Irwin Goodman

Antti Yrjö Hammarberg, taiteilijanimeltään Irwin Goodman, (14. syyskuuta 1943 Hämeenlinna – 14. tammikuuta 1991 Hamina) oli suomalainen laulaja ja säveltäjä. Goodman oli kansanlaulaja, jolla oli paheellisen, reteän juopporentun imago. Hänen tyylinsä vaihteli puoliakustisesta folkista sähköiseen rock-henkiseen musiikkiin. Jotkin hänen menestyneimmistä kappaleistaan yhdistelivät saksalaista schlageria ja suomalaista iskelmää.

Irwin Goodman
Irwin Goodman vuonna 1966.
Henkilötiedot
Koko nimi	Antti Yrjö Hammarberg
Syntynyt	14. syyskuuta 1943
Kuollut	14. tammikuuta 1991 (47 vuotta)
Muusikko
Taiteilijanimi	Irwin Goodman Rock-Williams William White Andy Rudolf Holtz Bob Mersey Bill Black
Laulukielet	suomi
Aktiivisena	1962–1991
Tyylilajit	folk, iskelmä, rock, pop
Soittimet	kitara, huuliharppu, laulu, piano
Levy-yhtiöt	Finndisc, Rytmi, Finnlevy, Levytuottajat
Aiheesta muualla
www.irwingoodman.com
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Irwin Goodman sävelsi kappaleensa itse. Hän oli ensimmäisiä suomalaisia artisteja, jotka eivät tyytyneet käännöskappaleisiin. Kaikkiaan Goodman levytti yli 200 omaa sävellystään. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta sanat Goodmanin kappaleisiin kirjoitti Vexi Salmi. 1980-luvun puolivälistä alkaen sävellystyöstä vastasi pääosin Kassu Halonen, sillä Goodman ei toisen korvan kuuroutumisen takia pystynyt enää säveltämään.

Goodmanin kiinnostus musiikin tekoon lähti liikkeelle ajan lättähattujen rock-innostuksesta. Goodman opetteli kitaransoittoa ja säveltämistä ja esiintyi laulukilpailuissa sekä kapakkalaulajana. 1960-luvun puolivälissä Vexi Salmi painosti Goodmanin levy-yhtiöön ja keikoille. Goodman lauloi ensimmäisillä levytyksillään Bob Dylanin tyyliä jäljittelevällä honotusäänellä, mutta viimeistään vuoden 1971 Poing poing poing -albumilla hän oli siirtynyt karheampaan äänenkäyttöön.

Goodman aloitti uransa protestilauluilla, mutta hänen musiikillinen tuotantonsa muuttui pian ensimmäisten levytysten jälkeen asteittain kohti tavallisempaa iskelmämusiikkia. 1980-luvun puolivälistä lähtien hänen musiikkinsa alkoi yhdistellä iskelmää ja rockia. Goodmanin kappaleiden yleisiä aiheita ja teemoja olivat muun muassa poliitikkojen ja verotuksen arvostelu, kansan olojen ja tuntojen kuvaaminen, perinteisten ja vanhoillisten suomalaisten asenteiden arvostelu sekä muun muassa alkoholi, rahatalous ja yleinen hauskanpito.

Goodmanin ura ulottui neljälle vuosikymmenelle, joiden kuluessa hän koki monta nousu- ja laskukautta. Hänen elämäänsä varjostivat usein ongelmat alkoholin ja rahan kanssa. Kuollessaan vuonna 1991 hän oli jälleen suosionsa huipulla menestyskappaleen ”Rentun ruusu” ansiosta. Goodman oli suosittu ja ahkera esiintyjä, ja hän kiersi Suomea 25 vuotta tanssilavoilla, ravintoloissa, ostoskeskuksissa ja harjannostajaisissa välillä jopa kuuden keikan viikkotahtia.

Elämä

Alkuvaihe

Nuori Antti Hammarberg.

Antti Yrjö Hammarberg syntyi Hämeenlinnan keskustassa sijainneessa Höyhensaaren synnytyssairaalassa 14. syyskuuta 1943. Suomi kävi jatkosotaa, joten hänen isänsä, luutnantti Yrjö Hammarberg, oli rintamalla, ja äiti Kirsti Hammarberg hoiti Anttia yksin Rinkelinkatu 7:ssä sijainneessa puutalossa. Yrjö ja Kirsti Hammarberg erosivat sodan jälkeen, jolloin Kirstistä tuli Antin yksinhuoltaja.

Antti Hammarberg tutustui vuotta vanhempaan pitkäaikaiseen ystäväänsä ja työtoveriinsa Vexi Salmeen jo kolmevuotiaana, sillä he asuivat saman kadun varrella, Salmi osoitteessa Rinkelinkatu 11. Myöhemmin Irwin Goodman kuvasi Salmea ”ehkä ainoaksi todelliseksi ystäväkseen”.

Hammarbergin on kuvattu olleen lapsena ujo mutta musikaalinen. Hän alkoi harrastaa musiikkia, kun hänen isänsä toi rintamalta takaisin sinne viemänsä kitaran. Ensimmäisen ”keikkansa” Hammarberg teki viisivuotiaana, jolloin hän esiintyi Perttulan koulukodissa esittäen laulun ”Ystävä sä lapsien”. Esiintymistä seurasi liittyminen musiikkiopiston kuoroon, josta hän myöhemmin erosi äänenmurroksen vuoksi. Siihen mennessä Hammarberg oli voittanut koulujen välisten Henkisten kilpailujen laulusarjan kappaleella ”Paimentytön sunnuntai” ja sijoittunut kerran samassa kilpailussa Myllymäen kansakoulun edustajana ikäistensä sarjan kolmanneksi. Laulamisen lisäksi Hammarbergia olivat alkaneet kiinnostaa myös soittimet. Kitaran lisäksi hän ryhtyi soittamaan pianoa.

Hammarberg muutti vuonna 1957 äitinsä kanssa Parolantie 19:ssä sijainneeseen kerrostaloon, ns. Lamellitaloon. Samoihin aikoihin syntyi myös hänen ja Vexi Salmen ensimmäinen laulu ”Kännimäen mambo”, joka oli saanut innoituksensa Parolantiellä asuneesta Humalamäki-nimisestä naapurista.

Kun rockmusiikki tuli Suomeen, lättähattuihin samaistunut Salmi keksi nimillä ”Ana” ja ”Hamppari” tunnetulle Hammarbergille taiteilijanimen Rock-Williams. Pian keksittiin kuitenkin uudet nimet: Hammarberg nimesi Salmen Emil Reteeksi, sittemmin Emil von Reteeksi, ja Salmi Hammarbergin Irving Goodmaniksi. Goodmanin mukaan nimi Irwin Goodman oli yhdistelmä yhdysvaltalaismuusikkojen Irving Berlinin ja Benny Goodmanin nimistä. Vexi Salmi puolestaan on kertonut, että Irwin Goodman oli alun perin haukkumanimi. Benny Goodmanilla oli kaksi veljeä: bassoa soittanut Harry Goodman ja trumpetisti Irving Goodman. Salmen mukaan Irving oli sen verran huono soittaja, että hän ei saanut soittaa sooloja. Vastaavasti Hammarberg ei Salmen mielestä ollut soolotaitoinen kitaristi. Hammarbergin taiteilijanimeä muokattiin vielä vaihtamalla etunimen v-kirjain w:ksi ja pudottamalla g-kirjain pois. Muutaman ensimmäisen vuoden ajan nimet pidettiin omana tietona.

