Hormonikorvaushoito

Hormonikorvaushoidolla tarkoitetaan yleensä hormonien käyttöä vaihdevuosista johtuvien oireiden kuten emättimen ja virtsateiden limakalvo-ongelmien, kuumien aaltojen, liikahikoilun ja seksuaalisen haluttomuuden poistamiseen.

Limakalvo- ja virtsatieongelmia hoidettaessa hormonia sisältävä valmiste annostellaan paikallisesti eli emättimeen. Muita oireita hoidetaan ruoansulatuskanavan kautta leviävillä pillereillä taikka laastareilla tai iholle siveltävällä geelillä. Hormoni leviää molemmissa annostelutavoissa kaikkialle elimistöön verenkierron mukana.

Suun kautta annosteltavan hormonikorvaushoidon on havaittu hyödyttävän eniten niitä naisia, jotka tarvitsevat hoitoa ennenaikaisten vaihdevuosien tai esimerkiksi munasarjojen poiston tai vajaatoiminnan vuoksi. Heitä suositellaan lopettamaan hoito viidenkymmenen vuoden paikkeilla.

Hormonikorvaushoitoa suositellaan käytettäväksi aina mahdollisimman lyhyen aikaa ja pienimmällä tehokkaalla annoksella, koska se lisää riskiä sairastua laskimo- ja keuhkoveritulppaan, munasarjasyöpään, kohdun limakalvon syöpään ja aivoinfarktiin. Lisäksi on olemassa viitteitä siitä, että yli 65-vuotiaana aloitettu hormonikorvaushoito lisää muistin heikkenemisen riskiä. Muu kuin laastareilla tai geelillä toteutettu hormonikorvaushoito lisää myös laskimotukoksen riskiä ja muu kuin emättimeen annosteltava hormonikorvaushoito lisää rintasyövän riskiä.

Myös hoidon kesto suositellaan rajaamaan 1-2 tai korkeintaan 5 vuoteen. Käyttäjistä 40-50 prosenttia lopettaakin hormonikorvaushoidon vuoden ja 65-75 prosenttia kahden vuoden sisällä hoidon alkamisesta. Lopettaneista 24-42 prosenttia joutuu kuitenkin aloittamaan hoidon uudelleen palanneiden oireiden häiritsevyyden vuoksi.

Hormonikorvaushoitoa suositeltiin aiemmin vaihdevuosioireiden lisäksi myös sairauksien ennaltaehkäisyyn. Tästä luovuttiin vuonna 2002, kun laajassa väestötutkimuksessa kävi ilmi, ettei hoito vähennäkään sairauksien riskiä vaan lisää niitä. Cochrane-yhdistyksen vuonna 2015 julkaisemassa satunnaistettujen kaksoissokkotutkimusten yhteenvedossa havaittiin myös, ettei vaihdevuosihormonikorvaushoito alenna kuolleisuutta minkään sairauden kohdalla.

Käyttöaiheita

Emättimen, virtsateiden ja ulkosynnytinten limakalvo-oireet

Joka toinen 50–60-vuotias nainen raportoi kärsivänsä yhdyntäkivuista, emättimen limakalvojen kuivuudesta tai emättimen mikrobiomin häiriintymisestä.

Emättimen, ulkosynnytinten ja virtsateiden limakalvojen kuivuutta voidaan hoitaa emättimeen laitettavalla estradioli- ja testosteronihormonien esiasteella tai naishormoni estradiolilla ja estriolilla. Estradioli- ja testosteronihormonien esiaste prasteroni auttaa myös emättimen kostumishäiriöön

Emättimen kuivuutta voidaan hoitaa lisäksi rasvahappoja, maitohappoa ja vettä sisältävillä paikallisvalmisteilla.

Seksuaalinen haluttomuus

Naisten hormonitoiminnan vähenemisestä johtuvaa seksuaalista haluttomuutta voidaan hoitaa testosteronikorvaushoidolla, joka voi tapahtua voiteilla, lääkelaastarilla tai tableteilla. Tablettimuotoinen testosteroni lisää seksuaalista halukkuutta noin tunnin kuluttua tabletin nauttimisesta.

