Ivan Kirejevski

Ivan Vasiljevitš Kirejevski (ven. Ива́н Васи́льевич Кире́евский; 3. huhtikuuta (J: 22. maaliskuuta) 1806 Moskova – 23. kesäkuuta (J: 11. kesäkuuta) 1856 Pietari) oli venäläinen kirjailija, filosofi ja kirjallisuuskriitikko, jota pidetään Aleksei Homjakovin ohella slavofiilisen ajatussuuntauksen toisena perustajana.

Suku ja koulutus

Kirejevski oli lähtöisin aatelissuvusta. Hänen vanhempansa olivat majuri Vasili Ivanovitš Kirejevski (1773–1812) ja vanhaan aatelissukuuun kuulunut Avdotja (Jevdokia) Petrovna Juškova (1789–1877), joka oli sukua Golovkineille ja Naryškineille. Isä opiskeli lääketiedettä, puhui viittä vierasta kieltä, harrasti kirjoittamista ja kääntämistä, rakasti englantilaista valistuskirjallisuutta ja vihasi ensyklopedisteja ja Voltairea minkä lisäksi hänellä oli oma laboratorio. Isä Vasili kuoli lavantautiin Orjolin sairaalassa, jossa toimi lääkärinä. Kirejevskin nuorempi veli oli folkloristi, kirjailija, kääntäjä ja arkeografi Pjotr Kirejevski.

Kirejevski työskenteli nuorena jonkin aikaa Venäjän sisäministeriön arkistossa Moskovassa. Vuonna 1830 hän teki Saksaan opintomatkan, jonka aikana hän muun muassa opiskeli metafysiikkaa Hegelin ja Schellingin johdolla.

Kirjallinen ura ja ajattelu

Palattuaan Venäjälle Kirejevski perusti vuonna 1832 Jevropejets (ven. Европеец, ”Eurooppalainen”) -nimisen kirjallisuuslehden, jonka viranomaiset lakkauttivat kahden ensimmäisen numeron jälkeen. Seuraavien vuosien aikana hän tuli uskoon ja hylkäsi nuoruutensa länsimaihin suuntautuneen aatemaailman eli zapadnikit.

Kirejevski toimitti 1840-luvulla jonkin aikaa Mihail Pogodinin lehtiä Moskvitjanin (ven. Москвитя́нин) ja Moskovski Sbornik, kunnes nekin lakkautettiin. Näiden lehtien sivuilla hän esitti ensimmäisten joukossa slavofiilisia ajatuksia, samoihin aikoihin Aleksei Homjakovin kirjoitusten kanssa. Kirejevskin mukaan perinteinen venäläinen elämäntapa oli länsimaista parempi ja Venäjää pitäisi kehittää sen omaa tietä, joka perustuisi itsevaltaiseen monarkiaan, entisajan yhteisöllisyyteen ja erityisesti ortodoksiseen uskoon.

Homjakovin tavoin Kirejevski kritisoi länsimaista sekulaaria humanismia, joka hänen mielestään oli syynä yhteiskunnallisiin ristiriitoihin ja levottomuuksiin sekä turmeltuneeseen materialistiseen ajatteluun.