Hondurasin liberaalipuolue
Hondurasin liberaalipuolue (esp. Partido Liberal de Honduras) on hondurasilainen keskusta-vasemmistolainen liberaalipuolue, joka kuuluu kansainväliseen Liberal International -järjestöön. Hondurasin liberaalipuolue perustettiin 1891, ja se on Hondurasin vanhin puolue. Se on myös kansallispuolueen ohella toinen Hondurasin perinteisistä valtapuolueista.
| Hondurasin liberaalipuolue | |
|---|---|
| Partido Liberal de Honduras | |
|
|
|
| Perustettu | 5. helmikuuta 1891[1] |
| Johto | |
| Ideologia | liberalismi |
| Toimisto | Tegucigalpa |
| Kansalliskongressi |
23 / 128 |
| Kansainväliset jäsenyydet | Liberal International |
| Opiskelijajärjestö | Gremio Estudiantil Revolucionario Liberal |
| Kotisivu |
www |
Liberaalipuolueen juuret ovat Céleo Ariasin ja Marco Aurelio Soton edustamasta liberalismista, jonka tavoitteina kirkon ja valtion erottaminen, edustuksellinen hallinto ja talousliberalismi.[2] Virallisesti se perustettiin Policarpo Bonillan hallintoaikana, vuonna 1891.[3] Perinteisesti liberaalipuoluetta on pidetty uudistusmielisempänä ja antimilitaristisempana Hondurasin kahdesta valtapuolueesta. Kuva liberaaleista muuttui suuresti oikeistolaisen armeijaan kytköksissä olleen Roberto Suazo Córdovan hallituskaudella 1982–1986.[2]
Liberaalipuolueen kannatus on ollut perinteisesti suurempaa kaupunkialueilla ja maan kehittyneemmässä osassa. Puolueen suurin kannatus on keskittynyt Atlántidan, Cortésin, Francisco Morazánin, El Paraíson ja Yoron departementteihin.[3]
Lähteet
muokkaa- Ameringer, Charles D. (toim.): Political parties of the Americas, 1980s to 1990s. Westport, Connecticut: Greenwood Press, 1992. ISBN 0-313-27418-5 Google-kirjat (viitattu 21.11.2011). (englanniksi)
- Merrill, Tim (toim.): Honduras: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1995. Country Studies US (viitattu 21.11.2011). (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ El Partido Liberal de Honduras celebra 124 años de fundación tiempo.hn. 5.2.2015. Viitattu 29.6.2015. (espanjaksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Ameringer, s. 379–380.
- ↑ a b Merrill: Political Parties countrystudies.us.