Ilmari Peitsalo
Oiva Ilmari Peitsalo (20. joulukuuta 1901 Rauma – 29. kesäkuuta 1961 Naantali)[1] oli suomalainen näyttelijä ja näytelmäkirjailija.
Peitsalo aloitti uransa vuonna 1919 Porin Työväen Teatterissa. Vuosina 1920–1925 hän oli Turun Työväen Teatterissa, 1926–1927 Viipurin Näyttämöllä, 1928 Imatran Työväen Teatterin johtajana, 1929–1930 Viipurin Työväen Teatterissa ja 1931–1935 Turun sosialidemokraattisen piirijärjestön näytelmäohjaajana, jonka jälkeen hän oli kuolemaansa saakka Turun Teatterin ja sen seuraajan Turun kaupunginteatterin palveluksessa. Vuonna 1938 Peitsalo aloitti Turun teatterin taloudenhoitajana, ja jatkoi samassa tehtävässä vuodesta 1946 lähtien kaupunginteatterissa.[2][3] Peitsalo teki myös pieniä rooleja kahdeksassa elokuvassa.[4] Hän kuoli kesäkuussa 1961 Naantalissa Luonnonmaan saaressa.[3]
Ilmari Peitsalon puolisoita olivat näyttelijä Ragnhild Leino ja kuiskaaja Ida Miettinen. Ilmarilla ja Idalla oli kolme lastalähde?, joista keskimmäinen oli näyttelijä Eila Peitsalo. Peitsalon isä oli kansanedustaja Otto Peitsalo ja hänen sisaruksistaan tunnettu on toimitusjohtaja Kalervo Peitsalo.[5]
Filmografia
muokkaa- Poikani pääkonsuli (1940)
- Kaksi kivaa kaveria (1944)
- Minä jätän sinut (1944)
- Pajasta palatsiin (1946)
- Irmeli, seitsentoistavuotias (1948)
- Laulava sydän (1948)
- Hallin Janne (1950)
- Sadan miekan mies (1951)
Lähteet
muokkaa- ↑ Ilmari Peitsalo SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki) Viitattu 11.11.2013
- ↑ Ilmari Peitsalo 30 vuotta taiteilijana. Helsingin Sanomat, 14.10.1949, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 7.5.2020.
- ↑ a b Ilmari Peitsalo kuollut. Helsingin Sanomat, 3.7.1961, s. 7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 7.5.2020.
- ↑ Ilmari Peitsalo Elonetissä. Viitattu 11.11.2013.
- ↑ Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1978 : henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 706. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-10475-5-8 Projekt Runeberg.