Tutkimuksissa on havaittu, että seksuaalisesti tyydyttävien tapahtumien määrä nousee testosteronikorvaushoidon avulla keskimäärin 60 %. Testosteronin on todettu lisäävän myös sukupuolista nautintoa. Vähintään 12 viikkoa jatkuva varsinainen testosteronikorvaushoito lisää naisten sukupuolista halukkuutta ja kiihottumista sekä auttaa orgasmin saavuttamisessa, koska se vaikuttaa suoraan aivojen ja muun keskushermoston toimintaan lisäten myös sukuelinten verenkiertoa. Naisten testosteronikorvaushoidolla ei ole vuonna 2019 julkaistun yhteenvetotutkimuksen mukaan muuta hoitovaikutusta kuin sukupuolielämän paraneminen.

Naisten testosteronivajetta voidaan hoitaa myös lisämunuaishormonilla tai mieshormonia sisältävillä vaihdevuosihormonitableteilla taikka -geelillä. Myös säännöllinen liikunta lisää elimistön testosteronipitoisuutta.

Lämmönsäätelyn ongelmat

Kuumat aallot ja hikoilu jatkuvat noin 10-15 prosentin suuruisella vähemmistöllä vielä useita vuosia menopaussin jälkeen, vaikka ne loppuvat taikka lievittyvät itsestään muilla naisilla useimmiten muutaman kuukauden tai vuoden kuluessa.

Osteoporoosi

Hormonikorvaushoitoa voidaan käyttäää myös osteoporoosista johtuvan luunmurtumariskin pienentämiseen etenkin niillä naisilla, joiden vaihdevuodet alkavat alle 45-vuotiaana. Osteoporoosin ehkäisyyn käytetyn hormonikorvaushoidon hyöty on suurimmillaan muutaman vuoden ajan kuukautisten loppumisesta, eikä sitä suositella käytettäväksi yli 10 vuotta kuukautisten loppumisen jälkeen siihen liittyvän syöpäriskin lisääntymisen vuoksi.

Hoitomuodot

Hormonikorvaushoidossa käytetään yleensä ns. luonnollisia estrogeenejä, kuten estradioli ja estrioli taikka estrogeenin ja testosteronin esiaste prasteronia taikka testosteronia. Muuhun kuin emättimeen annosteltavaan estrogeenihoitoon yhdistetään myös keltarauhashormoni eli progesteroni.

Limakalvo- ja virtsatievaivoja hoidetaan emättimeen annosteltavalla estrogeenilla taikka estrogeenin ja testosteronin esiasteella prasteronilla. Kiihottumishäiriöitä hoidetaan testosteronilla taikka sen esitasteella prasteronilla. Muita vaihdevuosioireita hoidetaan estrogeenin ja keltarauhashormonin yhdistelmällä.

Hormonikorvaushoito voidaan toteuttaa esimerkiksi tablettien, puikkojen, lääkelaastareiden tai geelin avulla.

Emättimeen annosteltava estrogeeni- tai prasteronihoito

Munasarjojen hormonituotannon lakkaamisen aiheuttamia paikallisia limakalvo-oireita voidaan hoitaa emättimeen annosteltavalla niin kutsutulla paikallisella hormonihoidolla, joka voidaan toteuttaa estradiolilla, heikomman hormonivaikutuksen omaavalla estriolilla tai estradioli- ja testosteronihormonien esiasteella prasteronilla eli dehydroepiandrosteronilla (DHEA). Estradioli ja estrioli vahvistavat emättimen limakalvoa ja kosteuttavat sitä palauttamalla emättimessä olevien rauhasten toimintaa sekä vähentävät myös virtsatieinfektioiden ja inkontinenssin riskiä sekä öistä virtsaamista. Naishormonin ja testosteronin yhdistelmä auttaa lisäksi myös ulkosynnytinten limakalvon kirvelyyn ja kutinaan. Prasteroni on pelkkää naishormonia tehokkaampaa, koska se imeytyy syvemmälle limakalvoissa.. Sen ei ole kuitenkaaan havaittu parantavan kohdun limakalvon atrofiaa edes vuoden käytön jälkeen.

Osa paikallisesti annostelluista naishormoneista kulkeutuu verenkierron mukana muualle elimistöön. Määrät ovat kuitenkin niin pieniä, etteivät ne riitä lievittämään muita vaihdevuosioireita. Esimerkiksi estradiolitabletteja käytetään yhdistelmähoidossa jopa 200 kertaa suurempina annoksina paikallishoitoon verrattuna.

Prasteroni muuttuu hormoneiksi vasta emättimen, ulkosynnytinten ja virtsateiden soluissa, jolloin estrogeenin ja testosteronin veripitoisuus ei nouse yli normaalin.