Vexi Salmi ilmoitti Hammarbergin marraskuussa 1960 järjestettyyn iskelmälaulukilpailuun ja ryhtyi samalla hänen managerikseen. Nimellä Rock-Williams esiintynyt Hammarberg esitti kappaleen ”Let’s Have a Party” ja sijoittui neljänneksi.

Vapaa-ajallaan Hammarberg ja Salmi tekivät kesätöitä, joivat ja matkustelivat liftaten ja pyöräillen ympäri Suomea. Vuonna 1961 kaverukset lähtivät töihin Dachser-Speditionin huolintaliikkeeseen Stuttgartin Zuffenhauseniin, Saksaan. Vapaa-aikana he juhlimisen lisäksi esittivät kapakoissa musiikkia. Saksassa syntyivät ensimmäiset Irwin Goodmanin myöhemmin esittämien kappaleiden varhaiset versiot ”Kalteri-rock” ja ”Rahtimiehen lauantai”. Myöhemmin Salmi arvioi tuolla Saksan ajalla olleen todella suuri vaikutus häneen ja Hammarbergiin:

»Vapaudenkaipuu, raju elämä ja rekkamiesten vauhdikas seura jättivät lähtemättömät jälkensä. Saksassa vietetyt vuodet kertautuivat myöhemmin lauluissa ja siinä hahmossa, jonka suomalaiset myöhemmin tulivat tuntemaan kansantaiteilija Irwin Goodmanina.»

Kaksikosta Salmi palasi ensin varusmiespalveluksen vuoksi Suomeen vuonna 1962 ja Hammarberg samasta syystä vuotta myöhemmin. Salmi alkoi tehdä Irwin Goodmanille sanoituksia. Vuonna 1964 Antti Hammarberg esiintyi Vexi Salmen perustamalla Spede-klubilla Hämeenlinnan Palokunnantalolla ensimmäisen kerran nimellä Irwin Goodman. Ensimmäinen Irwin Goodmanin esittämä kappale oli ”My Bonnie”.

Syksyllä 1964 Goodman vapautui armeijasta. Tämän jälkeen hän esiintyi jonkin verran keikoilla laulajana ja kitaristina. Vexi Salmen mielestä Suomesta puuttui Bob Dylania ja Donovania vastaava honottavaääninen artisti. Juha Vainio suosittelikin Goodmania Finndiscin Erik Lindströmille. Tämän myötä Goodman pääsi studioon levyttämään Depraveds-yhtyeen kanssa. Goodman soi pian myös television Levyraati-ohjelmassa, ja Tauno Suojanen alkoi markkinoida Goodmania myös keikkapaikoille.

Protestilaulaja

Irwin Goodman toukokuussa 1966.

Vexi Salmi kuvaili 1980-luvulla Antti Hammarbergin muuntumista Irwin Goodmaniksi:

»Sä rupeet laulaan nyt nenääs, määräsin, ja alkuvastustelun jälkeen Irwin harjoitteli oikein tosissaan. Kun levy oli tehty, me pohdittiin, mikä tällaisen kaverin imagon pitäisi olla. Soitin paikalliseen pukineliikkeeseen: 'Johtaja Salmi, päivää. Täältä tulee yksi poika hakemaan vähän farmareita ja muita kuteita. Pistäkää lasku meille.' Rahasta ei ollut tietoakaan. Farmarit liattiin ja revittiin, lippalakki murjottiin muodottomaksi. Sitten otettiin ensimmäiset valokuvat. Kuitenkin tulos oli vaistonvaraisesti yksi ja sama lähtökohdan kanssa. Ei Antti Hammarberg joutunut mitenkään mukautumaan Irwiniksi muuta kuin vähän ulkonaisesti.»

Salmi halusi Irwinin kanssa pitää tietoisesti etäisyyttä 1960-luvun korkeakulttuuriseen protestiin olemalla tavallisen kansan ääni, ”protestilaulun karvalakkiosastoa”:

» Oli turha laulaa Vietnamin sodasta ja atomipommeista ja kaikenlaisista hienoista ja monimutkaisista asioista, kun meillä ryysyrannat ja työmiehen lauantait kiinnostivat yleisöä enemmän.»

Syksyn 1965 ensilevytyksen (”En kerro kuinka jouduin naimisiin”) jälkeiset alkuajat olivat protestilaulujen kautta. Irwinin yksi suurimmista musiikillisista esikuvista oli amerikkalainen laulaja-lauluntekijä, folk-muusikko Bob Dylan, joka myös oli tunnettu protestilauluistaan. Irwinin kappale ”Työmiehen lauantai” meni heti Yleisradion esityskieltoon. Kieltoa ei suostuttu purkamaan, vaikka kappaleen nimi vaihdettiin muotoon ”Yömiehen lauantai”.

Soittokielloista huolimatta Irwinin keikat myivät hyvin, ja esimerkiksi vuonna 1966 Goodman oli kesän kysytyin artisti. Irwinin suosiosta kertoo jotakin se, että juhannuksena 1966 hän teki seitsemän keikkaa ja liikkui välimatkat helikopterilla. Samana vuonna levyttämällään kappaleella ”Marcello Magaroni” Irwin parodioi suomalaista tangoa ja Suomessa tuolloin suuressa suosiossa olleen italialaisen laulajan Umberto Marcaton laulutyyliä.

Keväällä 1966 Goodman ja Vexi Salmi ajoivat viinaa mukanaan taksilla Musiikki-Fazerin tiloihin Pitäjänmäellä tuotantopäällikkö Toivo Kärjen luo, sillä tuolloin Goodman siirtyi Finndisc-yhtiöstä levyttämään Fazerille. Kauppahinta oli 30 000 markkaa (vuoden 2012 rahassa noin 50 800 euroa). Se oli ylivoimaisesti suurin vastaavissa taiteilijakaupoissa Suomessa siihen saakka maksettu hinta. Kaupan ehdot saneli Vexi Salmi, ja niiden mukaan Fazer sitoutui ostamaan Finndisciltä kaikkien Irwinin siihen saakka levyttämien kappaleiden oikeudet, ja Irwinillä oli jatkossa mahdollisuus tehdä uusi albumi joka vuosi. Salmen osalta kauppa poiki pitkän ja monipuolisen sanoitusuran hänen ryhdyttyään 1970-luvun alussa kiinteään yhteistyöhön Toivo Kärjen kanssa ja Juha Vainion aisaparina. Toivo Kärki muisteli myöhemmin:

» Kun sitten rupesimme yhteistyöhön, sanoin, että kaikkea saatte pilkata paitsi kolmea asiaa. Yksi on Kekkonen, joka on hoitanut ulkopolitiikan kuntoon. Toinen on iso naapuri Neuvostoliitto, jonka kanssa pitää elää rauhassa. Ja kolmantena ovat erilaiset uskonnot, olivatpa ne sitten Buddhan, Jeesuksen tai Muhammadin oppia. Muuten saatte kirjoittaa mitä haluatte. Piste. Ja ne uskoivat ja tekivät kaiken maailman irvausralleja, mutta näihin kolmeen aiheeseen ei puututtu.»

Erik Lindströmin mukaan Irwinin siirtyminen hänen yhtiöstään Fazerille aiheutti särön hänen ja Kärjen vanhastaan hyviin väleihin. Goodmanin ja Salmen värikästä ensitapaamista Kärjen kanssa tämän työhuoneessa Fazerilla kuvataan Timo Koivusalon elokuvassa Rentun ruusu. Toivo Kärjen pojan Kalervo Kärjen mukaan kohtaus ei ole lainkaan hauska, vaan päin vastoin kertoo karulla tavalla, miten hankaliin tilanteisiin Kärki saattoi joutua suuren levy-yhtiön tuotantopäällikkönä.

