Huippuimuri

Huippuimuri on rakennuksen katolla sijaitseva poistoilmapuhallin. Jos rakennuksen ilmanvaihto on rakennettu siten, että se toimii pääasiassa huippuimurin tai muun poistoilmapuhaltimen voimalla, kyseessä on koneellinen poistoilmajärjestelmä. Tällöin alipaineen vuoksi tilalle tulee ulkoilmaa esimerkiksi ulkoilmaventtiilien tai rakennevuotojen kautta. Ilmanvaihtojärjestelmien rakentamisesta antaa Ympäristöministeriö määräyksiä ja ohjeita Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa D2 Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto. Huippuimuri oli varsin yleinen esimerkiksi asuintaloissa 1980-luvulla, jolloin se syrjäytti painovoimaisen ilmanvaihdon. Saneerauskohteessa huippuimurilla voidaan toteuttaa painovoimaisen ilmanvaihdon muutos koneelliseksi poistoksi kohtuullisin kustannuksin. Koneellinen poisto otti korvausilman useimmiten korvausilmaventtilin tai ikkunaventtiilin kautta. Ongelmaksi muodostui kuitenkin veto. Tuolloin vetoa ja energian kulutusta ehkäistiin käyttämällä kaksinopeusmoottoreita. Tietyn pakkasrajan (Etelä-Suomessa -12 °C) jälkeen ilmavirta pudotettiin puoleen. Myöhemmin keksittiin ryhtyä käyttämään poistoilmalämpöpumppua energiansäästöön. Aikaisemmin huippuimurin ilmamäärän säätö perustui useimmiten kuristukseen. Tämä aiheuttaa turhaa energian kulutusta ja lisäksi korkeampaa äänitasoa. Nykyisin yleisesti huippuimurin yhteydessä käytetään säädintä, jolloin painetta ja ilmavirtaa ei tarvitse kuristaa. Tällöin äänitaso on alhainen myös säädettävyyden ansiosta, koska puhallinta ei tällöin tarvitse käyttää tarpeettoman suurella kierrosluvulla. Suomessa puhallussuunta on ylöspäin, jottei esimerkiksi lumi pääse sulamaan katolla. Huippuimuri on rakenteeltaan yksinkertainen ja varmatoiminen. Huomioitava on että kanavisto on päästävä nuohoamaan myös katolta käsin.

Aiheesta muualla

• Ympäristöministeriön asetus rakennusten sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta (PDF)