Paikallisen hormonihoidon vaikutuksista yli 65-vuotiailla on vain vähän tietoa.

Testosteronihoito

Hormonitoiminnan vähenemisestä johtuvaa seksuaalista haluttomuutta voidaan hoitaa testosteronikorvaushoidolla, joka voi tapahtua voiteilla, lääkelaastarilla tai tableteilla. Tablettimuotoinen testosteroni lisää seksuaalista halukkuutta noin tunnin kuluttua tabletin nauttimisesta.

Yhdistelmähoito (estradioli plus progestiini)

Estradiolista ja keltarauhashormonista eli progestiinista muodostuvaa yhdistelmähoitoa voidaan käyttää kaikkien muihin vaihdevuosioireiden paitsi emättimen ja virtsateiden limakalvo-ongelmien hoitoon.

Suun tai ihon kautta tapahtuvan hormonihoidon oikea annostelu täytyy selvittää tapauskohtaisesti, koska hormonien imeytymisessä verenkiertoon esiintyy poikkeuksellisen laajaa vaihtelua.

Jos naisella on kohtu tallella, muuhun kuin suoraan emättimeen kohdistuvaan estrogeenihoitoon liitetään aina drospirenoni, desogestreeli, noretisteroniasetaatti tai muu synteettinen progestiini, jolla on eräitä biologisen keltarauhashormonin ominaisuuksia. Progestiinin tarkoituksena on estää estrogeenin aiheuttamaa kohdun limakalvon liiallista paksunemista ja siitä mahdollisesti aiheutuvaa kohdun runko-osan syöpää.

Hoidon estogeeniosana käytetään estradiolia taikka pitkävaikutteisempaa estradiolihemihydraattia tai -valeraattia.

Jaksoittainen yhdistelmähoito

Jatkuvasti käytettävässä jaksoittaisessa yhdistelmähoidossa estrogeenia ja progestiinia sisältäviä tabletteja otetaan 28 päivän jaksoissa. On olemassa sekä matala- että korkea-annoksisia yhdistelmähoitoja. Molemmat lievittävät kuitenkin yhtä tehokkaasti vaihdevuosioireita.

Jaksoittainen yhdistelmähoito

Jaksoittaisessa yhdistelmähoidossa progestiini annetaan kuurina, jota seuraa kuukautisvuodon tyyppinen tyhjentymisvuoto.

Jatkuva yhdistelmähoito

Jatkuvassa yhdistelmähoidossa päivittäin otettavat tabletit sisältävät kiinteät annokset sekä estrogeenia että progestiinia.

Jatkuvaa yhdistelmähoitoa ei suositella vaihdevuosien alkuvaiheen oireisiin, vaan sitä kannattaa kokeilla aikaisintaan vuoden kuluttua kuukautisten loppumisesta.

Geeli

Vaihdevuosioireiden häviämiseen tarvittava päivittäinen estrogeeniannos vaihtelee huomattavasti, minkä vuoksi annostelu voidaan toteuttaa niin sanottuna itseannosteluna, jossa potilaat annostelevat sivelevät iholleen estrogeenigeeliä, kunnes saavat selville, millä annoksella oireet häviävät. Tarkoituksena on löytää kullekin potilaalle pienin mahdollinen hoitovaikutteinen annos, jolloin haittavaikutuksetkin jäävät mahdollisimman pieniksi.

Laastari

Laastarihoidossa on se etu, että veren estrogeenipitoisuudet pysyvät mahdollisimman tasaisina.

Tabletit

Veren estrogeenipitoisuus nousee aina tabletin ottamisen jälkeen, mikä saattaa aiheuttaa kuumia aaltoja.

Hoitovaikutus

Suurimmalla osalla naisista kuumat aallot vähenevät jo viikon kuluessa hoidon aloittamisesta. Unihäiriöt vähenevät parin viikon kuluttua ja väsymys, sydämentykytys sekä mielialan vaihtelut alkavat vähentyä 13 viikon kuluttua hoidon aloittamisesta. Limakalvojen kuivuus, kutina ja aristus lievittyvät muutamassa viikossa, kun limakalvo vahvistuu ja sen vastustuskyky tulehduksille paranee. Myös ihon kimmoisuus paranee ja sen kuivuus vähenee. Hormonikorvaushoito estää myös luun mineraalikatoa.