Juuri noustuaan suureen suosioon vuonna 1966 Goodman kärähti rattijuopumuksesta ja joutui neljäksi kuukaudeksi Seutulan työsiirtolaan. Vexi Salmi sai neuvoteltua rangaistuksen alkamaan vasta kesän keikkojen jälkeen lokakuun 1. päivänä. Tästä aiheesta hän levytti kaksikin kappaletta, ”Autolla Kanariansaarille”, joka tosin oli levytetty jo vuotta aiemmin, eikä sinällään kerro juuri Goodmanin itsensä saamasta tuomiosta ja ”Terveiset Seutulasta”, joka on omakohtainen kokemus työsiirtola-ajasta. Ensin mainittu joutui Yleisradion soittokieltoon, sillä sen katsottiin väheksyvän rattijuopumuksista annettuja rangaistuksia. Goodman vapautui työsiirtolasta 1. helmikuuta vuonna 1967. Vielä saman päivän iltana Goodman esiintyi pitkän tauon jälkeisellä paluukeikallaan Hämeenlinnan Hämeenkaaressa. Se oli ainoa kerta, kun Goodmanin keikka synnyinkaupungissaan myytiin loppuun.

Vuosi 1967 ennakoi jo lippalakkipäisen protestilaulajan tyylinmuutosta. Vuonna 1968 ilmestynyttä Reteesti vaan -albumia voidaan pitää Irwinin 1960-luvun kauden eräänlaisena huipentumana ja ”Ryysyrantaa” Irwinin alku-uran menestyksistä suurimpana. Samana vuonna hän hermostui suomalaiseen verotukseen siinä määrin, että lopetti veroilmoitusten tekemisen ja loppuikäinen verovelkaantuminen alkoi. Uskotaan myös, että huonot kokemukset verottajan kanssa saivat Irwinin myöhemmin julkaisemaan kappaleen ”Haistakaa paska koko valtiovalta”.^lähde?

Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo kirjoittivat Iskelmän kultaisessa kirjassa vuonna 1986, että Irwinin uran ensimmäinen menestyskausi ajoittui samoihin vuosiin suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutoksen ja ensimmäisen suuren maaltamuuttoaallon kanssa. Tämä ei ollut sattumaa, sillä myrskyisinä vuosina protestihenkiselle populismille oli sosiaalinen tilaus. Näihin aikoihin myös Veikko Vennamon johtama Suomen Maaseudun Puolue, joka kampanjoi ”unohdetun kansan puolesta”, nousi merkittäväksi poliittiseksi voimaksi, ja Urpo Lahtisen Lehtimiehet-yhtiön julkaisema, Suomessa uutta journalistista tyyliä edustanut Hymy-lehti koki historiansa suurimman menestyksen sosiaalipornon sävyttämillä jutuillaan. SMP:n ja Hymyn rinnalla Irwiniä pidettiin ns. tavallisen kansan äänitorvena eliittiä vastaan. Perinteisiä arvoja ravistelivat myös jumalanpilkkaoikeudenkäyntiin johtanut Hannu Salaman estoton romaani Juhannustanssit ja keskioluen vapauttaminen vuonna 1969.

Irwin rakennutti velkarahalla Hattulaan Parolan Merventielle helmikuussa 1969 ison ja erittäin uudenaikaisen talon, Ryysyrannan. Ennen Ryysyrantaan muuttoa ilmestyi albumi Irwin Goodman, jonka kappaleita on muun muassa ”Meni rahahommat pieleen”. Talo oli liian kallis Irwinille, ja se pakkohuutokaupattiin alkusyksystä 1970. Irwin levytti talon pakkohuutokauppaan liittyen laulun ”Ryysyranta meni”, jonka yhteydessä kuultiin myös ote huutokauppatilaisuudesta. Pakkohuutokaupan jälkeen taiteilija asui talossa vielä pari kuukautta. Ryysyranta on nykyään yksityisomistuksessa.

Ryysyrannasta Irwin muutti Tampereelle Lielahteen alkuvuonna 1971 ja lopulta, saatuaan häädön, vaimonsa Riitan kanssa Hämeenkyröön Lavajärven rannalle, jossa kansantaiteilija asuikin koko loppuelämänsä. Vexi Salmen levy-yhtiö oli vuokrannut pankin omistaman talon Irwinin työsuhdeasunnoksi. Irwinin kuoleman jälkeen Riitta Hammarbergille ja lapsille rakennettiin Lavajärvelle oma talo suurelta osin talkootyönä. Se nimettiin Horsmaksi.^lähde?

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Goodman esiintyi toukokuussa 1971 Punaisen ristin tilaisuudessa. Konsertin jälkeen hän pyysi yleisön joukossa olleen 14-vuotiaan tytön huoneeseensa Joensuun hotelli Kareliaan. Huoneeseen tuli myös 13-vuotias poika, ja Goodman tarjosi lapsille limonadia, johon hän oli sekoittanut vodkaa. Kun poika poistui paikalta, Goodman alkoi houkutella tyttöä sänkyynsä. Tyttö väitti Goodmanin olleen hänen vastusteluistaan huolimatta yhdynnässä hänen kanssaan. Goodmanin mukaan yhdyntää ei ollut tapahtunut, koska tyttö oli torjunut hänet, mutta myönsi työntäneensä sormensa tytön sukupuolielimeen ”lämmitelläkseen” tätä.

Joensuun raastuvanoikeus tuomitsi Goodmanin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Tuomio tuli lapseen kohdistuneesta haureudesta, nykytermein lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tytön vanhemmat vaativat Goodmanilta 20 000 markan korvauksia kivusta ja särystä, mutta oikeudessa summa aleni 300 markkaan. Kaikki osapuolet valittivat tuomiosta, jolloin Goodmanin ehdollinen vankeustuomio koveni viiteen kuukauteen.

Veropetokset

1970-luvun alkuvuosina Goodman lisäksi joutui useaan otteeseen vastaamaan veropetossyytteisiin Hämeenlinnan raastuvanoikeudessa. Hänet tuomittiin ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä rästiin jääneiden ennakkoverojen ja sosiaaliturvamaksujen tilittämiseen valtiolle.

Menestystä Syksyn sävelessä

Irwinin Ryysyranta Hattulan Parolassa pakkohuutokaupattiin 1970.

Syksyllä 1970 Irwinin ura lähti huimaan nousuun, kun hän voitti Syksyn sävelen kappaleella ”St. Pauli ja Reeperbahn”. Samanniminen albumi oli suuri myyntimenestys. Irwin ja Vexi tekivät levyn kappaleet muutamassa päivässä, jotta levy ehti joulumarkkinoille.^lähde?

Irwin toisti Syksyn sävel -voittonsa vielä seuraavana vuonna kappaleella ”Poing poing poing”. Tuona vuonna ilmestyi samannimisen albumin ohella toinenkin albumi Lonkalta duettona Esa Pakarisen kanssa. Vuoden 1972 Syksyn sävel jäi Irwiniltä väliin ulkomaanmatkan takia, mutta sekä laulamatta jääneestä kilpailukappaleesta ”Vielä yhdet” että albumista Las Palmas tuli menestyksiä. Samana vuonna Irwin julkaisi myös joululevyn Kohta taas on joulu.^lähde?

