Henrik VIII

Henrik VIII
Englannin kuningas
Valtakausi	21. huhtikuuta 1509 – 28. tammikuuta 1547
Kruunajaiset	24. kesäkuuta 1509
Edeltäjä	Henrik VII
Seuraaja	Edvard VI
Syntynyt	28. kesäkuuta 1491; Greenwich, Englanti
Kuollut	28. tammikuuta 1547 (55 vuotta); Lontoo, Englanti
Puoliso	Katariina Aragonialainen; (vih. 1509; mitätöitiin 1533); Anna Boleyn; (vih. 1533; teloitettiin 1536); Jane Seymour; (vih. 1536; k. 1537); Anna Kleveläinen; (vih. 1540; mitätöitiin 1540); Katariina Howard; (vih. 1540; teloitettiin 1542); Katariina Parr; (vih. 1543);
Suku	Tudor
Isä	Henrik VII
Äiti	Yorkin Elisabet
Uskonto	anglikaani (aiemmin katolilainen)
Nimikirjoitus

Tämä artikkeli käsittelee Englannin kuningasta. Shakespearen näytelmästä kerrotaan artikkelissa Henrik VIII (näytelmä). Henrik VIII oli myös keisari Henrik IV:n hallitsijanimi Baijerin herttuana.

Henrik VIII (28. kesäkuuta 1491 – 28. tammikuuta 1547) oli Englannin kuningas ja Irlannin hallitsija (myöhemmin kuningas) vuosina 1509–1547. Hän oli Tudor-suvun toinen monarkki ja seurasi valtaistuimelle isäänsä Henrik VII:tä.

Henrik VIII on kuuluisa kuudesta avioliitostaan sekä siitä, että hänellä oli ehkä enemmän valtaa kuin yhdelläkään muulla englantilaisella monarkilla. Hänen tavoitteensa saada avioero ensimmäisestä vaimostaan johti Englannin ja katolisen kirkon välirikkoon, itsenäisen Englannin kirkon perustamiseen ja luostareiden lakkauttamiseen ja oli siten ensimmäinen vaihe Englannin uskonpuhdistuksessa. Hänen valtakaudellaan Wales liitettiin pysyväksi osaksi Englannin valtakuntaa.

Henrik VIII:n valtakaudella Englanti kävi lukuisia tarpeettoman kalliita ja suurilta osin Englannin kannalta tappiollisia sotia Manner-Euroopassa. Sodat vahingoittivat Englannin taloutta, mutta toisaalta juuri näiden sotien vuoksi Henrik sijoitti runsaasti Englannin laivastoon; hänen valtakaudellaan se laajeni seitsemästä sotalaivasta noin viiteenkymmeneen, minkä vuoksi Henrikiä on pidetty myös Englannin laivaston ”isänä”. Valtakautensa myöhempinä vuosina Henrik söi valtavasti ja hänestä tuli erittäin ylipainoinen ja hänen terveytensä kärsi. Lopulta hän kuoli 55-vuotiaana.

Henrik VIII tunnetaan myös intohimoisena uhkapelurina. Nuoruudessaan hän menestyi urheilussa, erityisesti keskiaikaisessa tenniksessä. Hän oli myös taitava muusikko ja kirjailija, joka kirjoitti niin proosaa kuin runoakin. Lisäksi hän osallistui lukuisien merkittävien rakennusten, muun muassa Westminster Abbeyn, rakennuttamiseen ja laajentamiseen.

Lapsuus ja nuoruus

Henrik syntyi Greenwichissä Placentian palatsissa (myöhempi nimi Greenwichin palatsi) Henrik VII:n ja Yorkin Elisabetin kolmantena lapsena ja toisena poikana. Äidin puolelta hänen isovanhempansa olivat kuningas Edvard IV ja Elisabet Woodville. Edvard IV polveutui Edvard III:n toisesta pojasta Lionelista ja neljännestä pojasta Edmundista.

Isän puolelta Henrikin isoisä oli Edmund Tudor, joka oli Henrik VI:n velipuoli, koska hänen isänsä Owen Tudor oli nainut Henrik V:n lesken Valois’n Katariinan. Henrikin isoäiti oli lancasterilainen Lady Margaret Beaufort, joka polveutui Edvard III:n pojan Juhana Gentin aviottomasta, myöhemmin laillistetusta pojasta.

