita
  1. Jaettu sija Mike MacDowelin kanssa[36]

Lähteet

muokkaa
  1. Heinonen, Toni: F1-monitaituri on poissa – "Oikeutetusti legenda" Sport - F1. 19.5.2014. MTV.fi. Arkistoitu 24.5.2014. Viitattu 24.5.2014.
  2. Sir Jack Brabham, three-time F1 champion, dies aged 88 F1 News. 19.5.2014. Autosport.com. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  3. a b c Jack Brabham Hall of Fame. Formula1.com. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h Jack Brabham - Australia ESPN. Arkistoitu 5.8.2020. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  5. a b c d e f g h i j Jack Brabham Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  6. Stuart, Greg: Snowmobiles, BMXs and skiing: Why karting isn't the only starting point for F1 drivers Formula1.com. 22.4.2020. Formula One World Championship Limited. Viitattu 30.7.2020. (englanniksi)
  7. 1955 British Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950–2017. Formula1.com. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  8. 1956 British Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950–2017. Formula1.com. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  9. 25émes Grand Prix d`Endurance les 24 Heures du Mans 1957 1957 24 Hours of Le Mans Results and Competitors. Experience Le Mans. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  10. 26émes Grand Prix d`Endurance les 24 Heures du Mans 1958 1958 24 Hours of Le Mans Results and Competitors. Experience Le Mans. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  11. 38émes Grand Prix d`Endurance les 24 Heures du Mans 1970 1970 24 Hours of Le Mans Results and Competitors. Experience Le Mans. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  12. Brabham win heralds a new era ESPN. Arkistoitu 21.1.2019. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  13. Cooper powers Jack Brabham to the title ESPN. Arkistoitu 26.12.2018. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  14. Jack Brabham and Cooper dominate again ESPN. Arkistoitu 26.12.2018. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  15. a b c Brabham Teams. ESPN. Arkistoitu 28.9.2017. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  16. Gurney gives Brabham his first win ESPN. Arkistoitu 27.6.2018. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  17. Jack Brabham wins under new regulations ESPN. Arkistoitu 31.7.2017. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  18. Jack Brabham Indianapolis 500 Stats Indianapolis 500 Historical Stats. Indianapolis Motorspeedway. Arkistoitu 21.1.2019. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  19. Brabham rolls back the years at Kyalami ESPN. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  20. Ickx secures runner-up spot as Brabham bows out ESPN. Arkistoitu 15.11.2018. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  21. Fearnley, Paul: Bernie's Brabham F1 Opinion. 26.1.2017. Motorsport Magazine. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  22. David Brabham Drivers. Speedsport Magazine. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  23. Gary Brabham Drivers. Speedsport Magazine. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  24. Geoffrey "Geoff" Brabham Drivers. Speedsport Magazine. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  25. Surfers Paradise: SuperGP pre-race notes Supercars News. 25.10.2009. Motorsport.com. Arkistoitu 19.1.2019. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  26. Sam Brabham Drivers. Driver Database (Db). Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  27. It's an Honour: Knight Bachelor Itsanhonour.gov.au. 30.12.1978. Arkistoitu Viitattu 8.7.2022.
  28. Jack Brabham AO OBE – Motor Racing Hall of Fame. Sport Australia Hall of Fame. Arkistoitu 21.1.2019. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  29. Sir Jack Brabham Hall of Fame. International Motorsports Hall of Fame. Arkistoitu 8.8.2018. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  30. It's an Honour: Australian Sports Medal Itsanhonour.gov.au. 24 October 2000. Arkistoitu Viitattu 8.7.2022.
  31. It's an Honour: Centenary Medal 1 January 2001. Itsanhonour.gov.au. Arkistoitu Viitattu 8.7.2022.
  32. It's an Honour: AO Itsanhonour.gov.au. 26 January 2008. Arkistoitu Viitattu 8.7.2022.
  33. Sir Jack Brabham Inductees. Australian Speedway Hall of Fame. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  34. Farrow, Lauren: Seven added to national living treasure list National News. 5.3.2012. The Canberra Times. Arkistoitu 25.8.2018. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  35. a b c d e f g h i j k l m n o p Jack Brabham Drivers. ChicaneF1.com. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  36. 1957 French Grand Prix motorsportmagazine.com. Viitattu 21.10.2021. (englanniksi)