J. E. Lampinen

suomalainen poliitikko

Juho (Johan) Emil (J. E.) Lampinen (o.s. Härmälä, 5. lokakuuta 1882 Porvoon maalaiskunta14. toukokuuta 1954 Porvoon maalaiskunta) oli suomalainen maanviljelijä, maa- ja metsätalouden kehittäjä sekä Maalaisliiton pitkäaikainen kansanedustaja.[1][2]

J. E. Lampinen
Henkilötiedot
Syntynyt5. lokakuuta 1882
Porvoon maalaiskunta
Kuollut14. toukokuuta 1954
Porvoon maalaiskunta
Poliitikko
Puolue Maalaisliitto
Asema Kansanedustaja (1930–1936, 1939–1954)
Vaalipiiri Uudenmaan vaalipiiri
Kotipaikka Porvoon maalaiskunta
Puoliso Hilja Nieminen (1907–1908†)
Aune Rajava (1941–1954)

Lampisen vanhemmat olivat maanviljelijä Heikki Härmälä ja Hedda Lovisa Härmälä. Lampisen ensimmäinen puoliso vuodesta 1907 oli Hilja Nieminen (k. 1908) ja toinen vuodesta 1941 Aune Rajava. Lampinen kävi maamieskoulun ja toimi maa- ja metsätaloustyönjohtajana 1903–1913 ja asutusneuvojana 1911–1921. Metsätaloutta hän harjoitti Iitistä 1908 ostamallaan metsätilalla ja maataloutta Porvoon maalaiskunnan Lampilan tilallaan. Lampinen oli Uudenmaan läänin maanviljelysseuran johtokunnan jäsen 1907–1921 ja myöhemmin kunniajäsen, Maataloustuottajien liiton ja Laidunyhdistyksen puheenjohtaja, Etelä-Suomen Osuusteurastamon, Turengin Sokeritehtaan, Metsäliiton ja vakuutusyhtiö Auran hallintoneuvoston jäsen sekä Pellervo-seuran valtuuskunnan jäsen. Lampinen oli kansanedustajana kahteen otteeseen, ensin Maalaisliiton ainoana edustajana Uudeltamaalta 1930–1936 ja sitten vielä 1939–1954. Vuonna 1950 hän toimi presidentin valitsijamiehenä. Kunnallisneuvoksen arvonimi Lampiselle myönnettiin 1942 ja maanviljelysneuvoksen arvonimi 1953.[1][2]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. a b Juho Emil Lampinen Biografiasampo. Viitattu 29.4.2022.
  2. a b Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto, s. 436. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • Antti Rantamaa (toim.) 1954. J.E. Lampinen, talonpoika-aatteen mies - kristitty: esikuvatalonpojan elämäkertatietoja. Helsinki: Pellervo.