Henrik VIII:n sisaruksista vain kolme ei kuollut jo lapsena: Arthur, Margareeta ja Maria. Hänen isänsä nousi valtaistuimelle valtaamalla kruunun viimeiseltä Plantagenet-kuninkaalta Rikhard III:lta, joka lyötiin ja tapettiin taistelussa. Myöhemmin Henrik VII vahvisti oikeuttaan kruunuun naimalla Elisabetin, yorkilaisen kuninkaan Edvard IV:n tyttären. Vuonna 1493 nuoresta Henrikistä tuli Doverin linnan linnanpäällikkö ja Cinque Portsin kaupunkien Lord Warden. Vuonna 1494 hänelle myönnettiin Yorkin herttuan arvo. Yhä ollessaan lapsi Henrikistä tehtiin myös Englannin Earl Marshal ja Irlannin käskynhaltija (Lord Lieutenant of Ireland).

Vuonna 1501 Henrik osallistui isoveljensä Arthurin ja Katariina Aragonialaisen häihin. Vihittävät olivat tuolloin 15- ja 16-vuotiaita. Aviopari muutti Walesiin, kuten kruununperillisellä ja hänen vaimollaan oli tapana, mutta Arthur sai infektion ja kuoli. Näin vain 11-vuotiaana Henrikistä tuli kruununperillinen, ja pian tämän jälkeen hänestä tehtiin Walesin prinssi.

Henrik VII halusi säilyttää liiton (sekä suuret myötäjäiset) Espanjan kanssa ja päätti, että nuorempi Henrik nai Arthurin lesken Katariinan. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista ilman paavin lupaa. Katariinan äidin Isabella Katolilaisen painostuksesta paavi Julius II myönsikin paavillisella bullalla avio-oikeuden. Näin vain 14 kuukautta Arthurin kuoleman jälkeen Katariina ja Henrik kihlautuivat. Vuoteen 1505 mennessä Henrik VII kuitenkin menetti mielenkiintonsa Espanjaa kohtaan, ja nuori Walesin prinssi pakotettiin julistamaan, että kihlaus on järjestetty ilman hänen suostumustaan.

Valtakausi

Henrik VIII 17-vuotiaana kruunajaisten jälkeen 1509.

Henrik VIII nousi valtaistuimelle isänsä kuoltua 22. huhtikuuta 1509. Yhdeksän viikkoa myöhemmin hän nai Katariina Aragonialaisen. He saivat kuusi lasta, joista henkiin jäi ainoastaan nuorin, tytär Maria.

Kahden vuoden ajan Henrikin valtaantulosta Richard Fox (Winchesterin piispa ja Lord Privy Seal) ja William Warham kontrolloivat valtion asioita. Vuodesta 1511 eteenpäin valtaa piti käsissään kuitenkin kirkonmies Thomas Wolsey. Vuonna 1515 Thomas Wolseystä tuli lordikansleri, ja hän käytännössä hallitsi Englannin kuningaskuntaa. Tämä oli mahdollista, koska Henrikiä pitkästytti kuningaskunnan asioiden hoitaminen ja hän oli tyytyväinen Wolseyn aikaansaannoksiin.^[1]

Tulehtuneet suhteet Katariinan kotimaahan Espanjaan ja Henrikin halu saada miesperillinen johtivat lopulta siihen, että Henrik halusi erota vaimostaan. Wolsey ei kuitenkaan kyennyt saamaan paavillista suostumusta asialle, sillä keisari Kaarle V:n vallan alle joutunut Klemens VII ei voinut hyväksyä avioeroa. Henrik VIII karkotti Wolseyn, joka kuoli matkalla Yorkista Lontoon Toweriin 29. marraskuuta 1530. Marraskuun 1529 ja toukokuun 1532 välisenä aikana pidettiin parlamentin istuntoja, joissa papiston etuoikeuksia vähennettiin – kuningas yritti painostaa näin paavia suostumaan avioeroon. Vuonna 1532 Act of Annates lopetti osan paavin keräämistä tuloista.

