Ivan Aguéli
Ivan Aguéli (alk. John Gustaf Agelii, 24. toukokuuta 1869 Sala, Ruotsi – 1. lokakuuta 1917 Barcelona, Espanja), tunnettu myös nimellä šeikki 'Abd al-Hadi Aqhili (شيخ عبد الهادی عقیلی), oli ruotsalaissyntyinen vaeltava sufi, taidemaalari, kirjailija ja orientalisti. Hänen erikoislaatuinen maalaustyylinsä teki hänestä erään ruotsalaisen modernin taiteen edelläkävijöistä.
Elämänvaiheet
muokkaaNuoruus
muokkaaIvan Aguélin isä oli eläinlääkäri Johan Gabriel Agelii (1821–1896) ja hänen äitinsä Anna Stina (1838–?), o.s. Nyberg. John Gustav menestyi huonosti koulussa ja joutui siksi vaihtamaan kouluja Salassa, Västeråsissa, Falunissa ja Visbyssä. Hän halusi maalata jo nuorena, mutta isä vastusti sitä. Vuonna 1888 hän opiskeli ammattikoulussa Tukholmassa.[1]
Seuraavana kesänä hän palasi Gotlantiin ja maalasi sen maisemia ja Visbyn kaupunkimaisemia. Hän tapasi taiteilijat Richard Berghin ja Karl Nordströmin, joiden kanssa muodostui elämän kestänyt ystävyyssuhde. Näihin aikoihin John Gustav luki venäläisiä kirjailijoita ja Emanuel Swedenborgia. Hän palasi jälleen Gotlantiin kesällä 1890, jossa maalasi nuoren naisen muotokuvan palaten aiheeseen useita kertoja myöhemminkin.[1]
Hän sai perheeltään luvan matkustaa helmikuussa 1890 ja alkoi käyttämään taiteilijanimeä Ivan Aguéli. Hän näki Pariisissa Vincent van Goghin ja Paul Cézannen teoksia, sekä tapasi Émile Bernardin, joka kehitti syntetististä maalaustaidetta. Seuraavana vuonna Bernard tutustutti Aguélin teosofisiin piireihin. Aguéli kuitenkin pettyi patriarkaaliseen autoritaarisuuteen ja kaipasi radikaalia yhteiskunnallista muutosta. Hän tutustui anarkisteihin. Palattuaan Ruotsiin hän vieti kesän Gotlannissa.[1]
Vuonna 1892 Aguéli kirjoittautui Taideyhdistyksen kouluun Tukholmassa, jossa hänen opettajanaan oli muun muassa ystävä Richard Bergh. Aguéli opiskeli Egyptin taidetta ja itämaista filosofiaa Tukholman Kansalliskirjastossa, josta hän lainasi myös Koraanin. Hän vieraili Georg ja Hanna Paulin luona nähdäkseen Ernst Josephsonin sairauden aikana tekemiä piirustuksia. Vietettyään vielä aikaa Gotlannissa hän palasi Ranskaan. Hän liittyi 1893 anarkistiseen liikkeeseen ja päätti omistautua kirjoittamiselle maalaamisen sijaan. Aguéli toivoi ansaitsevansa rahaa kirjoittamalla artikkeleita ja raportteja Ranskan taide-elämästä.[1]
Egyptiin
muokkaaAguéli toivoi voivansa paeta Euroopasta lämpimämpiin ilmoihin ja selkeyteen. Hän kirjoittautui École special des langues orientales vivantesiin opiskellakseen itämaisia kieliä. Loppuvuodesta hän tapasi Marie Huotin (1846–1930), runoilijan, anarkistin, eläinoikeuksien suojelijan ja teosofin, joka oli naimisissa julkaisun L’Encyclopédie Contemporaine Illustréen perustajan kanssa. Heidän tiivis suhteensa kesti lähes kaksikymmentä vuotta.[1]
Vuonna 1894 Aguéli pidätettiin anarkisteja vastaan tehdyissä hyökkäyksissä. Neljä kuukautta kestävän vankilatuomionsa kuluessa Aguéli opiskeli uskonnon ja filosofian historiaa, sekä kieliä ja taidehistoriaa. Hän oli lumoutunut islamilaisesta runoudesta ja luki Tuhannen ja yhden yön tarinoita. Vapauduttuaan vankilasta hän matkusti laivalla Alexandriaan ja asettui asumaan Kairoon, jossa tapasi uudelleen Émile Bernardin.[1]
