Hyönteispölytys

Hyönteispölytys on hyönteisten siemenkasville tekemä pölytys, jossa hyönteinen kuljettaa kukan heteeltä siitepölyä toisen kasvin emin luotille. Toisille kasveille hyönteispölytys on välttämätöntä, niille ei ilman pölyttäjiä tule siemeniä ja satoa. Joitakin kasveja voidaan pölyttää myös käsin koneella, hyönteisen sijaan, esimerkiksi tomaattia.

Kontukimalaiskuningatar (Bombus terrestris) metsälehmuksen (Tilia cordata) kukassa.

Yleistä hyönteispölytyksestä

Hyönteispölytteisiä kasveja ovat suurin osa ruohokasveista ja useimmat puut. Suomessa suurin osa puista on tuulipölytteisiä ja vain jotkin puut ovat hyönteispölytteisiä, esimerkiksi metsävaahtera, tuomi ja pihlajat. Tropiikissa lähes kaikki lehtipuut ovat hyönteispölytteisiä. Yli 75 prosenttia maapallon tärkeimmistä ruokakasveista on pölyttäjistä riippuvaisia, tai hyötyvät hyönteisten pölytyksestä. Nykyisistä kasvilajeista lähes 90 prosenttia on kukkivia, ja suurin osa on jollain tavalla riippuvaisia eläinpölytyksestä.

Hyönteispölytys on välttämätön muun muassa mustikalle, puolukalle ja lakalle. Kaikilla se ei ole kuitenkaan välttämätöntä mutta se suurentaa satoa tai siementen tuottaminen ei onnistu ilman hyönteisiä. Omena-, herukka- ja vadelma hyötyvät myös hyönteispölytyksestä ja tuottavat suuremman sadon.

Mustikat ovat suureksi osaksi kontukimalaisten pölyttämiä. Metlan tutkimuksessa kontukimalaisten pölyttämiltä koeruuduilta saatu mustikkasato oli kaksitoista kertaa suurempi kuin valtakunnalliseen marjasatotutkimukseen kuuluneilta koeruuduilta saatu sato. Joinakin vuosina saattaa marjasato viivästyä, tai jäädä miltei kokonaan saamatta, kylmän ja sateisen kevään tai alkukesän vuoksi.

Hyönteispölytteisten kukkien rakenne

Hyönteispölytteisten kasvien kukat houkuttelevat pölyttäjiä usein väreillä ja erilaisilla tuoksuilla, jotka lähtevät yleensä erilaisista kukkien eteerisistä öljyistä. Tuoksut eivät aina ole hyviä, esimerkiksi raatokukat, joiden kukat houkuttelevat raatokärpäsiä, sekä väreillään että vastenmielisillä tuoksuilla. Kasveilla joilla on kukissaan mettä, saattaa olla terälehdissä myös mesiviittoja, jotka ovat hyönteisten näkemillä ultraviolettivalon aallonpituuksilla näkyviä kuvioita, joiden avulla hyönteisten on helpompi löytää meden ja siitepölyn luokse. Kukissa saattaa joskus olla elimiä joihin mesi varastoituu, esimerkiksi sarviorvokilla ja akileijalla pussimaiset kannukset jotka ovat muodostuneet terälehdistä. Mesi voi olla esillä kukassa jolloin kaikenlaiset hyönteiset saavat sitä (esimerkiksi sarjakukkaiset) tai se voi olla syvällä piilossa jolloin vain hyönteiset joilla on pitkä imukärsä saavat sitä.

Yleensä hyönteispölytteisten kukkien siitepöly on tahmeaa samoin kun emin luotit, näin siitepöly tarttuu helposti hyönteiseen ja siirtyy hyönteisestä taas luottiin. Heteet ja emi sijaitsevat kukassa niin, että hyönteisen käydessä kukassa se koskee niitä pölyttäen samalla sen. Monet kasvit ovat sopeutuneet niin että kun hyönteinen käy kukassa niin se saa siitepölyä tiettyyn kohtaan ja taas vastaavasti emikukassa käydessään siitepöly siirtyy samasta kohdasta luottiin. Jotkin kasvit ovat niin erikoistuneita etteivät pölyttäjiksi käy kuin tietyntyyppiset hyönteiset, esimerkiksi kämmekät ovat tällaisia. Vaniljan pölytykseen kelpaavat vain yhden Melipona-suvun mehiläiset, ja pölytys on suoritettava 12 tunnin kuluessa kukan aukeamisesta. 1800-luvulla keksittiin kuinka se voidaan tehdä käsin ilman mehiläistä. Kun kukka on pölytetty niin tapahtuu hedelmöitys eli sukusolujen yhdistyminen, jonka jälkeen hedelmöittyneestä munasolusta alkaa kehittyä siemenaihe.