Vuoden 1532 lopulla hovinainen Anna Boleyn alkoi odottaa Henrikille lasta. Avioeroa Katariinasta tarvittiin nyt entistä kipeämmin: jos lapsi olisi poika, sen tulisi mahdollisena kruununperijänä syntyä avioliitossa. 25. tammikuuta 1533 Henrik vihittiin salaa avioliittoon Anna Boleynin kanssa. Parlamentti antoi vuonna 1533 lain muutoksenhausta (engl. Statute in Restraint of Appeals), jonka nojalla teologiset kiistat ratkaisi jatkossa Englannin kirkko eikä paavi. Tämä mahdollisti sen, että vihdoin Henrikin liittolainen Canterburyn arkkipiispa Thomas Cranmer pystyi julistamaan kuninkaan avioliiton Katariinan kanssa mitättömäksi 23. toukokuuta 1533. 1. kesäkuuta Anna Boleynista tuli Englannin kuningatar.^[1]

Henrik VIII. Hans Holbein nuoremman maalaus vuodelta 1542.

Paavi vastasi tähän julistamalla ensin Cranmerin ja sitten heinäkuussa 1533 Henrikin kirkonkiroukseen. Vuonna 1534 säädettiin laki ylivallasta (engl. Act of Supremacy), jossa määriteltiin, että "Englannin kirkon ainoa päämies oli Englannin kuningas". Saman vuoden laki valtionpetoksesta (engl. Treasons Act) teki kuninkaan tämän aseman vastustamisesta kuolemalla rangaistavan maanpetoksen. 23. maaliskuuta 1534 parlamentti sääti lain kruununperimyksestä (engl. Act of Succession), joka teki syyskuussa 1533 Annan vaikean raskauden jälkeen synnyttämästä tyttärestä Elisabetista kruununperijän. Samalla todellinen perillinen, Maria, tuomittiin äpäräksi.

Annan seuraavat kolme raskautta päättyivät keskenmenoon tai lapsen kuolemaan synnytyksen jälkeen. Poikaa kovasti halunnut Henrik syyttikin Annaa uskottomuudesta, ja toukokuussa 1536 Anna Boleyn teloitettiin. Tämän jälkeen laki kruununperimyksestä kumottiin ja Elisabetin perimys kruunuun poistettiin.

Muutama päivä Anna Boleynin teloituksen jälkeen Henrik meni naimisiin Jane Seymourin kanssa.^[2] Lokakuussa 1537 Jane synnytti pojan, Edvardin. Jane kuitenkin sairastui lapsivuodekuumeeseen ja menehtyi pian synnytyksen jälkeen. Koska Edvard oli mies ja hänen molemmat sisarpuolensa oli poistettu kruununperimyksestä, hänestä tuli kruununperillinen.

Vuonna 1540 Henrik nai Anna Kleveläisen. Henrik oli kuitenkin pettynyt Annan ulkomuotoon ja olemukseen, joten Henrik erosi tästä jo samana vuonna.^[2]

Kesäkuussa 1540 Henrik nai Katariina Howardin. Henrik oli viidenteen vaimoonsa syvästi rakastunut, mutta mestautti tämän 1542, kun Katariina oli ollut uskoton. Kuningas masentui tapauksen johdosta syvästi.^[2] Katariina oli kuollessaan vain kahdeksantoista vuoden ikäinen.

Vuonna 1543 Henrik VIII meni naimisiin Katariina Parrin kanssa. Avioliitto päättyi 1547 Henrikin kuolemaan.^[2]

Henrik VIII:n puolisot aikajärjestyksessä: Katariina Aragonialainen, Anna Boleyn, Jane Seymour, Anna Kleveläinen, Katariina Howard ja Katariina Parr.

Kuolema ja seuraajat

Henrik VIII:n perhe. Allegoria Tudor-suvun kruununperimyksestä. Luultavasti Lucas de Heeren maalaus vuodelta 1572.

Kuningas Henrik VIII oli viimeisinä vuosinaan erittäin ylipainoinen, sillä hän ahmi ruokaa jatkuvilla juhla-aterioilla. Kuninkaan on myös kerrottu kärsineen keripukista eli C-vitamiinin puutteesta, koska hän söi lähes yksinomaan lihaa, ja lisäksi hän joi valtavasti alkoholijuomia. Ylipainon seurauksena kuninkaan liikkuminen hankaloitui, ja hänen jalkojensa verenkierto heikkeni johtaen lopulta märkivään säärihaavaan. Henrikille nousi korkea kuume, hän houraili ja kuoli lopulta 28. tammikuuta 1547. Vihamiehet väittivät Jumalan rankaisseen kuningasta. Henrik haudattiin Windsorin linnaan Pyhän Yrjön kappeliin vaimonsa Jane Seymourin rinnalle. Kuollessaan kuninkaan on arvioitu painaneen jopa 178 kiloa^[3].