Hormonikorvaushoidon hyöty osteoporoosin ehkäisyssä on suurimmillaan muutaman vuoden ajan kuukautisten loppumisesta. Tutkimuksissa on havaittu, että hormonikorvaushoitoa käyttäneillä alle 60-vuotiailla naisilla esiintyy 27 prosenttia vähemmän luunmurtumia kuin hoitoa käyttämättömillä. Luunmurtumilta suojaava vaikutus katoaa kuitenkin yli 60-vuotiailla.

Haittavaikutukset

Sydän- ja verisuonisairaudet

Cochrane-yhdistyksen vuonna 2015 julkaiseman satunnaistettujen kaksoissokkotutkimusten yhteenvedon mukaan ne koehenkilöt, joilla ei esiintynyt sydän- ja verisuonisairauksia tutkimuksen alussa, sairastuivat lähes kaksi kertaa useammin laskimotukokseen ja keuhkoveritulppaan verrattuna plaseboa saaneisiin. Tarkastellut tutkimukset olivat metodologisesti laadukkaita ja niistä saadut tulokset olivat pääsääntöisesti yhdenmukaisia, joten saatua näyttöä voitiin pitää vahvana. Tutkimuksiin osallistui yhteensä yli 40 000 naista ja suurin osa tutkimuksista tehtiin Yhdysvalloissa. Hormonikorvaushoito kesti tutkimuksissa seitsemästä kuukaudesta kymmeneen vuoteen.. Geeli- tai laastarimuotoinen hoito ei kuitenkaan lisää laskimotukoksen riskiä.

Tutkimusnäytön kokonaisuus viittaa siihen, että normaaliannoksinen yhdistelmähoito lisää 50 prosentilla aivoinfarktin riskiä ja normaaliannoksinen pelkkää estrogeenia sisältävä hoito 40 prosentilla. Iholle annosteltuun ja tablettimuotoiseen estrogeeniin liittyvissä riskeissä ei ole havaittu eroa. Sen sijaan on saatu jonkin verran näyttöä siitä, että korkeintaan 50 mikrogramman ihoannokset estradiolia ja korkeintaan 0,3 milligramman sisäiset annokset konjugoitua estrogeenia olisivat riskittömiä. Riski säilyy koholla, vaikka potilas lopettaisi hoidon. Yhdistelmähoitoa saaneiden lisäriski on havaittavissa jopa kauemmin kuin 3 vuotta hoidon lakkaamisesta.

Myös sydäninfarktin riski kohoaa, jos hoitoa jatketaan vielä vaihdevuosien jälkeen ja tähän liittyy muitakin haittavaikutuksia. Estrogeeni vaikuttaa erään teorian mukaan suotuisasti terveeseen verisuonen seinämään mutta haitallisesti ahtautuneeseen.

Emättimeen annosteltava hormonikorvaushoito ei lisää riskiä sairastua sydänsairauteen, mutta niiden ei pidä käyttää kyseistä hoitoa, joilla on jo ennestään sydänsairaus, koska se lisää heillä aivohalvauksen ja sydänkohtauksen riskiä.

Munasarja- ja kohtusyöpä

Vuonna 2015 julkaistun tieteellisten tutkimusten yhteenvedon mukaan alle viisi vuotta hormonikorvaushoitoa saaneilla naisilla esiintyy hyvin vaarallista munasarjasyöpää 43 prosenttia enemmän kuin hoitoa saamattomilla. Syöpäriskiä lisäsivät sekä estrogeeni-progesteronihoito että pelkkä estrogeenihoito ja riski oli kohonnut vielä kymmenen vuotta hoidon lopetuksen jälkeen. Munasarjasyövän esiintyvyys Yhdysvalloissa pieneni 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä tapahtuneen hormonikorvaushoidon käytön rajun vähenemisen ansiosta.

Pelkkää estrogeenia sisältävä hormonikorvaushoito lisää myös kohtusyövän riskiä, ja riski kasvaa käyttövuosien myötä. Kohtusyövän riski saattaa pysyä koholla vielä vuosia hoidon lopetuksen jälkeen.

Emättimeen annosteltavan hormonikorvaushoidon yhteydestä gynekologisten syöpien ilmaantuvuuteen on julkaistu vain yksi tutkimus. Suurelta osalta tutkittavista oli kuitenkin poistettu munasarjat ja kohtu aiempien syöpähoitojen yhteydessä, eikä tutkimuksessa käytetty myöskään vertailuryhmää. Paikallishoidot saattavat lisätä gynekologisia syöpiä. Osa paikallisesti annostelluista hormoneista kulkeutuu verenkierron mukana muualle elimistöön ja esimerkiksi kohdunrunko ja munasarjat sijaitsevat vain noin 5-10 cm:n senttimetrin päässä emättimestä.

