Immanuel Velikovsky
Immanuel Velikovsky (ven. Иммануил Великовский, Immanuil Velikovski; 10. kesäkuuta 1895 Vitebsk Venäjän keisarikunta – 17. marraskuuta 1979 Princeton Yhdysvallat)[1] oli vuodesta 1939 lähtien Yhdysvalloissa asunut psykiatri ja psykoanalyytikko, joka kirjoitti monia väittelyjä herättäneitä kirjoja Maapallon muinaishistoriasta. Hän esitti niissä käsityksiä, joita pidetään yleisesti näennäistieteenä.
Tausta
muokkaaVelikovsky syntyi vuonna 1895 nykyään Valko-Venäjälle kuuluvassa Vitebskissä, opiskeli Moskovan yliopistossa ja suoritti tutkinnon lääketieteessä vuonna 1921 sekä muutti Palestiinaan vuonna 1924, missä toimi psykiatrina.
Planeettahypoteesi
muokkaaTunnetuin hänen teoksistaan on vuonna 1950 ilmestynyt, Yhdysvalloissa menestysteokseksi noussut Worlds in Collision (Maailmojen törmäys). Siinä hän väitti, että planeettojen kiertoradat ovat huomattavasti muuttuneet vain muutamia vuosituhansia sitten. Venus olisi irronnut Jupiterista suunnattomassa räjähdyksessä, lähtenyt aluksi komeetan kaltaisena hyvin soikealle kiertoradalle ja joutunut noin vuosina 1450–1400 eaa. ainakin kaksi kertaa niin lähelle Maata, että sen vetovoima olisi aiheuttanut suuria luonnonmullistuksia.[2] Ensimmäisen kerran näin olisi tapahtunut silloin, kun israelilaiset lähtivät Mooseksen aikana Egyptistä, ja Toisessa Mooseksen kirjassa kuvatut Egyptin vitsaukset ja muut ihmeet olisivat olleet tämän luonnonmullistuksen seurausilmiöitä. Toisen kerran niin olisi tapahtunut puoli vuosisataa myöhemmin, jolloin kohtaamisen seurauksena Maan pyörimisliikekin olisi joksikin ajaksi pysähtynyt, mihin viittaisi Joosuan kirjassa[3] mainittu Auringon pysähtyminen.[2] Myöhemmin Venus olisi vielä joutunut niin lähelle Marsia, että sekin olisi joksikin ajaksi poikennut radaltaan ja tullut niin lähelle Maata, että seurauksena olisi jälleen ollut luonnonmullistuksia. Todisteena tästä Velikovsky esitti Raamatun ohella myös joukon eri puolilta maapalloa peräisin olevia myyttejä[2][4] sekä joitakin tuolta aikakaudelta peräisin olevia egyptiläisiä ja babylonialaisia lähteitä, muun muassa Ipuwer-papyruksen. Väitteet ovat täysin ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen geologisten ja tähtitieteellisen teorioiden kanssa.[2] Myöskään käsityksen edellyttämiä havaintoja ei ole löytynyt maapallon kasvistosta.