Henrikin jälkeen valtaan nousi hänen poikansa Edvard VI, joka kuitenkin kuoli jo 15-vuotiaana 1553. Edvard oli nimennyt seuraajakseen Lady Jane Greyn, jonka Edvardin isosisko Maria kuitenkin mestautti yhdeksän päivän vallassaolon jälkeen. Maria I kuoli lapsettomana, ja häntä seurasi hänen sisarpuolensa Elisabet. Elisabet oli järkyttynyt isänsä ja sisarensa surullisista kokemuksista avioelämässä eikä koskaan mennyt naimisiin tai nimennyt seuraajaa, mikä aiheutti seuraajaongelman. Elisabet oli mestauttanut Skotlannin kuningattaren Maria Stuartin, jotta katoliset eivät olisi päässeet käsiksi valtaistuimeen. Lopulta Elisabetin seuraajaksi nousi Skotlannin Jaakko VI, Marian poika, josta tuli Englannin ensimmäinen Stuart-sukuinen kuningas, Jaakko I.

Terveys

Cushingin oireyhtymä

Syypääksi Henrikin muutokseen menestyksekkäästä hallitsijasta hirmuvaltiaaksi on pitkään epäilty kuppaa, vaikka ei ole todisteita siitä, että hän sairasti sitä. Brittiläinen arkeologi ja historiantutkija Robert Hutchinson pitää kuitenkin todennäköisenä, että Henrik VIII sairasti harvinaista Cushingin oireyhtymää. Tässä oireyhtymässä yhteisenä piirteenä on lisämunuaisen kuorikerroksesta erittyvän kortisoli-hormonin liikatuotanto ja siitä aiheutuvat oireet.^[4]

Henrikin muotokuvia tutkimalla voidaan huomata, että hänen kehossaan tapahtuneet muutokset sopivat yhteen Cushingin oireyhtymän ulkoisten oireiden kanssa. Henrik VIII:n vanhetessa hänen kasvonsa muuttuivat punertavaihoisiksi ”kuukasvoiksi”, hänen kaulansa ja niskansa paksunivat, hänelle tuli kyttyrä, hänen raajansa olivat ohuet ja maha oli iso. Vähän yli 50-vuotiaana hän ei pystynyt liikkumaan omin neuvoin linnassa, hän ei saanut kruunua päähänsä eikä hänestä ollut kiipeämään hevosen selkään ilman apua, mitkä kaikki viittaavat lihasheikkouteen tai lihaskatoon. Lisäksi Henrikin erikoinen käyttäytyminen hänen vanhetessaan – eristäytyminen, vainoharhaisuus, epäluuloisuus läheisiään kohtaan, toimiminen usein päähänpistoista ja mielensä muuttaminen tämän tästä – sopivat Cushingin oireyhtymään vähintään yhtä hyvin kuin fyysiset oireet.

Ei ole kuitenkaan varmoja todisteita siitä, että Henrik VIII olisi sairastanut Cushingin oireyhtymää.

Muut terveyspulmat

Kuppaa on epäilty syyksi siihen, että Henrik sai vain vähän jälkeläisiä useista avioliitoistaan. Tutkijat pitävät myös ilmeisenä, että hän kärsi kroonisesta malariasta koko ikänsä. Vuoden 1536 turnajaisonnettomuus, jolloin kuningas oli kaksi tuntia tajuttomana pudottuaan ratsunsa selästä ja jäätyään sen alle, halvaannutti hänen jalkansa, mikä johti myös lihomiseen. Aivojen vaurioituminen onnettomuudessa saattaa selittää myös persoonallisuuden muutoksia, kuten että hänestä tuli ailahteleva ja hyökkäävä.^[3]

Lähteet

↑ ^a ^b Daniell, Christopher: Matkaopas historiaan: Englanti. Kustannusosakeyhtiö Puijo, 1995. ISBN 951-579-022-0
↑ ^a ^b ^c ^d Grimberg, Carl: Kansojen historia 12. Osa 12. Tieteen ja taiteen vuosisata, s. 98-99, 106-112. WSOY, 1982. ISBN 951-0-09740-3
↑ ^a ^b Henrik VIII todellisessa lähitarkastelussa. Uutispäivä Demari, 2010, nro 13.1., s. 26.
↑ Henrik VIII:sta tuli hormonihäiriön takia hovihirmu. Tieteen Kuvalehti, 2006, nro 3.