Vuoden 1973 Syksyn säveleen Irwin osallistui peräti kahdella laululla, joista molemmat nousivat hiteiksi (”Vain elämää” ja ”Si si si”). Tuon vuoden kisoissa Irwinin sijoitukset olivat toinen ja kolmas. Molemmat kilpailukappaleet saivat lähes saman verran ääniä, ja voiton korjasi Jukka Kuoppamäki laulullaan ”Kultaa tai kunniaa”. Aiemmin samana vuonna, tammikuisella Kanarian-matkallaan, Irwin myös löysi elämänkumppaninsa Riitan o.s. Feirikki.^lähde?

Alkuvuonna 1974 Irwin osallistui Suomen euro­viisu­karsintoihin ilman suurempaa menestystä kappaleella ”Se on minimaalista”. Kyseessä on Irwinin ainoa kappale, jota ei koskaan ole levytetty. Ainoa tallenne kyseisestä esityksestä lienee heikkolaatuinen televisioäänitys. Irwinin itsensä mukaan hän ei pystynyt kyseisessä finaalissa laulamaan normaalisti, sillä hänen äänensä oli painuksissa vasta päättyneen Hampurin-matkan seurauksena.^lähde?

Sen sijaan Irwinin molemmat edellisvuoden Syksyn sävel -kappaleet päätyivät keväällä 1974 ilmestyneelle Si si si -albumille, jolta nousi mainittujen ohella tunnetuimmaksi kappaleeksi ”Punaportin blues”. Albumi myi hyvin, mutta myyntiluvut eivät yltäneet kahden edellisen albumin lukemiin. Levyn äänitys kesti noin puoli vuotta, mikä johtui muun muassa Irwinin kovasta keikkatahdista ja osittain myös hänen ääniongelmistaan.^lähde?

Ahkera keikkailu jatkui saman vuoden 1974 syksyyn asti, jolloin ilmestyi ”Viuhahdus”. Irwin ja Vexi tavoittelivat tällä kappaleella jälleen Syksyn sävel -voittoa. Kappale ei kuitenkaan päässyt kilpailuun sääntömuutoksen vuoksi: jokainen laulujen sanoittaja sai osallistua Syksyn säveleen enää vain yhdellä kappaleella kerrallaan, ja Vexin laulukiintiö oli jo täyttynyt Fredille sanoitetulla ”Avaa sydämesi mulle” -kappaleella. ”Viuhahduksestakin” tuli menestys. Irwin oli tosin lainannut laulun melodian amerikkalaisduo Dean & Jeanin 1960-luvun kappaleesta ”Hey Jean, Hey Dean”. ”Viuhahdus” ei päätynyt seuraavalle albumille; tosin se on sittemmin ollut mukana usealla Irwinin kokoelma-albumilla.

Keikkailua ja katkaisuhoito

Irwinin pitkällä uralla oli myös hiljaisempia ajanjaksoja. Näistä ehkä tunnetuin on keikkailun ja alkoholin uuvuttaman laulajan lähes kahden vuoden lymyily Tampereen Lielahdessa olleen asunnon kellarissa loppuvuodesta 1974 loppukesään 1976 yksin viinaa juoden ja julkisuutta vältellen. 1975 olikin hänen siihenastisen uransa ainoa vuosi, jolloin hän ei levyttänyt yhtään kappaletta. Verottaja painosti Irwiniä jälleen, ja lopulta hänet häädettiin Lielahden talosta maksamattomien vuokrien takia.^lähde?

Katkaisuhoidon kautta Irwin teki kuitenkin näyttävän paluun syksyllä 1976 levyttämällä uuden albumin yli kaksi vuotta edellisen albuminsa jälkeen. Alkon Nestori Kaasalainen antoi toimeksiannon kamarineuvos Matti Viherjuurelle, jonka tarkoitus oli vaikuttaa suomalaisten juomatottumuksiin ja ravintolakäyttäytymiseen. Viherjuuri keksi uudissanan häirikkö ja pyysi Vexiä ja Irwiniä tekemään aiheesta laulun. Rankasta alkoholinkäytöstään tunnettu Irwin oli lopettanut juomisen, ja Alko antoi salaa julkisuudelta palkkioksi sponsorirahaa tulevan levyn markkinointiin.

”Häirikkö” ja ”Haistakaa paska koko valtiovalta” olivat menestyksiä, ja ”Häirikkö”-kappale olikin tuon vuoden soitetuin iskelmä radiossa. 1970-luvun loppupuolen tuotannon Irwin sävelsi yhdessä tuottaja Paul Fagerlundin kanssa salanimellä Rudolf Holtz. Pahoin verovelkaantuneen Irwinin tekijänpalkkiot kertyivät Holtz-nimen viralliselle omistajalle Fagerlundille, joka maksoi sitten Irwinille tämän osuuden palkkiosta. Näin hän kykeni estämään ulosottomiestä viemästä tekijänpalkkioita. Vuonna 1977 Vexi Salmi lähti Finnlevystä ja vei mukanaan Irwinin, Hannen ja Kai Hyttisen uuteen Levytuottajat-yhtiöönsä. Antti Hammarbergistä tuli isä vuonna 1978, kun pariskunnalle syntyi Heidi-tyttö, jonka syntymän kunniaksi hän teki laulun ”Tyttö tuli”.^lähde?

1970-luvun loppupuolen albumit – yhteensä seitsemän albumia neljässä vuodessa, joista yksi yhdessä laulaja Hannen kanssa – eivät Häirikköä lukuun ottamatta olleet yhtä suuria myyntimenestyksiä kuin vuosikymmenen alkupuolen levyt, mutta suosittuja kappaleita tuoltakin aikakaudelta tuli useita. Sanoituksellisesti monet tuon ajan laulut kertovat hieman vakavammista asioista kuin vuosikymmenen alkupuolen reteämmät kappaleet. Aikakauden vakavampia teemoja käsitteleviä kappaleita ovat esimerkiksi ”Maskin takana”, ”Itken yksin”, ”Uusi tie”, ”Ainoa ystävä”, ”Tää elämä on lyhyt”, ”Tyttö tuli”, ”Suruton nuoruusaika”. Protestiakin on vielä havaittavissa: ”Manu vippaa muutama markka”, ”Oy Suomi”, ”Ruotsi suomettuu”, ”Suomessa olen minä syntynyt”, ”Herrojen heila” ja niin edelleen. Maininnan ansaitsee myös lastenlevy Inkkareita ja länkkäreitä vuodelta 1977. Irwin kiersi Suomea ahkerasti koko vuosikymmenen loppupuoliskon. Hän harkitsi jossakin vaiheessa muuttoa Tallinnaan suomalaiseen verotukseen kyllästyneenä, mutta pysyi kuitenkin Suomessa. ^lähde?

Levytuottajat-yhtiö pyrki osaltaan hyödyntämään Dannyn ja Armi Aavikon vuonna 1977 aloittamaa laulavien parien suosiota julkaisemalla vuonna 1979 Irwinin ja Hannen yhteisalbumin Kulkurin kulta. Albumilla oli sekä yhteisiä että kummankin omia esityksiä. Samana vuonna Irwiniltä ilmestyi toinenkin albumi, nimeltään Keisari Irwin I, jonka kappaleissa irvailtiin erilaisille poliittisille väärinkäytöksille ja politiikan lieveilmiöille. Levyä myytiin kohtalaisesti siihen nähden, että sen kappaleita ei kuultu radiossa sen paremmin kuin Irwinin keikoillakaan.

