J. O. Söderhjelm
Johan Otto (J. O.) Söderhjelm (3. syyskuuta 1898 Helsinki – 28. helmikuuta 1985 Helsinki) oli suomalainen lakimies, RKP:n poliitikko ja moninkertainen ministeri. Hänen isänsä oli professori ja diplomaatti Werner Söderhjelm.
Ura
muokkaaJohan Otto Söderhjelm valmistui ylioppilaaksi vuonna 1916.lähde? Sisällissodan alkaessa hän liittyi suojeluskuntaan ja osallistui helmikuun lopussa Kirkkonummen taisteluihin. Antauduttuaan punaisille Söderhjelm oli Helsingin valtaukseen saakka punaisten vankina Helsingin Liisankadulla Ruotsalaisen lyseon tiloissa 500 muun suojeluskuntalaisen kanssa. Myöhemmin hän oli vielä asevelvollisena vartiotehtävissä Suomenlinnan vankileirillä ja joutunut myös osallistumaan vankien teloituksiin.[10]
Söderhjelmistä tuli lakitieteen kandidaatti vuonna 1922 ja molempien oikeuksien tohtori vuonna 1928. Varatuomarin arvon hän sai vuonna 1925. Söderhjelm toimi asianajajana Helsingissä vuosina 1923–1940, eduskunnan oikeusasiamiehenä vuosina 1929–1930 ja Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton asiamiehenä vuosina 1940–1960.
Söderhjelm oli OY Ikopal Ab:n johtokunnan jäsen (1930–1941), puheenjohtaja (1941–1969), Petsamon Nikkeli OY:n toimitusjohtaja (1934–1940 ja 1945–1958), OY Gulf Oil Ab:n johtokunnan jäsen (1937–1969) ja puheenjohtaja (1969), Oy Victor Ek Ab:n hallintoneuvoston varapuheenjohtaja (1943–1966) sekä OY Asea Ab:n johtokunnan puheenjohtaja (1950–1970).
Söderhjelm toimi myös RKP:n kansanedustajana vuosina 1933–1939, 1944–1951 ja 1962–1966, oikeusministerinä vuosina 1939–1940 Cajanderin III:ssa ja Rytin I hallituksessa, 1957 Sukselaisen I:ssä, 1958 Kuuskosken, 1962–1963 Karjalaisen I:ssä ja 1964–1966 Virolaisen hallituksissa ja toisena valtiovarainministerinä vuosina 1962–1963 Karjalaisen I hallituksessa.
Söderhjelm osallistui Suomen ja Neuvostoliiton välisiin YYA-sopimusneuvotteluihin Moskovassa huhtikuussa 1948. Hän ja silloinen kansanedustaja Urho Kekkonen toimivat sanansaattajina Moskovan valtuuskunnan ja presidentti J. K. Paasikiven välillä lopullista sopimustekstiä muotoiltaessa.
Teoksia
muokkaa- Démilitarisation et neutralisation des Iles d’Aland en 1856 et 1921. Väitöskirja 1928.
- Kolme matkaa Moskovaan. (Tre resor till Moskva.) Suomentanut Keijo Kylävaara. Helsinki: Kirjayhtymä, 1970.
Lähteet
muokkaa- ↑ John Otto Söderhjelm Suomen ministerit. Valtioneuvosto. Arkistoitu 13.11.2013.
- ↑ Cajanderin III hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 31.12.2010.
- ↑ Sukselaisen hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 31.12.2010.
- ↑ Paasio hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012.
- ↑ Paasio hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Arkistoitu 5.4.2013. Viitattu 1.1.2011.
- ↑ a b Lehdon hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 1.1.2011.
- ↑ Rydin I hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 31.12.2010.
- ↑ von Fieandtin hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 31.12.2010.
- ↑ Fagerholmin III hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 1.1.2011.
- ↑ Kari, Markus: ”Syyttäjästä kehittäjäksi. Eduskunnan oikeusasiamiehen kehitys kansalais- ja perusoikeuskeskeiseksi”, Eduskunnan oikeusasiamies 1920–2020 : sata vuotta laillisuusvalvontaa ja oikeusturvaa, s. 51. Helsinki: Edita, 2020. ISBN 978-951-37-7717-3 Teoksen verkkoversio (PDF).
Kirjallisuutta
muokkaa- Meinander, Henrik: ”Söderhjelm, Johan Otto (1898–1985)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 552–553. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5 Teoksen verkkoversio.
- Stig Häggblom: Porträttet: Jur.dr J. O. Söderhjelm. Forum för ekonomi och teknik, 13.09.1968, nro 1968-14, s. 17. Artikkelin verkkoversio.
- Vuorisjärvi, Esko: J. O. Söderhjelmin värikäs elämä: Presidenttien salaperäinen luottomies. Helsinki: Edita, 2019. ISBN 978-951-37-7365-6
Aiheesta muualla
muokkaa- J. O. Söderhjelm Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Söderhjelm, J. O. hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)