Wikipedia

Helsingin olympiastadion

stadion Helsingissä

Helsingin olympiastadion on Helsingissä Taka-Töölössä sijaitseva yleisurheilu- ja jalkapallostadion, joka valmistui vuonna 1938 vuoden 1940 olympialaisia varten. Kisat peruttiin toisen maailmansodan vuoksi, mutta Helsingin olympiastadion sai isännöitäväkseen vuoden 1952 olympialaiset. Stadionin katsomokapasiteetti on vuonna 2020 valmistuneen peruskorjauksen jälkeen 36 200 katsojaa.

Helsingin olympiastadion
Stadikka[1][2]
Rakennuksen tiedot
Sijainti Paavo Nurmen tie 1, 00250 Helsinki
Koordinaatit 60°11′15″N, 024°55′38″E
Rakennustyöt aloitettu 1934
Avattu 12. kesäkuuta 1938
Remontoitu 1939
1947–1952
1953–1956
1961
1971
1991–1994
1997–1998
2004–2005
2010–2011
2016–2020
Omistaja Stadion-säätiö
Kenttä lämmitetty luonnonnurmi
Arkkitehti Yrjö Lindegren
Toivo Jäntti
Käyttäjät
Katsojakapasiteetti
  • Yhteensä: 38 547 [3]
Kentän mitat
  • 105 m × 68 m
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Yleisurheilu on ollut kautta aikojen Helsingin olympiastadionin suurin käyttäjä. Vuoden 1952 olympialaisten jälkeen stadion on isännöinyt yleisurheilun MM-kisoja 1983 ja 2005 sekä yleisurheilun EM-kisoja 1971, 1994 ja 2012. Lisäksi stadionilla on usein järjestetty yleisurheilun Suomi–Ruotsi-maaottelu.

Yleisurheilun lisäksi toinen Helsingin olympiastadionin päälaji on jalkapallo. Stadion on toiminut Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen kotikenttänä sen avaamisesta alkaen, ja stadion isännöi naisten jalkapallon EM-kisoja 2009. Stadionilla on pelattu myös Mestaruussarjan, Veikkausliigan, Suomen Cupin ja eurocupien otteluita.

Stadion on suojeltu rakennussuojelulain nojalla vuonna 2006.[4] Stadion oli suljettu vuosina 2016–2020 tehdyn peruskorjauksen ajan, se valmistui elokuussa 2020.[5] Stadionin remontin arvioidut kustannukset olivat yli 300 miljoonaa euroa.[6]

Historia

muokkaa
Helsingin olympiastadionin rakennustyömaa.
 
Stadionin 72 metriä korkea torni on Helsingin keskeisiä maamerkkejä.

Suunnittelu ja rakentaminen

muokkaa

Yksi käännekohta olympiastadionin historiassa oli 11. joulukuuta 1927, jolloin Helsingin kaupunki ja useat liikuntajärjestöt perustivat Stadion-säätiön. Tarkoituksena oli saada Helsinkiin urheilustadion, joka voisi toimia kesäolympialaisten pääareenana. Säätiön perustivat keskeiset urheilujärjestöt ja Helsingin kaupunki. Suomen valtio liittyi mukaan myöhemmin. Valtiota edusti opetusministeriö. Stadion-säätiön hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Erik von Frenckell, joka toimi tehtävässä aina vuoteen 1977 asti.[7]

Stadionin suunnittelemisesta järjestettiin arkkitehtuurikilpailu, jonka voittivat puhdaslinjaisella funktionalistisella ehdotuksellaan arkkitehdit Yrjö Lindegren ja Toivo Jäntti, avustajanaan Veera Rosendal[8]. Sen työnimi oli ”1500”.[9]

Olympiastadionin rakennustyöt alkoivat 12. helmikuuta 1934. Urakoitsijana toimi Jalo Syvähuoko.[10] Presidentti Kyösti Kallio vihki stadionin käyttöön 12. kesäkuuta 1938 sanoilla "Kansalaiset! Suomella on nyt merkkipäivä, kun pääkaupunkiimme rakennettu stadion avaa porttinsa suurien isänmaallisten juhlien ja jalon kilvoittelun tyyssijaksi".[11]