Irwin ja Riitta saivat toisen lapsensa, kun Henrik-poika syntyi 1982. Samana vuonna pari meni naimisiin. Perhe-elämä oli 1980-luvun ensimmäisinä vuosina tiivimpää, kun taas levytysten osalta vuosikymmen alkoi hiljaisemmissa merkeissä.^lähde?

Vuonna 1982 Irwin kuuroutui oikeasta korvastaan, mutta ei saanut anomuksistaan huolimatta taiteilijaeläkettä. Vexi Salmen ehdotuksesta hänen myöhempien laulujensa sävellyksen hoiti usein Kassu Halonen.^lähde?

Vuonna 1987 Irwin asettui Suomen Maaseudun Puolueen ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa, ja samoihin aikoihin hän haki myös Tampereen kulttuuritoimen apulaiskaupunginjohtajan virkaa. Häntä ei valittu kumpaankaan; tosiasiassa politiikka ei kiinnostanut häntä lainkaan.

Uusi tuleminen

Irwinin 1980-luvun tuleminen liittyy vahvasti Irwinin Lapset -yhtyeen näkyvään esiinmarssiin. Kun Irwin itse vietti uransa hiljaisimpia vuosia, Valkeakoskella 1981 perustettu Irwinin Lapset alkoi pitää irwinismin lippua korkealla. Pian yhtyeen jäsenet löysivät tiensä itsensä Irwinin luo ja yhteistyö saattoi alkaa. Irwinin Lasten sanotaan innostaneen Irwinin ”rokkaamaan” taas. Yhtye ottikin Irwinin mukaan ratkaisevaan Helsingin konserttiin Vanhalle Ylioppilastalolle 12. kesäkuuta 1984, jonka jälkeen tiedotusvälineet alkoivat puhua Irwinin paluusta.^lähde?

Loppukesän keikkakalenteri myytiin kerralla täyteen, ja vasta syksyksi Irwiniltä ilmestyi uusi laulu ”Härmäläinen perusjuntti”. Kappale syntyi Salmen ryhdyttyä jälleen yhteistyöhön Irwinin kanssa uran pisimmän tauon jälkeen. Melodian alkuperäisidean ja perustan sävelsi Irwinin taustamuusikko Ari Lahti (Ari G) ja sen viimeisteli ja sovitti ensimmäisenä Irwin-työnään Kassu Halonen. Irwin osallistui kappaleella Syksyn säveleen, mutta tällä kertaa hän ei päässyt loppukilpailuun. Laulusta tuli kuitenkin hitti ja sen yhteydessä julkaistu albumi myi kultalevyn verran.^lähde? Halosen sovitusten myötä Goodmanin musiikki alkoi yhdistellä iskelmää ja rockia.

Viimeisten vuosien menestys

Goodman vuonna 1990

Vuodet 1986 ja 1987 olivat jälleen hiljaisempaa aikaa levytysten osalta. Vuonna 1988 ilmestyi Irwinin uran ylivoimaisesti suurin menestyslevy Rentun ruusu. Nimikappaleen aiheen Vexi Salmi oli aikoinaan saanut Tapio Rautavaaralta, joka oli pyytänyt häntä tekemään laulun maitohorsmasta. Albumi syntyi nopeasti; sen kappaleet nauhoitettiin vain muutaman päivän aikana. Levyä on myyty vuoteen 2006 mennessä noin 125 000 kappaletta - yli kolminkertaisesti Irwinin aiempaan ennätykseen yltäneen albumin Häirikkö 40 000 kappaleen myyntimäärään verrattuna.

Seuraavana vuonna ilmestynyt Vuosikerta -89 myi sekin melko hyvin, vaikka sen myyntimäärä, 38 000 kappaletta, jäi kauas Rentun ruusun luvuista. Albumin kappaleista herätti tuoreeltaan eniten huomiota avausraita ”Mutakuono ja lakupelle”, joka tulkittiin laajalti tekijöidensä rasistiseksi kannanotoksi. Vexi Salmen pyrkimys oli ollut täsmälleen päinvastainen, sillä hän oli tarkoittanut sen satiiriksi suomalaisten kansallisesta uhosta ja muukalaiskammosta. Kuvaavaa on, että kappaleen esittäminen radiossa yli 20 vuotta Irwinin kuoleman jälkeen johti Julkisen sanan neuvoston antamaan langettavaan päätökseen. Vuosien kuluessa Vuosikerta -89 -albumin elinvoimaisimmaksi kappaleeksi on osoittautunut ”Maailma on kaunis”, jonka levytti vuonna 1989 myös Vesa-Matti Loiri.

Viimeiset levytyksensä Irwin lauloi vuonna 1990, jolloin ilmestyi peräti kaksi albumia: Hurraa! Me teemme laivoja sekä Ai ai ai kun nuori ois. Jälkimmäisen nimikappaleella Irwin osallistui saman vuoden Syksyn säveleen ja sijoittuikin toiseksi Rainer Frimanin jälkeen. Vexi Salmen mukaan kahden pitkäsoittolevyn julkaisu samana vuonna oli Irwinin oma toivomus, ja niillä taiteilija halusi kasvattaa keikkakysyntäänsä.

Irwin sävelsi ja sanoitti englantilaiselle Eddie Edwardsille kaksi laulua, jotka Audiovox julkaisi singlenä. Irwinin oli alun perin määrä laulaa kyseiset kappaleet Edwardsin kanssa, mutta hän kuoli vähän ennen suunniteltua nauhoitusta. Nämä kappaleet ovat ainoat Irwinin sanoittamat laulut. ”Mun nimeni on Eetu / Eddien siivellä” -single nousi listoille 1991.^lähde?

Kuolema

Irwinin hautakivi Hämeenkyrön Mäntyrinteen hautausmaalla.

Syksyllä 1990 Irwinin yleiskunto romahti, ja hän joutui sairaalahoitoon ja pitkälle sairauslomalle. Sen aikana hän lopetti alkoholinkäytön. Hän palasi keikoille joulun 1990 jälkeen, mutta sairastui pian flunssaan. Viimeinen Irwinin haastattelu, jonka olivat tehneet toimittaja Isto Lysmä ja kuvaaja Jorma Pouta, julkaistiin Seura-lehden tammikuun 1991 ensimmäisessä numerossa, joka ilmestyi 4. tammikuuta 1991.

Irwinin viimeiseksi esiintymiseksi jäi Joronjälki-hotellissa Joroisissa 11. tammikuuta 1991 pidetty keikka. Joroisista hän matkusti seurueineen Viipuriin ennalta sovittua seuraavaa esiintymistä varten. Seurueen muiden jäsenten mukaan Irwin joutui ennen lähtöä käymään Joroisten terveyskeskuksessa, koska hänen korvaansa oli alkanut särkeä, ja sai mukaansa särkylääkettä. Korvasärky saattoi olla oire verenkiertohäiriöistä tai sydänongelmista.

