Ingeborg Bachmann
Ingeborg Bachmann (25. kesäkuuta 1926 Klagenfurt, Itävalta – 17. lokakuuta 1973 Rooma, Italia) oli itävaltalainen runoilija ja prosaisti.[1] Hän valmistui filosofian tohtoriksi Wienin yliopistosta 1949. Hän muutti vuonna 1953 Roomaan, jossa hän kuoli 47-vuotiaana kotinsa tulipalossa saamiinsa vammoihin.[2]
Ingeborg Bachmann | |
---|---|
Ingeborg Bachmann. Jef Aérosolin muraali. (Robert Musil Museum Klagenfurtissa.) |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 25. kesäkuuta 1926 Klagenfurt, Itävalta |
Kuollut | 17. lokakuuta 1973 (47 vuotta) Rooma, Italia |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | saksa |
Tuotannon kieli | saksa |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elämä ja ura
muokkaaBachmannin väitöskirjan (1949) aiheena oli Martin Heidegger. Hän jäi 1953 vapaaksi kirjailijaksi. Hän suunnitteli romaanisarjaa, josta kuitenkin ehti valmistua vain Malina.[3]
Bachmannin ja Paul Celanin 2009 julkaistu kirjeenvaihto Herzzeit herätti huomiota, sillä siitä heidän suhteensa paljastui paljon tiiviimmäksi kuin aiemmin oli tiedetty. Molemmat kriitikkojen silmätikkuina olleet kirjailijat ovat vasta kuolemansa jälkeen saaneet arvostusta, ja heitä pidetään kirjallisen modernismin tienviitoittajina.[2]
Bachmann eli eräässä vaiheessa yhdessä sveitsiläisen kirjailijan ja arkkitehdin Max Frischin kanssa. Suhde oli hankala, sillä Frsch rajoitti Bachmannin mahdollisuuksia työskennellä. Lisäksi Frisch oli mustasukkainen ja uskoton.[4]
Bachmann sai Georg Büchnerin palkinnon (1964) ja Itävallan suuren kirjallisuuspalkinnon (1968). Hänet on haudattu Klagenfurtiin Zentralfriedhof Annabichlin hautausmaalle.[1]
Ingeborg Bachmann -palkinto
muokkaaBachmannin mukaan on nimetty kirjallisuuden Ingeborg Bachmann -palkinto. Vuonna 1977 perustettu palkinto myönnetään vuosittain Bachmannin synnyinkaupungissa Klagenfurtissa.lähde?[5]
Elokuva
muokkaaMargarethe von Trotta on ohjannut Bachmannista elämäkertaelokuvan Ingeborg Bachmann – matka aavikolle (Ingeborg Bachmann – Reise in die Wüste) vuonna 2023, nimiosassa Vicky Krieps.
Suomennetut teokset
muokkaa- Pääartikkeli: Luettelo Ingeborg Bachmannin suomennetusta tuotannostasisältää myös runoja.
- Kolmaskymmenes vuosi (Das dreissigste Jahr). Suomentanut Kyllikki Villa. (Novellikokoelma.) WSOY, 1964.
- Malina: Romaani (Malina). Suomentanut ja jälkisanat kirjoittanut Kyllikki Villa. Weilin Göös, 1983. ISBN 951-35-2456-6
- Manhattanin hyvä jumala (Der gute Gott von Manhattan). Suomentanut Kyllikki Villa. Jälkisanat Otto F. Best. Dramaturgi Outi Valle. (Kuunnelma.) Yleisradio, 1990
- Simultaani: Kertomuksia. Suomentanut Kyllikki Villa. (Valikoima teoksista: Das dreissigste Jahr ja Simultan.) Weilin Göös, 1988. ISBN 951-35-3708-0
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Bachmann, Ingeborg. Deutsche Biographie 1.7.2023.
- ↑ a b Eilittä, Leena: Saksassa kohistaan Bachmannin ja Celanin suhteesta Yleisradio. Viitattu 22.6.2009.
- ↑ Rantala, Risto – Turtia, Kaarina (toim.): ”Bachmann, Ingeborg”, Otavan kirjallisuustieto, s. 66. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
- ↑ Avola, Pertti: Naiskirjailijana miesten maailmassa. Helsingin Sanomat, 24.11.2023, s. B 5. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Bachmann-Preis-Archiv von 1977 bis heute Bachmannpreis. 20.4.2020. Viitattu 22.4.2021. (saksa)
Aiheesta muualla
muokkaa- Leena Eilittä: Ingeborg Bachmann: kirjallisuus todellisuuden ja utopian välissä. Julkaisussa Muistijälkiä: esseitä saksankielisestä nykykirjallisuudesta, toim. Lotta Kähkönen ja Hanna Meretoja S. 228-239 Avain 2010 ISBN 978-951-692-810-7