Samana vuonna Taisto Mäki juoksi stadionin ensimmäisen maailmanennätyksen alittamalla 10 000 metrillä puolen tunnin haamurajan. Areenaa alettiin pian laajentaa, koska Helsinki sai järjestettäväkseen vuoden 1940 olympiakisat.[9][12]

Kohti olympiakisoja

muokkaa

Talvisodan syttymisen vuoksi vuoden 1940 olympiakisoja ei voitu pitää, mutta stadionilla käytiin 1940 kaatuneiden muistokilpailut sekä kolmoisyleisurheilumaaottelu Suomen, Ruotsin ja Saksan kesken. Vuonna 1941 stadionia käytettiin ensimmäisen kerran talviurheiluun, kun Suomi kohtasi Ruotsin jääpallo-ottelussa. Sotavuosina 1942, 1943 ja 1944 stadion toimi yleisurheilun Kalevan kisojen näyttämönä. Siipirakennukseen sijoitettu Suomen Urheilumuseo avasi ovensa 1943.[9] Helsingin helmikuun 1944 suurpommituksissa stadion varioitui vain hiukan ja oli käytössä kesän ja syksyn 1944 yleisurheilutapahtumissa.

Sodan jälkeen Stadion oli näyttämönä suurille massatapahtumille kun muun muassa Työväen Urheiluliiton ensimmäinen suurnäytös, liittojuhlat, järjestettiin olympiastadionilla 1946. Vuonna 1947 Stadion oli päänäyttämönä SVUL:n järjestämille Suomen Suurkisoille. [9] Lisäksi stadionilla järjestettiin miesten pikaluistelun MM-kisat vuonna 1948.

Olympialaiset 1952

muokkaa
 
Paavo Nurmi sytyttää olympiatulen vuonna 1952.
Pääartikkeli: Kesäolympialaiset 1952

XV olympiakisat järjestettiin Helsingissä vuonna 1952. Helsingin oikeus järjestää kisat varmistui vuonna 1947. Kisoihin osallistui 4 925 urheilijaa 69 maasta, mukaan lukien Neuvostoliitto ensimmäistä kertaa ja Saksa ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen. 17 urheilulajissa järjestettiin yhteensä 149 kilpailua. Olympiasoihdun sytyttivät juoksijasankarit Paavo Nurmi ja Hannes Kolehmainen. Kisat avasi virallisesti presidentti Juho Kusti Paasikivi.

Avajaisten ja päättäjäisten lisäksi olympiastadionilla kilpailtiin yleisurheilussa, kenttäratsastuksessa ja käytiin useita olympialaisten jalkapallo-otteluja muun muassa Unkari–Jugoslavia-loppuottelu.

Stadionin yleisökapasiteetti oli laajimmillaan juuri olympialaisten aikaan, jolloin katsojapaikkoja oli väliaikaisesti yli 70 000.[9]

Olympiakisojen jälkeen

muokkaa
 
Televisioantennia siirretään stadionin torniin vuonna 1956.

Olympiastadion sai 1955 nykyisen ulkomuotonsa, kun sinne rakennettiin Toivo Jäntin suunnittelemat toimistotilat ja ulkoseinään tehtiin puupanelointi. Jääpallon ensimmäiset maailmanmestaruuskisat pelattiin olympiastadionilla 1957.[9] Mukana oli vain kolme joukkuetta, kun Norja jättäytyi pois kisoista. Kisat voitti Neuvostoliitto, ja Suomi tuli hopealle. Neuvostoliiton ja Suomen välistä ottelua seurasi Suomen jääpallohistorian suurin yleisö, yli 14 000 katsojaa.[13] Miesten pikaluistelun MM-kisat järjestettiin toistamiseen 1958. Vuonna 1959 stadionilla järjestettiin ensimmäiset yleisurheilun Maailmankisat.[9]