Emättimeen annosteltujen naishormonien määrät ovat huomattavasti pienempiä kuin suun kautta nautittujen tablettien sisältämät määrät. Suun kautta annettu estrogeeni saattaa toisaalta imeytyä elimistöön huomattavasti heikommin.

Rintasyöpä

Vuonna 2019 julkaistun meta-analyysin mukaan kymmenen vuotta kestänyt menopaussin jälkeinen yhdistelmäterapian käyttö lisää rintasyövän riskiä 60 prosentilla ja kymmenen vuotta kestävä hoito yli kaksinkertaistaa riskin. Pelkkää estrogeenia sisältävien hoitojen vastaavat luvut olivat 17 ja 33 prosenttia.

Lisäriski ei katoa hoidon lopetuksen myötä, vaan katoaminen kestää kaksi kertaa kauemmin kuin hoitovuosien määrä, jos hoitona oli pelkkää estrogeenia ja vielä kauemmin, jos kyseessä oli yhdistelmähoito. Rintasyövän esiintyvyys Yhdysvalloissa pienenikin selvästi 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä tapahtuneen hormonikorvaushoidon käytön rajun vähenemisen ansiosta.

Yhdysvaltalainen kaksoissokkoutettu estrogeenin ja progesteronin vaikutusta tutkinut hormonikorvaushoitokoe jouduttiin keskeyttämään etuajassa, kun tutkijat havaitsivat vuonna 2002, että rintasyöpäsairastavuus oli noussut hoitoa saaneiden ryhmällä selvästi suuremmaksi kuin kontrolliryhmällä. Tutkimuksessa oli yli 16 000 osanottajaa. Osanottajat olivat 50-79-vuotiaita tutkimuksen alkaessa ja heillä oli kaikilla kohtu tallella. Data Monitoring Commitee (DMC) keskeytti vuonna 2004 myös toisen Women's Health Initiativen aloittaman tutkimuksen estrogeenikorvaushoidosta naisilla, joiden kohtu oli poistettu.

Muistihäiriöt

On olemassa viitteitä siitä, että yli 65-vuotiaana aloitettu hormonikorvaushoito lisää muistin heikkenemisen riskiä.

Muuta

Estrogeenikorvaushoito saattaa aiheuttaa ihottumaa ja pahentaa migreenikohtauksia. Keltarauhashormoni saattaa aiheuttaa mielialahäiriöitä, uupumusta, aloitekyvyttömyyttä ja turvotusta..

Jos estrogeenin määrä veressä nousee liian suureksi, saattaa esiintyä painonnousua, turvotusta, rintoihin ilmaantuvia muhkuroita, muistihäiriöitä, ahdistuksensekaista masentuneisuutta, levottomuutta ja nukahtamisvaikeuksia. Liian suuri keltarauhashormonipitoisuus saattaa aiheuttaa vuotoja ja rintojen arkuutta. Paikalliseen annosteluun siirtyminen saattaa tällöin parantaa tilannetta.

Hoidon historia

Hormonikorvaushoitoja on käytetty vaihdevuosioireisiin 1940-luvulta alkaen. Hormonikorvaushoidossa annettu estrogeeni tuotettiin aluksi raskaana olevien tammojen virtsasta. Estrogeeniä käytettiin aina vuoteen 1975 asti ilman täydentävää keltarauhashormnia (progesteroni tai progestiini). Vuonna 1975 julkaistu yhdysvaltalaistutkimus osoitti, että estrigeenihoito lisää riskiä sairastua kohdun limakalvon syöpään, ellei siihen liitetä progesteronihoitoa. Tämän jälkeen progestiini lisättiin niiden naisten hormonikorvaushoitoon, joilta ei ollut poistettu kohtua. Lisäyksen tavoitteena oli pienentää kohdun limakalvon liikakasvun ja syövän esiintyvyyttä.

Myöhemmin kehitettiin teoria, jonka mukaan hormonikorvaushoidot ehkäisevät sydän- ja verisuonisairauksia.