Irwinin oli määrä esiintyä Viipurissa suomalaisen rakennusporukan harjannostajaisissa 14. tammikuuta. Esiintymistä edeltävänä yönä Irwin heräsi hotellihuoneessaan koviin rintakipuihin ja hengenahdistukseen, minkä vuoksi ystävät lähtivät kuljettamaan häntä Suomen puolelle sairaalaan. Suomen puolelle pyrittäessä Irwin joutui saattajineen Vaalimaan raja-asemalla Neuvostoliiton tullin tehotarkastukseen, eikä seurue päässyt tullista ajoissa jatkamaan matkaa kohti päämääränä ollutta Haminan sairaalaa. Sairaalassa Irwinille annettiin viipymättä hoitoa, mutta hänet jouduttiin tuloksettomaksi jääneen elvytyksen jälkeen toteamaan kuolleeksi. Seurueeseen kuulunut kitaristi Pekka Virtanen on myöhemmin kertonut, ettei viivästys rajanylityksessä myötävaikuttanut Irwinin menehtymiseen, vaan ”kuolema olisi tullut joka tapauksessa”.

Ruumiinavauksessa Irwinin kuolinsyyksi todettiin sydämen sepelvaltimoiden alkava kovettumistauti. Hänellä ei ollut alkoholia veressään. Irwin on haudattu äitinsä kanssa samaan hautaan Hämeenkyrön Turkkilaan, Mäntyrinteen hautausmaalle. Hänen kuolinilmoituksessaan oli katkelma kappaleesta ”Viimeinen laulu”: ”Laulaen laulaja silmänsä sulkee, sointujen siltaa uneensa kulkee”.^lähde?

»Irwin on sikäli omituinen tapaus, että sen elämä on ollut kuin jojo: mitä syvemmällä se käy, sen korkeammalle se pomppaa.»
(Vexi Salmi elokuvassa Rentun ruusu.)

Vexi Salmi kertoi televisiohaastattelussa vuonna 2010 Irwinin kuoleman olleen hänen elämänsä synkin kokemus. Omien sanojansa mukaan hän saattoi Irwinin kanssa hautaan oman nuoruutensa.

Merkitys ja luonnehdintoja

Äänenkäytöllään ja laulujensa aiheistolla Irwin Goodman avasi tietä nuoremman polven suomalaisille rockmuusikoille. Monet yhtyeet, kuten Hassisen Kone, Kontra, Popeda, Karanteeni ja Maho Neitsyt sekä valkeakoskelainen Irwinin lapset, tulkitsivat hänen kappaleitaan, ja osaltaan hän oli esikuvana Manserockille, Sleepy Sleepersille, suomalaiselle punkille ja monille muille.

Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo pitivät kappaletta ”Lievestuoreen Liisa” parhaana esimerkkinä Goodmanin ja Vexi Salmen irvailun osumisesta päivänkohtaisten puheenaiheiden ytimeen. Kun Lievestuoreen sellutehtaan vaikeudet tulivat julkisuuteen, Vexi Salmi kirjoitti siltä istumalta tekstin ja lähetti sen pikapostilla Mikkeliin, jossa Goodman oli juuri sillä hetkellä esiintymässä. Levy ilmestyi puolitoista viikkoa myöhemmin, jolloin kohu Lievestuoreen tehtaan ympärillä oli suurimmillaan.

Vuonna 2004 järjestetyssä Suuret suomalaiset -äänestyksessä Irwin Goodman sijoittui 83. sijalle yhdessä iskelmälaulaja Laila Kinnusen ja uutisankkuri Arvi Lindin kanssa. Goodman ei ollut mukana asiantuntijaraadin laatimalla ennakkolistalla, vaan nousi lopulliselle listalle yleisön äänillä.

Salanimet

• Andy
• Irwin Goodman
• Rock-Williams
• William White
• Rudolf Holtz (yhdessä Paul Fagerlundin kanssa)

Irwinin kappaleita

Pääartikkeli: Luettelo Irwin Goodmanin kappaleista

Tunnettuja ja menestyneitä kappaleita:

• ”En kerro kuinka jouduin naimisiin” (1965)
• ”Työmiehen lauantai” (1965)
• ”Kalteritango” (1966)
• ”Autolla kanarian saarille” (1966)
• ”Ei tippa tapa” (1966)
• ”Raha ratkaisee” (1966)
• ”Aurinko, tähdet ja kuu” (1966)
• ”Terveisiä Seutulasta” (1967)
• ”Ryysyranta” (1967)
• ”Kun ei rahat riitä” (1967)
• ”Kieltolaki” (1967)
• ”Juhlavalssi” (1968)
• ”Reteesti vaan” (1968)
• ”Meni rahahommat pieleen” (1970)
• ”St. Pauli ja Reeperbahn” (Syksyn Sävelen voittaja 1970)
• ”Tositarkoituksin” (1970)
• ”Poing poing poing” (Syksyn Sävelen voittaja 1971)
• ”Lievestuoreen Liisa” (1971)
• ”Vielä yhdet” (1972)
• ”Las Palmas” (1972)
• ”Oli simmarit, sammarit, kummarit ja pipo” (1972)
• ”Laulajan testamentti” (1972)
• ”Kohta taas on joulu” (1972)
• ”Vain elämää” (1973)
• ”Si si si” (1973)
• ”Viuhahdus” (1974)
• ”Haistakaa paska koko valtiovalta” (1976)
• ”Häirikkö” (1976)
• ”Rhodos” (1977)
• ”Manu vippaa muutama markka” (1977)
• ”Silirimpsis” (1977)
• ”Tyttö tuli” (1978)
• ”Suruton nuoruusaika” (1978)
• ”Härmäläinen perusjuntti” (1984)
• ”Terveisiä perseestä” (1984)
• ”Eletään vaan vaikka piruuttaan” (1984)
• ”Vanha juoppo” (1984)
• ”Sepalus auki” (Syksyn Sävelen lehdistöpalkinto 1985)
• ”Kusessa ollaan” (1985)
• ”Henkipatto” (1985)
• ”Rentun ruusu” (1988)
• ”Ostoskeskus ja krouvi” (1988)
• ”Viimeinen laulu” (1988)
• ”Maailma on kaunis” (1989)
• ”Mutakuono ja lakupelle” (1989)
• ”Ai ai ai kun nuori ois” (1990)
• ”Karjala takaisin” (1990)
• ”Riemu ja Ratto” (1990)

Levyt

Albumit

Kaikki Irwin Goodmanin aikaisemmin vinyylinä julkaistut albumit julkaistiin uudelleenmasteroituina ja Vexi Salmen muistelutekstein varustettuina CD-versioina tammikuussa 2001 lukuun ottamatta jo vuonna 1997 uudelleenjulkaistua joululevyä sekä Kulkurin kulta -albumia, joka sai CD-julkaisun ensimmäisen kerran vasta vuonna 2012.^lähde?

Warner Music Finland julkaisi syksyllä 2010 lähes kaikki Irwinin levyttämät laulut yhtenä 14 CD:n kokoelmana. Kokoelmalta puuttuvat ainoastaan vain kasetteina julkaistut Lauluja lapsille ja Uudet protestilaulut. Ossi Riipi sanoitti ja sävelsi Lauluja lapsille -kasetin ja Uudet protestilaulut -kasetin sanoitti ja sävelsi Tapani Koivisto.^lähde?

