Henkisyys ja hengellisyys

filosofinen ja teologinen käsitepari

Henkisyys ja hengellisyys ovat toisiinsa liittyvä käsitepari.[1] Niiden erottamista vaikeuttaa se, että englannin kielessä kumpikin on spirituality, ’spiritualiteetti’. Suomen kielessä niillä on kuitenkin eri merkitys.[2]

  • Henkisyys tarkoittaa sellaisia yksilöllisiä uskomuksia ja käytäntöjä, joilla on uskonnonkaltaisia piirteitä tai jotka vastaavat uskontoon liitettyihin tarpeisiin. Henkisyys eroaa uskonnosta siinä, että henkisyys mielletään muodollisista instituutioista irralliseksi toiminnaksi.[3] Henkisyys korostaa lähtökohtaisesti kokemusta ja subjektiivisuutta. Se on maailman- tai ihmiskuvallinen orientaatio, subjektin tapa suhteuttaa itseään maailmaan ja elämäänsä maailmassa.[4]
Buddhalainen munkki on omistautunut hengelliselle elämälle.

Hengellisyys hoitotieteessä

muokkaa

Hoitotieteessä ja hoitoteologiassa käytetyssä hengellisyyden käsitteessä on piirteitä sekä henkisyydestä että hengellisyydestä.[1] Sen sisälle kuuluu elämän merkityksen ja tarkoituksen pohdiskelua sekä yritys ymmärtää ihmistä suuremman olemassaoloa ja omaa suhdetta toisiin ihmisiin, maailmankaikkeuteen tai Jumalaan. Hengellisyyttä pidetään ihmisen voimavarana, joka ylläpitää toivoa, auttaa tunnistamaan mahdollisuuksia omassa elämäntilanteessa ja rakentaa luottamusta tulevaisuuteen.[6] Hengellinen ulottuvuus ihmisessä ilmenee eksistentiaalisina ja uskonnollisina kokemuksina, mutta sitä voidaan myös ilmaista esimerkiksi taiteessa, runoudessa tai musiikissa.[7]

Hengellisyys vaikuttaa syvällisellä tavalla ihmisen henkiseen hyvinvointiin. Hengellisyyttä ja sen merkitystä on sen syvästi henkilökohtaisen luonteen vuoksi vaikea kuvailla kaikenkattavasti. Hengellisyys voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Eräät asiat kuitenkin nousevat tyypillisesti esiin kun ihmiset kertovat omasta hengellisyydestään:[8]

  • Merkitys – elämän tarkoitus, maailman jäsentäminen järjellisesti
  • Arvot – uskomukset, normit ja etiikka
  • Transsendenssi – itsen ulkopuolelle ulottuvat transsendenttinen elämän arvostus ja kokeminen
  • Yhteys – läheisen yhteyden kokeminen itseen, muihin ihmisiin, luontoon ja yliluonnolliseen
  • Muutos – elämän tapahtumien ja kokemusten pohdiskelu, omakuvan muodostaminen

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. a b Korpinen, Taru & Jokela, Teresa: Hengellisyys osana psykiatrista hoitotyötä: Opas hoitohenkilökunnalle, s. 9. (opinnäytetyö) Diakonia-ammattikorkeakoulu, 2016. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.4.2022).
  2. Airaksinen, Timo: Jäähyväiset uskonnolle – Henkisyyden puolustus, s. 12. Bazar, 2020. ISBN 978-952-279-833-6
  3. Pauha & Haimila 2024, s. 334.
  4. Pauha & Haimila 2024, s. 34.
  5. Pauha & Haimila 2024, s. 334, 34.
  6. Hanhirova, Marjaana & Aalto, Kirsti: Ihmisen hengelliset tarpeet, s. 12. (Teoksessa: Ihmisen lähellä - Hengellisyys hoitotyössä) Helsinki: Kirjapaja, 2009. ISBN 978-951-607-914-4
  7. Eriksson, Katie & Barbosa da Silva, António (toim.): Usko ja terveys - Johdatus hoitoteologiaan, s. 34. (Vårdteologi, 1991) Suomentanut Viinikkala, Terttu. Helsinki: Sairaanhoitajien koulutussäätiö, 1994. ISBN 951-26-4156-9
  8. Martsolf D.S. & Mickley J.R. (1998): The concept of spirituality in nursing theories: differing world-views and extent of focus, Journal of Advanced Nursing 27, s. 294–303

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.