Stadionin pohjoiskarteeseen avattiin retkeilymaja vuonna 1961, ja 1962 stadionilla järjestettiin ensimmäisen kerran ammattilaisnyrkkeilyottelu, kun Olli Mäki otteli Davey Mooren kanssa höyhensarjan MM-tittelistä yli 23 000 katsojan edessä. Vuonna 1965 Manchester United pelasi stadionilla HJK:n vieraana Euroopan mestarien cupissa.[9]

The Rolling Stones esiintyi stadionilla ensimmäisen kerran 1970[14] ja palasi sinne vuosina 1995, 1998, 2003 ja 2007. Vuonna 1971 stadionilla järjestettiin yleisurheilun EM-kilpailut, jotka muistetaan Juha Väätäisen voitoista 5 000 metrin ja 10 000 metrin juoksuissa. Vuonna 1974 järjestettiin SKP:n laillisen toiminnan 30-vuotisjuhlat, joissa taistolaiset olivat näyttävästi esillä. Yleisurheilun Eurooppa-cupin finaalia stadion isännöi 1977, jolloin tähtiä olivat esimerkiksi brittimailerit Sebastian Coe ja Steve Ovett.[9]

 
Helsingin olympiastadion kuvattuna vuoden 1971 yleisurheilun EM-kisojen postimerkissä.

Vuonna 1983 Olympiastadionilla pidettiin ensimmäiset yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut, joissa suomalaisista menestyivät erityisesti Tiina Lillak ja Arto Bryggare. Vuonna 1986 stadionilla pelattiin Lahden Kuusysin ja Steaua Bukarestin välinen eurocupin ottelu, jota seurasi talvisista oloista huolimatta yli 32 000 katsojaa.[9]

Jalkapallomaajoukkueen kotiotteluiden yleisöennätys, 46 127 katsojaa, on myös saavutettu olympiastadionilla. Ennätys syntyi 31. toukokuuta 1989, kun Suomen jalkapallomaajoukkueen pelasi Alankomaita vastaan.

Vuonna 1994 yleisurheilun EM-kisat järjestettiin Helsingissä toisen kerran, ja suomalaisten sankariksi kohosi kävelijä Sari Essayah. Vuonna 1997 suomalaisten haaveet jalkapallon MM-kisojen jatkokarsinnasta kariutuivat omaan maaliin ottelussa Unkaria vastaan. Vielä samana vuonna stadion täyttyi kansainvälisen koiranäyttelyn osanottajista. 1997 oli myös vilkas konserttikesä, sillä stadionilla esiintyi kaksi kertaa Michael Jackson sekä lisäksi U2.[9] 1999 FC Jokerit käytti stadionia kotikenttänä. Lisäksi HJK pelasi Mestarien liigan lohkovaiheen kotiottelunsa Olympiastadionilla syksyllä 1998, koska Klubin silloinen kotikenttä, Töölön pallokenttä, ei täyttänyt UEFAn vaatimuksia.

2000-luku

muokkaa

Runsaat 25 000 partiolaista kokoontui vuonna 2000 järjestön suurjuhlaan, ja samana vuonna Tuomas Kantelisen musiikkia kuultiin Kalle Holmbergin ohjaamassa Paavo Nurmi -oopperassa Paavo Suuri. Suuri juoksu. Suuri uni. Stadionilla soittivat esimerkiksi AC/DC vuonna 2001 ja Bruce Springsteen kahdessa konsertissa 2003.[9]

Vuonna 2002 oli vuoden 1952 olympialaisista kulunut 50 vuotta. Sen kunniaksi julkaistiin nimellisarvoltaan 10 euron arvoinen juhlaraha, jonka kuva-aiheeseen kuuluu olympiastadion.[15]

Yleisurheilun toiset MM-kisat Helsingissä 2005 muistetaan muun muassa huonosta säästä.[9] Kisoja varten tehtiin stadionille kunnostus. Kaikki suorituspaikat, myös radan pinnoite, uusittiin. Suurin näkyvä uudistus on itäisen ”aurinkokatsomon” eli takasuoran viereisen katsomon kattaminen. Katoksen suunnitteli Arkkitehtitoimisto K2S Oy, sen rakennesuunnittelija oli Turun Juva Oy. Katoksen teräskannattajat toimitti pieksämäkeläinen konepaja Naaraharju Oy. Katoksen suunnittelijat ja toteuttajat saivat vuoden teräsrakenne -palkinnon 2005.[16] Näin stadionin katettu katsomotila kasvoi 4 000 neliömetrillä ja paikkojen määrä kahdeksalla tuhannella. Uuden katoksen kokonaiskustannukset olivat 6,3 miljoonaa euroa.[17] Myös eteläkaarteeseen rakennettiin median käyttöön väliaikainen katos, joka myöhemmin syksyllä purettiin ja myytiin nosturiyrittäjälle katokseksi.lähde?