• Irwinismi (1966)
• Ei tippa tapa (1966)
• Osta minut (1967)
• Reteesti vaan (1968)
• Irwin Goodman (1970)
• St. Pauli ja Reeperbahn (1970) kultalevy
• Lonkalta (mukana Esa Pakarinen) (1971)
• Poing poing poing (1971) kultalevy
• Kohta taas on joulu (1972)
• Las Palmas (1972) kultalevy
• Si si si (1974)
• Häirikkö (1976) kultalevy
• Kolmastoista kerta (1977)
• Inkkareita ja länkkäreitä (1977)
• Cha cha cha (1978)
• Tyttö tuli (1978)
• Kulkurin kulta (Irwin ja Hanne) (1979) osa levystä julkaistu cd-muodossa kokoelmalla Erikoiset
• Keisari Irwin I (1979)
• Lauluja lapsille (1982) ilmestynyt vain kasettina
• Uudet protestilaulut (1983) ilmestynyt vain kasettina
• Härmäläinen perusjuntti (1984) kultalevy
• Dirly dirly dee (1985)
• Rentun ruusu (1988) kultalevy, platinalevy, tuplaplatina
• Vuosikerta -89 (1989) kultalevy
• Hurraa! Me teemme laivoja (1990)
• Ai ai ai kun nuori ois (1990)
• Ennenkuulumattomat – Lauluja suomalaisille (2015) (albumin sisältö sama kuin kasetilla Uudet protestilaulut)

Kokoelmat

• Viisi vuotta, vaan ei suotta 1965–1970 (1970)
• Kolme vuotta ihan suotta 1962–1965 (1971)
• Harvat ja valitut (1973)
• Irwin Goodman Story (1977)
• Parhaat päältä (1978)
• Irwin niin kuin haluat (1978)
• Unohtumattomat (1979)
• Reteesti (1983)
• 28 reteintä (1987)
• Rentun rallit (1988)
• 16 reteintä (1988)
• Irwinin parhaat (1989)
• Viimeiset laulut (1991) kultalevy
• Laulajan testamentti (1991)
• Irwin Goodman (1992)
• Toivotut (1992)
• Irwin 50 vuotta Remix (1993)
• Irwin 1943–1991 (1994)
• 20 suosikkia – Ryysyranta (1995)
• 20 suosikkia – Vain elämää (1996)
• 20 suosikkia – Rentun ruusu (1997)
• 20 suosikkia – Laulajan testamentti (1998)
• 20 suosikkia – Salainen agentti (1999)
• Rentun Ruusut, 4 CD:n boksi ja 2 CD:n tupla (2000) kultalevy, platinalevy
• Erikoiset (2001)
• Kellarissa, lavalla ja studiossa (2003)
• Nostalgia (2005)
• Tähtisarja – 30 suosikkia (2006)
• Vain elämää (boksi, 2010) (14 CD:tä, 327 kappaletta, 228-sivuinen kirja)
• Vain elämää – 44 reteetä rallia (2010) (2 CD)

Singlet

Vuosi	A-puoli	B-puoli	Albumilta
1965	”En kerro kuinka jouduin naimisiin”	”Katkera matka”	Irwinismi
	”Työmiehen lauantai”	”Kuin Ferrari”
	”Kalteritango”	”Autolla Kanarian saarille”
1966	”Välitunti”	”Valokuva”	Ei tippa tapa
	”Raha ratkaisee”	”Napa valtion”
	”Rakkaus on rajaton”	”Leskenlehti”
	”Salainen agentti”	”Marcello Magaroni”
	”Ei tippa tapa”	”Uusi Paavo”
	”Yli vaan”	”Leskenlehti”
	”Puolet lautoihin”	”Kaksi nuorta kovanaamaa”	Osta minut
1967	”Homma käy”	”Olen hermostunut”
	”Äiti”	”Isä-Jussin neuvot”
	”Ryysyranta”	”Muutakin on kierretty kuin tahkoa”	Reteesti vaan
	”Kun ei rahat riitä”	”Kieltolaki”
1968	”Juhlavalssi”	”Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee”
	”Reteesti vaan”	”Tango Kauhajoen kasinolla”
	”Mun on niin kiva olla”	”Yhteinen koti”
1969	”Mieletön maailma”	”Karhutaan”
1970	”Sen pirut tietää”	”Suloinen Suomeni maa”	Irwin Goodman
	”Meni rahahommat pieleen”	”Alko pistää pulloon”
	”St. Pauli ja Reeperbahn”	”Rakkain”	St. Pauli ja Reeperbahn
	”Ryysyranta meni”	”Balladi voivuoresta”
	”Tositarkoituksin”	”Pohjaan asti”
1971	”Maa tarvitsee”	”Kun ei rahat riitä”
	”Rovaniemen markkinoilla”	”Ryysyranta”
	”Lievestuoreen Liisa”	”Kööpenhaminassa vain”	Poing poing poing
	”Poing poing poing”	”Kadun kasvatti”
	”Meidän lavstoori”	”Yksi tykkää äidistä”
	”Kulta ei syytä huoleen”	”Tää on maallista vain”
	”Minä pidän susta, sinä pidät musta”	”Konnunsuon pikku Kaisa”
	”St. Pauli ja Reeperbahn”	”Ei tippa tapa”
	”Arvon mekin ansaitsemme”	”Soittajan maanantai”	Lonkalta
	”Sinäkö se olitkin?”	”Tuupovaarassa 1925”
1972	”Meikäläinen ja Kupla”	”St. Pauli ja Reeperbahn”
	”Vielä yhdet”	”Las Palmas”	Las Palmas
	”Hi-li-li-loo hi-li-li-luu”	”Laulajan testamentti”
	”Oli simmarit, sammarit, kummarit ja pipo”	”Anteeksi väärä numero”
1973	”Kop kop kop”	”Näin joulukellot soivat”
	”Si si si”	”Vain elämää”	Si si si
1974	”Pyhämaan Paula”	”Sen kunniaksi”
	”Minä pidän siitä vaan”	”Punaportin blues”
	”Viuhahdus”	”Pannaan menemään”
1976	”Haistakaa paska koko valtiovalta”	”Pumptsi-kaada-pum-pum”	Häirikkö
	”Häirikkö”	”Uusi rakas”
1977	”Manu vippaa muutama markka”	”Rhodos”	Kolmastoista kerta
	”Silirimpsis”	”Kun kantti kestää”	Cha cha cha
	”Cha cha cha”	”Tää elämä on lyhyt”
	”Hauskaa joulua kaikille”	”Ai ai ai ja voi voi voi”
1978	”Istuva Härkä”	”Jesse James”	Inkkareita ja länkkäreitä
	”Tyttö tuli”	”Suruton nuoruusaika”	Tyttö tuli
	”Kulkurin kulta”	”Ohimarssi”
1979	”Keisari Irwin I”	”Älä itke Ahti”	Keisari Irwin I
1980	”Discohai”	”Grosse Freiheit”
1982	”St. Paulista Ryysyrantaan”	”Moneen junaan”
	”Suruton nuoruusaika”	”Hulivilin hulinayö”
1984	”Härmäläinen perusjuntti”	”Terveisiä perseestä”	Härmäläinen perusjuntti
1985	”Tahdon lättähattujen vanhainkotiin”	”Vanha juoppo”
	”Me kiitämme Tee-Vee-Ällää”	”Kusessa ollaan”	Dirly Dirly Dee
	”Sepalus auki”	”Liverpoolin poikia”
	”Henkipatto”	”Lauantai-illan draama”
1987	”Elämän peluri”	”Ikuinen kapinallinen”
1988	”Rentun ruusu”	”Esileikkiä”	Rentun ruusu
	”Tule Kultaiseen ankkuriin”	”Ostoskeskus ja krouvi”
	”Viimeinen laulu”	”Voi tätä elämää”
1989	”St. Pauli ja Reeperbahn”	”Tositarkoituksin”
	”Työmiehen lauantai”	”En kerro kuinka jouduin naimisiin”
	”Haistakaa paska koko valtiovalta”	”Kun ei rahat riitä”
	”Mitä suurempi mies”	”Tule, tule raha”	Vuosikerta -89
	”Mutakuono ja lakupelle”	”Ennen oli maailma miesten”
	”Pyhä Pietari”	”Maailma on kaunis”
	”Hurraa! Me teemme laivoja”	”Pilsneripusu”	Hurraa! Me teemme laivoja
1990	”Neito kaunoinen”	”Taivaan tuuliin”
	”Pidä kii”	”Ai ai ai kun nuori ois”	Ai ai ai kun nuori ois
	”Karjala takaisin”	”Riemu ja ratto”
	”Tumma virta”	”Viimeinen laulu”
1993	”Eletään vaan vaikka piruuttaan”	”Riemu ja ratto”

