Jääkiekon alle 18-vuotiaiden Euroopan-mestaruuskilpailut 1978
Jääkiekon alle 18-vuotiaiden Euroopan-mestaruuskilpailut 1978 pelattiin Suomessa ja Euroopan-mestaruuden voitti isäntämaa Suomi, hopeaa voitti Neuvostoliitto ja pronssia Ruotsi. Monien mielestä Suomen voitto Neuvostoliitosta oli Suomen ensimmäinen merkittävä askel kasvun tiellä jääkiekon suurmaaksi[1].
1978 IIHF European U18 Championship | |
---|---|
Joukkueet | 8 (19) |
Isäntämaa | Suomi |
Kaupungit |
Helsinki Vantaa |
Ajankohta |
27. joulukuuta 1977 – 2. tammikuuta 1978 |
Mitalistit | |
– Kultaa | Suomi |
– Hopeaa | Neuvostoliitto |
– Pronssia | Ruotsi |
Turnauksen loppuottelu pelattiin maanantai-iltapäivänä. Ottelu Helsingin jäähalissa oli myyty loppuun, eli paikalla oli 7 304 maksanutta katsojaa. Sen lisäksi paikalla oli arviolta tuhannesta kahteen tuhatta henkeä ilmaislipuilla, turnauksen muut joukkueet ja lehdistö. Neuvostoliitto teki ottelun avausmaalin ja eteni sen jälkeen jo 3–1-johtoon. Kolmannessa erässä Suomi pelasi kuitenkin erinomaisesti ja tasoitti ottelun kahdesti, ensin Juha Huikarin maalilla, sitten Mika Laineen.[2] Kuitenkin vain 1.43 minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppumista Neuvostoliitto teki 5–4-maalin, mikä johti siihen, että osa yleisöstä alkoi poistua jäähallista.[3] Huikari kuitenkin tasoitti ottelun varsinaisen peliajan lopussa, ja ottelu siirtyi jatkoajalle.[4] Sitä ei pelattu äkkikuolema-menetelmällä.[4] Neuvostoliitto siirtyi johtoon, mutta 11 sekuntia ennen peliajan loppumista Huikari tasoitti jälleen ottelun.[3][4] Sitten ottelu siirtyi jatkoajalle, jossa sovellettiin äkkikuolema-menetelmää.[4] Toisella jatkoajalla puolustaja Timo Blomqvist laukoi lyöntilaukausella kiekon hyökkäyssiniviivalta päin maalivahti Dmitri Saprykia ja Jari Kurri siirsi ikään kuin heittäytyen paluukiekon maaliin ajassa 81.42 kun toista jatkoaikaa oli pelattu 1.42 minuuttia. Maalivahti Dmitri Saprykin sai vielä mailansa kiekon eteen, mutta kiekko kiertyi siitä maaliin.[1]
Kurri keräsi Jarmo Mäkitalon kanssa suuret peliminuutit pitkässä ottelussa. Mäkitalo oli turnauksessa Suomen paras pistemies tehopistein 4 7=11 ja Kurri paras maalintekijä. Hän teki neljässä ottelussa kuusi maalia.[1]
Alkusarja
muokkaaLohko A
muokkaa27.12.1977 | Ruotsi | 14–0 | Norja | Helsinki | |
| |||||
27.12.1977 | Suomi | 10–7 | Sveitsi | Helsinki | |
| |||||
28.12.1977 | Ruotsi | 7–2 | Sveitsi | Helsinki | |
| |||||
28.12.1977 | Suomi | 11–1 | Norja | Helsinki | |
| |||||
30.12.1977 | Suomi | 2–1 | Ruotsi | Helsinki | |
| |||||
30.12.1977 | Sveitsi | 6–5 | Norja | Helsinki | |
| |||||
Lohko B
muokkaa27.12.1977 | Tšekkoslovakia | 8–2 | Puola | Vantaa | |
| |||||
27.12.1977 | Neuvostoliitto | 13–1 | Länsi-Saksa | Vantaa | |
| |||||
28.12.1977 | Tšekkoslovakia | 13–1 | Länsi-Saksa | Vantaa | |
| |||||
28.12.1977 | Neuvostoliitto | 8–1 | Puola | Vantaa | |
| |||||
30.12.1977 | Neuvostoliitto | 3–0 | Tšekkoslovakia | Vantaa | |
| |||||
30.12.1977 | Puola | 5–3 | Länsi-Saksa | Vantaa | |
| |||||
Alempi jatkosarja
muokkaa1.1.1978 | Sveitsi | 10–7 | Länsi-Saksa | Vantaa | |
| |||||
1.1.1978 | Puola | 6–3 | Norja | Vantaa | |
| |||||
2.1.1978 | Länsi-Saksa | 2–1 | Norja | Vantaa | |
| |||||
2.1.1978 | Puola | 4–3 | Sveitsi | Vantaa | |
| |||||
Ylempi jatkosarja
muokkaa1.1.1978 | Suomi | 6–2 | Tšekkoslovakia | Helsinki | |
| |||||
1.1.1978 | Neuvostoliitto | 5–3 | Ruotsi | Helsinki | |
| |||||
2.1.1978 | Ruotsi | 4–2 | Tšekkoslovakia | Helsinki | |
| |||||
2.1.1978 | Neuvostoliitto | 5–6 (ja.II) | Suomi | Helsinki | |
16:00 | |||||
(2–1, 1–1, 0–1, 2-2, 0–1) |
Yleisömäärä: 7604 | ||||
Vladimir Shashov − 04.32 Igor Funikov − 12.57 Igor Funikov − 37.12 Jevgeni Popihin − 73.53 Jevgeni Popihin − 78.17 |
raportti 1–0 2–0 2–1 3–1 3–2 3–3 4–3 4–4 5–4 5–5 5–6 |
19.59 − Jari Kurri yv. 39.09 − Jussi Lepistö 46.43 − Juha Huikari 76.46 − Mika Laine 79.49 − Juha Huikari 81.42 − Jari Kurri
| |||
Lähteet
muokkaa- Turnaus Passionhockeyssä (ranskaksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Video: Näin Jari Kurri kaatoi Neuvostoliiton 1978 – ”Ei sitä silloin ymmärtänyt” - MM-jääkiekko - Ilta-Sanomat web.archive.org. 5.1.2016. Arkistoitu 5.1.2016. Viitattu 3.1.2023.
- ↑ Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 152. US-Mediat Oy, 1989.
- ↑ a b Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 153. US-Mediat Oy, 1989.
- ↑ a b c d Suomen historialliset mitalit löytyvät vain yhdeltä pelaajalta – näin murtui vuosikymmenten trauma: ”Tuli viestejä, että tulkaa nyt pois sieltä” www.iltalehti.fi. Viitattu 3.1.2023.