Seuraavana vuonna Aguéli maalasi maisemia ja muotokuvia sinisin, okran ja lyijyvalkoisin sävyin muun muassa Asyutissa, noin 300 kilometriä Kairosta etelään. Täällä syntyivät muun muassa maalaukset Kaupunki kukkuloilla (Egyptiläinen maisema) ja Kalifin haudat. Marie Huotin pyynnöstä Aguéli palasi Pariisiin, jossa keskittyi kieliopintoihin. Vuosina 1896–97 hän kirjoitti taidekritiikkiä L’Encyclopédie Contemporaine Illustrée -julkaisuun ja opiskeli kieliä. Hänen isänsä kuoltua vuonna 1896 Aguéli matkusti Ruotsiin tapaamaan äitiään.[1]
Vuonna 1898 Aguéli tapasi Carl Eldhin ja Fritz Lindströmin Pariisissa. Hän otti käyttöön arabialaisen nimen Abdalhâdî, joka tarkoittaa oppaan palvelijaa. Tuona vuonna Aguéli päätti kääntyä islaminuskoon. Seuraavana vuonna hän matkusti Ceyloniin (Sri Lanka) L’Encyclopédie Contemporainen toimesta, joka julkaisi hänen kymmenen kirjettään, joissa raportoidaan islamin vaikutuksesta kansoihin Egyptin ulkopuolella. Hän matkusti myös Madrasin Intiassa ja palasi sen jälkeen Pariisiin.[1]
Eläinsuojelua ja esoteerisuutta
muokkaaVuonna 1900 protestina eläimiä kohtaan osoitetulle julmuudelle Aguéli, Marie Huot vierellään, ampui aseella kahta matadoria Deuilissa, Ranskassa pidetyssä härkätaistelussa. Toinen härkätaistelijoista haavoittui ja Aguéli vangittiin, mutta vapautettiin lyhyen ajan päästä. Hyökkäystä seurannut keskustelu vaikutti osaltaan siihen, että härkätaistelut kiellettiin Ranskassa. Tämän jälkeen Aguéli vetäytyi yksinäisyyteen ja keskittyi opintoihinsa ja taidekritiikkiin.
Vuosina 1902–1909 hän oleskeli toisen kerran Egyptissä. Sen aluksi Aguéli vihittiin sufilaisuuteen. Hän syventyi yhä enemmän esoteerisuuteen sekä omistautui rukouksille ja henkisiin harjoituksiin. Palattuaan Eurooppaan hän erosi Marie Huotista ja matkusti Geneveen. Vuonna 1911 julkaistiin hänen esseensä L’Art pur. Aguéli vieraili Ruotsissa ensimmäisen kerran yhdeksään vuoteen ja vuonna 1912 neljä hänen maalaustaan oli esillä Taiteilijayhdistyksen näyttelyssä.lähde?
Vuosina 1913-1914 hän matkusti jälleen sekasortoiseen Egyptiin tulkkina ja liikemiesten oppaana. Hän maalasi rahattomana useita maalauksia. Vuonna 1916 englantilaisten siirtomaaviranomaisten pakottamana poistumaan Egyptistä hän muutti Espanjaan. Ivan Aguéli kuoli vuonna 1917 junaonnettomuudessa Barcelonan lähettyvillä.lähde?
Aguélimuseo
muokkaaSalassa sijaitsevassa Aguélille omistetussa museossa, Aguélimuseetissa, on suurin Ruotsissa sijaitseva Aguélin taiteen kokoelma; kolmekymmentäkaksi maalausta ja yksitoista piirrosta. Aguélimuseetissa on esillä myös muun muassa Helene Schjerfbeckin, Edvard Munchin, Karl Isaksonin ja Henri de Toulouse-Lautrecin teoksia.lähde?
Katso myös
muokkaa- Ibn Arabi, Ivan Aguélin suufilainen oppi-isä
- René Guénon, ranskalainen kirjailija ja metafyysikko
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- The Aguéli Museum (Arkistoitu – Internet Archive)
- Taiteilijan kuva sekä kokoelman teoksia Prinssi Eugenin kokoelmat, Waldemarsudde. (ruotsiksi)