• 
  Lehtoakileija (Aquilegia vulgaris) kannuksia.
• 
  Sarviorvokin (viola cornuta) kannuksia.
• 
  Mäkivirvilän (Vicia tetrasperma) kukka.
• 
  Aidonvirnan (Vicia sepium) kukka.
• 
  Vaniljan (Vanilla planifolia) kukka.
• 
  Valkolehdokin (Platanthera bifolia) kukka.

Pölyttäjät

Tärkeimpiä pölyttäjiä ovat mesipistiäiset joita ovat mm. kimalaiset, erakkomehiläiset ja mehiläiset, niitä kaikkia on yhteensä yli 20 000 lajia. Monet perhoset, kärpäset ja kovakuoriaiset pölyttävät kasveja, sekä myös muurahaiset joitakin kasveja.

Hyönteiset etsivät kasveista mettä ja siitepölyä. Mesipistiäiset hakevat kukista molempia, mutta perhoset etsivät mettä. Kovakuoriaisista taas osa tyytyy pelkkään siitepölyyn. Mesi ja siitepöly ovat tärkeitä hyönteisille. Mesi sisältää 3—80-prosenttisena liuoksena sokereita. Sitä kukassa erittää mesiäinen, joka sijaitsee yleensä kukkalehtien tyvien ja kukkapohjuksen pinnassa. Siitepölyssä taas on paljon rasva- ja valkuaisaineita sekä tärkkelystä.

• 
  Epistrophe grossulariae, eräs lukuisista kukkakärpäsistä
• 
  Tarhakimalainen (Bombus hortorum) kangasmaitikan kukassa.
• 
  Ketokimalainen (Bombus sylvarum) hiirenvirnan kukassa.
• 
  Raatokärpänen (Calliphoridae spp.) raatokukassa.
• 
  Ritariperhonen kukassa.
• 
  Neitoperhonen kukassa.
• 
  Nätkelmäpunatäplä (Zygaena lonicerae) kukassa.
• 
  Anogcodes seladonius
• 
  Kovakuoriaisia porkkanan kukalla.
• 
  Clytus planifrons kukassa.
• 
  Kultakuoriainen (Cetonia aurata).
• 
  Mauriaisia voikukassa.

Homeen torjunta mehiläisillä

Professori Heikki Hokkanen on kehittänyt harmaahomeen torjuntaan hyönteisvektoroinnin eli harmaahomeen torjunnan mehiläisten avulla. Se toimii mansikan ja vadelman harmaahometta (Botrytis cinerea) vastaan ja omenan tuppilohometta voi torjua myös. Valtio tukee viljelijöitä jotka käyttävät tätä torjuntaa. Torjunnassa kiinnitetään vekottimeksi nimetty laatikko mehiläispesään, siihen laitetaan sienipohjaista biologista torjunta-ainetta. Valmiste sisältää Gliocladium catenulatum J1446 -sientä joka torjuu kasvitauteja. Kun mehiläiset tulevat ulos pesästä, ainetta tarttuu niihin ja ne kuljettavat sen kukkiin samalla kun pölyttävät ne. Menetelmää sanotaan yhtä tehokkaaksi kuin kemiallinen torjunta on, ja halvemmaksi. Torjunta-aineen ei pitäisi vahingoittaa mehiläisiä, sen sijaan se saattaa suojata niitä sienitaudeilta kuten kalkkihomeelta.