Vuoden 2007 jalkapallon EM-karsintaottelu Suomen ja Belgian välillä sai tiedotusvälineissä huomiota Bubi-huuhkajan aiheuttaman pienen keskeytyksen vuoksi.[9]

Vuonna 2011 olympiastadionilla pelattiin Talviklassikoksi kutsuttu SM-liigaottelu Jokerit–HIFK, jonka HIFK voitti 3–4. Ottelua oli seuraamassa yli 30 000 katsojaa. Kesällä 2012 olympiastadionilla käytiin yleisurheilun EM-kilpailut. Jalkapallon huippumaat, kuten Espanja[18] ja Ranska[19] tulivat Olympiastadionille MM-karsintoihin vuosina 2012–2013.

Vuonna 2014 suomalainen hiphop-artisti Cheek konsertoi olympiastadionilla ensimmäisenä yksittäisenä suomalaisena artistina.[20] Hän esiintyi loppuunmyydyllä stadionilla 22. ja 23. elokuuta ja konserteissa oli yhteensä 80 000 katsojaa.[21]

Peruskorjaus 2016–2020

muokkaa
 
Tunneli on täyden ratakierroksen mittainen 2-ratainen juoksurata kentän maanpäällisen juoksuradan alla.

Stadion-säätiö julkaisi vuonna 2012 perusparannussuunnitelman stadionin modernisoimiseksi.[22] Suunnittelutyö alkoi virallisesti maaliskuussa 2013, kun opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Helsingin kaupunki tekivät sopimuksen perusparannuksen suunnittelusta. Valtio ja Helsingin kaupunki vastasivat suunnittelukustannuksista yhtä suurin osuuksin.[23] Peruskorjaus alkoi vuonna 2016.[22]

Remontin yhteydessä muun muassa etelä- ja pohjoiskaarteen katsomot katettiin, kaikki penkit muutettiin erillisiksi istuimiksi ja stadionin sisätilat uusittiin.[24][25] Lokakuussa 2015 stadionin vanhat penkit myytiin yleisölle.[26] Maan alle rakennettiin 20 000 neliötä uusia tiloja, muun muassa uusi palloiluhalli ja voimailusali. Ravintola- ja muu palvelutila kuusinkertaistui.[27]

Remontin arvioitiin alun perin valmistuvan vuonna 2019.[22] Uudistettu stadion avattiin lopulta elokuussa 2020.[28]

Uudistustyön alkaessa hankkeen hinnaksi laskettiin 198 miljoonaa euroa[29]. Hinta kuitenkin nousi hankkeen edetessä ja loppusummaksi tuli lähes 337 miljoonaa euroa[29]. Alkuperäisissä kustannusarvioissa ei ollut otettu huomioon rakennuskustannusten nousua[29]. Lisäksi esimerkiksi kallion louhinta ja vahvistaminen sekä kosteusvaurioituneiden rakenteiden uusiminen aiheuttivat suunniteltua enemmän työtä[29].

Olympiastadion peruskorjauksen arkkitehtonisen suunnitelman tekivät arkkitehtitoimistot K2S ja Arkkitehdit NRT. Ne palkittiin lokakuussa 2020 arkkitehtuurin Finlandia-palkinnolla. Voittajan valinnut muusikko-näyttelijä Paula Vesala kertoi halunneensa palkita historiantajuisen ja tyylikkään suojelutyön.[30]

Rakennesuunnittelusta vastasi A-Insinöörit[31]. Maanrakennustöitä lukuun ottamatta peruskorjauksen teki Skanska Talonrakennus Oy.