Egyptin kronologia
muokkaaVelikovsky on kirjoittanut myös muinaishistoriaa käsittelevän kirjasarjan Ages in Chaos. Siinä hän väitti, että yleisesti hyväksytty ja varmana pidetty käsitys Egyptin muinaishistorian kronologiasta olisi varsinkin Uuden valtakunnan osalta täysin väärä[5] ja että jo Manetho ja samoin nykyisetkin egyptologit olisivat sijoittaneet Egyptin dynastiat väärään aikajärjestykseen. Täten niistä yleisesti käytetyt järjestysnumerotkin olisivat varsinkin myöhäisimpien osalta täysin harhaanjohtavia. Koska useiden muidenkin maiden kuten Mesopotamian, heettiläisten ja minolaisen kulttuurin historia perustuu pitkälti Egyptin kronologiaan, on hänen mukaansa yleinen käsitys myös niiden historiasta pahasti vääristynyt.[5]
Myös tässä kirjasarjassa yhtenä lähtökohtana oli Ipuwer-papyrys, joka hänen mukaansa käsittelee egyptiläisestä näkökulmasta samaa tapahtumasarjaa kuin Toinen Mooseksen kirja.[6] Hänen mukaansa se olisi kirjoitettu pian keskivaltakunnan tuhoutumisen jälkeen hyksojen vallattua maan.[7] Hyksot hän samasti Vanhassa Testamentissa mainittuihin amalekilaisiin[8][9], jotka olivat israelilaisten vihollisia satojen vuosien ajan, kunnes Saul voitti heidät[10][11]. Velikovskyn mukaan vasta Saulin voitto noin 1050 eaa. teki egyptiläisille mahdolliseksi perustaa uuden valtakunnan[10] ja 18. dynastian, jonka hän siis sijoitti noin 500 vuotta yleisesti hyväksyttyä ajoitusta myöhemmäksi. Saban kuningatar oli hänen mukaansa Egyptin kuningatar Hatšepsut, ja Punt, jossa Hatšepsut mainitsi käyneensä, sama kuin Salomon aikainen Israel.[12] Niin sanottu 19. dynastia taas olisi hänen mukaansa sama kuin 26. dynastia, joka hallitsi noin 650–525 eaa., ja esimerkiksi Ramses II ja Nekau II saman henkilön kaksi nimeä.[13] Myöhemmät tutkijat Manethosta nykyaikaan saakka olisivat luulleet näiden nimien tarkoittavan kahta eri hallitsijaa ja sijoittaneet toisen niistä satoja vuosia liian varhaisiksi.[13]
Ramses III:n osalta Velikovskyn väittämä ajoitusvirhe olisi vieläkin suurempi. Tämä 20. dynastian faarao hallitsi yleisen käsityksen mukaan 1100-luvulla eaa., mutta Velikovskyn mukaan kyseessä olisikin sama, lähinnä kreikkalaisista lähteistä tunnettu faarao Nektanebo, joka 300-luvulla eaa. onnistui joksikin ajaksi vapauttamaan Egyptin persialaisvallasta. Hänen monumenteissaan mainittu vihollinen, Peleset, jonka yleensä on tulkittu tarkoittavan filistealaisia, tarkoittaisikin siis persialaisia, ja merikansat, joiden myös sanotaan samaan aikaan hyökänneen Egyptiin, olisivatkin olleet tuon ajan kreikkalaisia palkkasotureita.[14]
Myös tässä kirjasarjassa esitettyjä teorioita useimmat tutkijat pitävät perusteettomina. Tosin eräät myöhemmätkin tutkijat kuten David Rohl ovat väittäneet Egyptin yleisesti hyväksyttyä kronologiaa virheelliseksi, mutta hänen mukaansa ajoitusvirheet ei sentään olisi niin suuria kuin Velikovskyn mukaan.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Martin Weil: Immanuel Velikovsky, 84 Dies Washington Post. 19.11.1979. Viitattu 3.8.2018. (englanti)
- ↑ a b c d Philip Plait: Bad Astronomy – Misconceptions and Misuses Revealed, from Astrology to Moon Landing ”Hoax”, s. 174–183. John Wiley & Sons, Inc, 2002. ISBN 0-471-40976-6
- ↑ Joos. 10:12–14
- ↑ The Sceptic's Dictionary: Immanuel Velikovsky's Worlds in Collision Robert T. Carroll. Viitattu 16.11.2011.
- ↑ a b Immanuel Velikovsky: Ages in Chaos, s. 22-23. Abacus, 1981 (alun perin Sidgwick & Jackson 1953). Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- ↑ Ages in Chaos, s. 43–47.
- ↑ Ages in Chaos, s. 66–68.
- ↑ 2. Moos. 17:8–16
- ↑ Ages in Chaos, s. 106–109.
- ↑ a b Ages in Chaos, s. 95–98.
- ↑ 1. Sam. 15:1–9
- ↑ Ages in Chaos, s. 126–130.
- ↑ a b Immanuel Velikovsky: Ramses II and His Time, s. 10. Abacus, 1981 (alun perin Sidgwick & Jackson 1978). ISBN 0-349-13585-1
- ↑ Possible identifications for various "Sea peoples" persians-not-philistines.org. Viitattu 16.11.2011.[vanhentunut linkki]