Mehiläiskato ja muiden pölyttäjien kadot

Talvella 2006–2007 kuului ensimmäisen kerran laajemmista mehiläiskadoista. Jotkut mehiläishoitajat kertoivat epätavallisen suurista työläisten kadoista, jäljelle oli jäänyt kuningatar, paljon ruokaa ja muutama hoitajamehiläinen hoitamaan kehittymättömiä mehiläisiä ja kuningatarta. Se nimettiin CCD:si eli Colony Collapse Disorder. Yksi sen syistä on onnistuttu jäljittämään maataloudessa käytettyihin kemiallisiin yhdisteisiin, neonikotinoideihin. Ne sekoittavat hyönteisten sisäisen kompassin, ja mehiläiset eivät aineen vaikutuspiiriin jouduttuaan enää löytäneet medenkeruumatkoiltaan kotiin pesälleen. Se on kuitenkin vain osa totuutta, mehiläiskato on todettu maailmanlaajuiseksi ilmiöksi, jolle on mitä ilmeisimmin monta syytä.

Yksi syy on kansainvälisen kaupan myötä levinneet varroapunkki (Varroa destructor), mehiläisen ulkoloinen, joka vaurioittaa tarhamehiläisen toukkia ja aikuisia. Muiksi syiksi arvellaan esimerkiksi Etelä-Amerikassa kasvavaa maa- ja metsätalouden yksipuolistumista. Uruguayssa esimerkisi on perinteisesti karjankasvatukselle omistautunutta yhteiskuntaa muuttanut laajojen laitumien ja metsien muuttaminen eukalyptusviljelmiksi. Sekä peltoviljelyn yksipuolistuminen soijaviljelmiksi. Sama muutos on Uruguayn lisäksi tapahtumassa Argentiinassa ja Brasiliassakin.

Kiinassa ovat joillakin alueilla kaikki pölyttäjät kadonneet ja ihmiset joutuvat pölyttämään kasvit jotta saataisiin satoa. Sielläkin on löydetty useita syyllisiä. Eroosio on vähentänyt kukkaketoja, varroapunkit ovat yleistyneet teollisen hunajantuotannon vuoksi, tehomaatalous yksipuolistaa pölyttäjien ruokavalion, maailman laajuinen ilmaston lämpeneminen, sekä muita tekijöitä jotka eivät yksinään ole tappavia, mutta yhdessä ne ovat pölyttäjille tuhoisia.

Myös luonnon mesipistiäiset ja perhoset ovat kärsineet muuttuneista ympäristöolosuhteista. Arvellaan että joillakin alueilla saattaa olla yli 40 prosenttia uhanalaisia. Suomessa arvellaan että noin 20 prosenttia mesipistiäisistä ja 17 prosenttia perhosista on uhanalaisia. Hyönteispölytteisten kasvien satotasot ovat laskeneet alueittan, vaikka kasvinsuojeluaineet ovat tehokkaampia ja muiden kasvien sadot suurentuneet. Varsinais-Suomessa on ollut ongelmia johtuen seudun tehokkaasta maataloudesta, erityisesti kimalaisille on ollut vahinkoa peltojen salaojituksesta, joka on hävittänyt ojanpenkkoja, joissa voi pesiä sekä niittyjen ja niiden kasvien katoamisesta. Myös mehiläistarhaus on Varsinais-Suomessa vähentynyt.

Jotkut ovat tehneet luonnon mesipistiäisille pönttöjä ja toivovat sillä tavoin vähentävänsä niiden katoamista.

Suomen ympärisstökeskuksen vuonna 2022 julkaistun raportin mukaan Suomessa ei näyttänyt yleisesti ottaen tapahtuneen 2000-luvulla laajamittaista pölyttäjien vähenemistä.

Katso myös

• Kukka
• Mesi
• Pölytys
• Tuulipölytys

Lähteet

• Pankakoski, Antero: Puutarhurin kasvioppi, s. 173-175. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1932-4

Aiheesta muualla

• Parvien kiinniottajat (Arkistoitu – Internet Archive) Mikäli löydät mehiläisparven joka on lähtenyt vaeltamaan.
• Askartele pölyttäjille keinopesä – myös puutarha kiittää
• Tunnistatko mehiläiset ja muut kevään pörisijät
• Kaleva: Mehiläiskato voi levitä Suomeenkin
• Pölytys on mehiläistarhauksen arvokkain tuote^{[vanhentunut linkki]}
• Ötökkä on ystävä