Ominaisuudet

muokkaa
 
Helsingin olympiastadion vuonna 1938.
 
Helsingin olympiastadionin torni 1952.
 
Helsingin olympiastadion Yleisurheilun MM-kisojen 2005 aikaan.

Stadion edustaa tyylisuunnaltaan funktionalismia, ja sitä on remontoitu useita kertoja. Itäkatsomo valmistui avajaisten jälkeen vuonna 1939. Nykyisen ulkomuotonsa stadion sai vuonna 1955, kun tilapäiskatsomot purettiin ja toimistotilat sekä ulkoseinän puupaneloinnit valmistuivat. Laajamittaisimmat muutos- ja korjaustyöt valmistuivat ennen yleisurheilun EM-kisoja 1994, kun muun muassa betonirakenteita uusittiin laajasti. Itäkatsomon puuverhoiltu katos valmistui 2005.

Helsingin olympiastadionin kapasiteetti on vaihdellut vuosikymmenten aikana. Suurimmillaan kapasiteetti oli olympialaisen aikana 1952, kun stadionille mahtui tilapäiskatsomoiden ansiosta 70 000 katsojaa. Stadionilla oli 1990-luvulle asti 50 000 paikkaa, joista 10 000 seisomakatsomossa. Ennen vuosien 2016–2020 remonttia stadionin kapasiteetti oli 39 784, joista noin 14 000 paikkaa oli katettuja.[32][25][33] Vuonna 2020 valmistuneen peruskorjauksen jälkeen stadionin katsomokapasiteetti on 36 200 katsojaa.[34]

Muut käyttäjät

muokkaa

Helsingin olympiastadionilla on järjestetty myös suurkonsertteja, kansanjuhlia ja muita massatapahtumia. Kenttäalueen lisäksi stadionilla on 11 sisäliikuntapaikkaa, jotka ovat ympärivuorokautisessa käytössä. Suomen Urheilumuseo ja Stadion Hostel toimivat stadionilla vuokralla.[4][25]