Myydyimmät levyt

Kultasinglet:

• Ryysyranta
• St. Pauli ja Reeperbahn

Tuplaplatina-LP:

• Rentun ruusu

Platina-LP:

• Rentun ruusut (kokoelma)

Kulta-LP:t:

• St. Pauli ja Reeperbahn
• Poing poing poing
• Las Palmas
• Häirikkö
• Härmäläinen perusjuntti
• Vuosikerta -89
• Viimeiset laulut (kokoelma)

Elokuvat

• Topralli (1966)
• Vapaa duunari Ville-Kalle (1984)

Muistaminen

Cover-versiot

Irwin Goodmanin kappaleita ovat levyttäneet uudelleen esimerkiksi Irwinin lapset, Ari G, Raggars, Maho Neitsyt, Goodmans ja Matti Johannes Koivu. Myös punk rock -yhtye Larharyhmä on julkaissut EP:n (Bad Boys Plays Goodman), jolla on viisi Goodmanin kappaletta. Ramopunk-yhtye Klamydia on esittänyt Irwin-coverina ainakin kappaleen ”Häirikkö”, Markku Laamanen teki Tribuutti Irwin Goodmanille -levyn vuonna 2005. Levyllä hän laulaa 12 Irwinin kappaletta. Albumi sisältää Vexi Salmen kirjoittaman uuden tekstin ”Lievestuoreen Liisa” -kappaleesta, joka kertoo nyky-Liisasta. Lisäksi Keisari Irwiö on levyttänyt vuosien varrella useita Irwinin aiemmin tunnetuksi tekemiä kappaleita, joista viimeisimmät mm. ”Maailma on kaunis” ja ”St. pauli ja Reeperbahn” julkaistiin vuoden 2023 alkupuolella uutuus albumilla Keisari Irwiö - Ai ai ai kun nuori ois.

Elokuvat, tv-sarjat ja musikaali

• Kivisydän (1984)
• Rentun ruusu (2001)

Pekka Parikan ohjaama neliosainen televisiosarja Kivisydän pohjautui Irwin Goodmanin ja Vexi Salmen vaiheisiin.

Timo Koivusalo ohjasi vuonna 2001 Irwinin elämästä kertovan elokuvan Rentun ruusu, joka oli vuoden katsotuin kotimainen elokuva. Irwiniä esittää elokuvassa Martti Suosalo ja Vexi Salmea Ilkka Koivula. Vexi itse esiintyy elokuvassa kertojan roolissa. Hän vilahtaa myös eräässä kohtauksessa: hän esittää saksalaista kadunmiestä, joka kävelee nuoren Goodmanin ja Salmen ohi Saksan yöelämässä.^lähde?

Kesällä 2023 Suomen kesäteatterissa Valkeakosken Apianniemessä esitetään Irwin-musikaalia, joka sai ensi-iltansa 15. kesäkuuta.

Irwinin mukaan nimetty

Vuonna 2014 Hämeenlinnassa avatulle kauppakeskukselle annettiin vuonna 2013 Irwin Goodmanin mukaan nimeksi Kauppakeskus Goodman.

Lähteet

• Rantala, Juha: Irwin Goodman – Kehdosta hautaan. Tampere: POP-lehti, 2006. ISBN 952-5546-20-9

Kirjallisuutta

• Vexi Salmi: Raha ratkaisee (Karisto, 1967)
• Vexi Salmi: Irwin Goodmanin Parhaat laulut (Fazer, 1971)
• Erkki Wessman: Rentun ruusu (Aquarian, 1991 ISBN 951-8975-11-6
• Vexi Salmi: Siniset mokkakengät (WSOY, 1993 ISBN 951-0-19072-1
• Vexi Salmi: Mikä laulaen tulee (WSOY, 1994) ISBN 951-0-19903-6
• Olavi Kaskisuo ja Vexi Salmi: Vain elämää (WSOY, 2001) ISBN 951-0-25872-5
• Juha Rantala: Musiikillinen elämäkerta (Pop-Kirja, 2002 ISBN 952-91-4313-3
• Ari Lahti: Vuosikertakirja (Valkeakoski Media, 2005 ISBN 952-91-9607-, laajennettu versio 2006 ISBN 952-91-9607-5
• Vexi Salmi: Rinkelinkadun pojat Hämeenlinnan kirjakauppa 2009 ISBN 978-952-92-6257-51
• Vexi Salmi ja Juha Rantala: Irwin Goodman – vain elämää HMC Publishing/Warner Music Finland 2010 ISBN 978-952-67044-3-2
• Vexi Salmi: Rinkelinkadun pojat 2 Hämeenlinnan kirjakauppa 2011 ISBN 978-952-92-9245-5
• Veikko Tiitto, Ari Lahti (toim.): Viimeinen keikka osa 1: Surutonta nuoruusaikaa (Valkeakoski Media, 2014 ISBN 978-952-68102-0-1
• Veikko Tiitto, Ari Lahti: Viimeinen keikka osa 2: Irwin Goodman, kansan laulaja (Valkeakoski Media, 2015 ISBN 978-952-68102-1-8
• Kimmo Miettinen: Irwin Goodman – kansan taiteilija (Karisto, 2021 iSBN 978-951-1-38051-1
• Tuomas Marjamäki: Yhdet vielä, Irwin: Antti Hammarberg 1943–1991 (Docendo, 2023 ISBN 978-952-382-568-0

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Irwin Goodman Wikimedia Commonsissa

• Gronow, Pekka: Goodman, Irwin (1943–1991) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Irwin Goodmanin esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Irwin Goodmanin sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Toinen diskografiasivu (arkistoitu 2008)
• Irwin Goodman Irwin Goodman -instituutti. Viitattu 14.9.2018.
• Irwin Goodman Pomus – populaarimusiikin verkkomuseo. Viitattu 14.9.2018.
• Yle Elävä arkisto: Irwin Goodman
• Irwin Goodman: Haku nimellä Elävästä arkistosta Yle Elävä arkisto. Viitattu 14.9.2018.
• Sommar, Heidi: Irwin Goodmanin kuolinuutinen Yle Elävä arkisto. 19.4.2011. Viitattu 14.9.2018.
• Lindfors, Jukka: 1960-luvun lauluntekijöistä tuli iskelmä-Suomen tarinankertojia ja elämänfilosofeja Yle Elävä arkisto. 08.3.2013. Viitattu 14.9.2018.
• Lindfors, Jukka: Irwin Goodman – kultainen kurjuus Yle Elävä arkisto. 1.11.2010. Viitattu 14.9.2018.
• Lindfors, Jukka: Irwin Goodman: Ryysyranta Yle Elävä arkisto. 28.11.2007. Viitattu 14.9.2018.