1970- ja 1990-lukujen väestöseurantatutkimuksissa havaittiin, että hormonikorvaushoitoja käyttävillä ja käyttäneillä esiintyi myös tavallista enemmän munasarja- ja rintasyöpää. Yhdysvaltalaisen Women's Health Initiative -järjestön käynnistämä laaja satunnaistettu kaksoissokkokoe jouduttiin keskeyttämään etuajassa vuonna 2002, kun havaittiin, että hoito oli lisännyt sekä syöpää että sydän- ja verisuonisairauksia.

Hormonikorvaushoidon suosio yli kaksinkertaistui 1990-luvulla, mutta laski 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä yli 60 prosenttia. Suosion lasku johtui siitä, että vuonna 2002 keskeytetyssä Women's Health Initiative -järjestön laajassa satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa oli havaittu hoitoon liittyviä vakavia terveyshaittoja.

Samana vuonna keskeytetyssä tanskalaisessa interventiotutkimuksessa tarkasteltiin hormonikorvaushoidon yhteyttä luukatoon, kuolleisuuteen, sydän- ja verisuonisairauksiin sekä syöpiin. Intervention piti kestää alun perin 20 vuotta, mutta se lakkautettiin jo 10 vuoden kuluttua. Interventioryhmäläiset oivat nauttineet 10 vuoden ajan trifaasiestradiolia ja norethisteroniasetaattia. Kuudentoista vuoden seuranta-ajan päättyessä havaittiin, että hormonikorvausryhmässä olleiden naisten keskimääräinen kokonaiskuolleisuus olikin 26 prosenttia verrokkeja pienempi. Heillä esiintyi myös keskimäärin 19 prosenttia vähemmän paksusuolen syöpää ja lähes puolta vähemmän sydäninfarkteja ja sydämen vajaatoimintaa kuin kontrolliryhmässä olleilla. Syöpiä, aivohalvauksia ja laskimotukoksia esiintyi yhtä paljon molemmissa ryhmissä. Etenkin se viidennes, jolta oli poistettu kohtu, oli muita osanottajaryhmiä terveempi. Kyseisen ryhmän jäsenet olivat toisaalta myös muita nuorempia.

Tanskalaistutkimus kohtasi paljon kritíikkiä esimerkiksi sen vuoksi, että kontrolliryhmäläiset olivat vanhempia kuin hoitoa saaneet. Lisäksi yli puolet interventioryhmäläisistä keskeytti hoidon, mutta heidät otettiin siitä huolimatta mukaan tulosta laskettaessa. Tämän lisäksi noin 20 prosenttia oli siirtynyt käyttämään jotain muuta hormonikorvaushoitoa eli vain noin 20 prosenttia kaikista interventioryhmään arvotuista osallistui interventioon koko 10 vuotta kestäneen interventiojakson ajan. Lisäksi noin 23 prosenttia kontrolliryhmäläisistä aloitti jossain vaiheessa hormonikorvaushoidon, mutta heitä ei poistettu silti kontrolliryhmästä. Tutkimukseen osallistui noin tuhat 45-58-vuotiasta naista.

Katso myös

• Vaihdevuodet
• Estrogeeni
• Hormoni

Lähteet

• Shuster, Lynne T.; Rhodes, Deborah J.; Gostout, Bobbie S.; Grossardt, Brandon R.; Rocca, Walter A. (2010). "Premature menopause or early menopause: Long-term health consequences". Maturitas 65 (2): 161–166. doi:10.1016/j.maturitas.2009.08.003. ISSN 0378-5122. PMC 2815011. PMID 19733988.
• Vaihdevuodet – opas naisille. Abbott FIN/409/08.2011
• Duodecim, Terveyskirjasto, www.terveyskirjasto.fi; Vaihdevuodet, toim. Marika Javanainen, asiantuntijana Leena Anttila (2007)
• Rossouw JE, Anderson GL, Prentice RL, LaCroix AZ, Kooperberg C, Stefanick ML, Jackson RD, Beresford SA, Howard BV, Johnson KC, Kotchen JM, Ockene J; Writing Group for the Women's Health Initiative Investigators (2002). "Risks and benefits of estrogen plus progestin in healthy postmenopausal women: principal results from the Women's Health Initiative randomized controlled trial". JAMA: the Journal of the American Medical Association 288 (3): 321–333. doi:10.1001/jama.288.3.321. PMID 12117397
• Effect of hormone replacement therapy on cardiovascular events in recently postmenopausal women: randomized trial; Schierbeck LL, Rejnmark L, Tofteng CL et al. BMJ 2012; 345:e6409