Konsertit

muokkaa
Pääartikkeli: Helsingin olympiastadionin konsertit

Yleisöennätys

muokkaa

Olympiastadionin yleisöennätys on olympialaisten avajaisista, kun paikalla oli 70 435 katsojaa.[25]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Siukonen, Markku; Rantala, Risto: Kaikki urheilusta, s. 384. Otava, 2006. ISBN 978-951-1-20841-9
  2. ↑ 80 HUIKEAA VUOTTA - KOHTI UUSIA KOHTAAMISIA | Olympiastadion www.stadion.fi. 4.6.2018. Viitattu 1.9.2021.
  3. ↑ https://www.lansivayla.fi/paikalliset/6153510#:~:text=Täpötäysi Olympiastadion odotti henkeä pidellen konsernin käynnistymistä lauantai-iltana.
  4. ↑ a b Olympiastadionin tarveselvitys, s. 5
  5. ↑ Olympiastadion avautuu elokuussa 2020 stadion.fi. 24.2.2020. Viitattu 27.2.2020.
  6. ↑ Teiskonlahti, Riku: Remontti valmistui ja Helsingin kaupunki vastaanotti Olympiastadionin: hinta nousee yli 300 miljoonaan euroon Helsingin Sanomat. 31.7.2020. Viitattu 17.9.2020.
  7. ↑ Stadion-säätiö Stadion-säätiö. Viitattu 2.8.2012.
  8. ↑ 4.11.1933 Uudenmaan Sanomat no 124, s. 1 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 10.4.2023.
  9. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Kanerva, Juha: Purkaa vai kunnostaa? Ilta-Sanomat, 7.3.2009, s. 24–27.
  10. ↑ Kai Hoffman: Jalo Syvähuoko Biografiasampo. Viitattu 26.12.2023.
  11. ↑ 12. kesäkuuta vuonna 1938 Stadion.fi. 12.06.2016. Arkistoitu 27.8.2016. Viitattu 26.8.2016.
  12. ↑ http://www.stadion.fi/ajankohtaista/olympiastadion-1938-2015 (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. ↑ Rakas jalkapallo, s. 53
  14. ↑ Mikael Huhtamäki: Live In Finland - Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979. Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-8730-3
  15. ↑ Valtiovarainministeriön asetus Helsingin olympialaiset 50 vuotta -juhlarahasta 589/2002, Finlex
  16. ↑ Teräsrakennepalkinnot 1980–2010 Teräsrakenneyhdistys. Arkistoitu 3.5.2014. Viitattu 8.4.2012.
  17. ↑ Helsingin liikuntapaikkoja ja -rakennuksia, Helsingin kaupungin liikuntavirasto 2005.
  18. ↑ Lehti: Espanja panee keskikentälle kolme pelintekijää Suomea vastaan; HS 4.9.2013
  19. ↑ Huuhkajien MM-karsinta-avaus kiinnostaa, YLE 31.8.2012
  20. ↑ Cheekin salaisuus paljastui: Konsertti olympiastadionilla 19.11.2013. Yle. Viitattu 26.8.2016.
  21. ↑ Högmander, Visa: Cheek-extra: Megatähti palaa lavoille! ”On annettava kaikki tai ei mitään” MTV. Arkistoitu 20.9.2016. Viitattu 26.8.2016.
  22. ↑ a b c Koivisto, Matti: Olympiastadionin remontti alkaa – louhintatöitä katsomorakenteiden alla Yle. 1.3.2016. Viitattu 26.8.2016.
  23. ↑ Vuosikertomus 2013 (s. 5) Stadion-säätiö. Arkistoitu 15.9.2014. Viitattu 31.10.2014.
  24. ↑ Olympiastadionin tarveselvitys, s. 17
  25. ↑ a b c d Helsingin Sanomat 13.1.2012
  26. ↑ Holmberg, Ronnie: Olympiastadionin penkit pistetään puutavaraksi – Katso video Yle. 19.10.2015. Viitattu 26.8.2016.
  27. ↑ Hämäläinen, Jukka: Olympiastadionia uudistetaan kovalla kädellä – näin Stadikka muuttuu Vantaan Sanomat. 21.7.2016. Viitattu 26.8.2016.
  28. ↑ Ari Pusa: Helsingin Olympiastadionin rakentaminen jatkuu lähes ennallaan koronaviruksesta huolimatta – nurmikin on upeassa kunnossa Helsingin Sanomat. 24.3.2020. Viitattu 19.4.2020.
  29. ↑ a b c d Olympiastadion | Olympiastadionin remontin lopullinen hinta varmistui: 337 miljoonaa euroa – alkuperäinen arvio ylittyi lähes 140 miljoonalla eurolla Helsingin Sanomat. 19.1.2021. Viitattu 23.1.2021.
  30. ↑ Miia Gustafsson: Olympiastadionin peruskorjaus voitti Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon Yle Uutiset. 5.10.2020. Yleisradio. Viitattu 6.10.2020.
  31. ↑ Tompuri, Vesa: Maailman kauneimmaksi kutsuttu stadikka ehostuu. Rakennustaito, Tammikuu 2018. Artikkelin verkkoversio.
  32. ↑ Olympiastadionin tarveselvitys, s. 9
  33. ↑ Olympiastadion, katsomokartta stadion.fi.
  34. ↑ Stadionin faktat | Olympiastadion stadion.fi. Viitattu 17.9.2020.

Aiheesta muualla

muokkaa
Kesäolympialaisten 1952 suorituspaikat

Helsingin olympiastadion
Harmaja | Helsingin uimastadion | Helsingin Velodromi | Huopalahden ampumarata | Laakson ratsastusstadion | Liuskasaari | Malmin ampumarata
Soutustadion | Messuhalli | Ruskeasuon ratsastushalli | Soutustadion | Talin laukkarata | Tennispalatsi | Töölön pallokenttä | Westendin tennishalli, Espoo
Ahveniston maauimala, Hämeenlinna | Kaurialan kenttä, Hämeenlinna | Kotkan urheilukeskus | Kupittaan jalkapallostadion, Turku | Lahden kisapuisto | Ratinan stadion, Tampere

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Helsingin_olympiastadion&oldid=22778790”