HMS Amazon (D39)

HMS Amazon (viirinumero D39) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

HMS Amazon
HMS Amazon
Aluksen vaiheet
Rakentaja	John I. Thornycroft and Company, Woolston
Kölinlasku	26. joulukuuta 1925
Laskettu vesille	27. tammikuuta 1926
Palveluskäyttöön	5. toukokuuta 1927
Poistui palveluskäytöstä	myyty romutettavaksi 25. lokakuuta 1948
Tekniset tiedot
Uppouma	1 350 t
Pituus	95,02 m
Leveys	9,60 m
Syväys	2,90 m
Koneteho	42 000 hv
Nopeus	37 solmua (69 km/h)
Miehistöä	138
Aseistus
Aseistus	4 × 4,7" (120 mm) BL Mk I -tykkiä yksiputkisina CP Mk VI** -asennuksina 2 × QF 2 naulan Mk II -ilmatorjuntatykkiä 6 × 21" (533 mm) torpedoputkea
Infobox OK

Alus oli yhdessä Yarrow’n valmistaman HMS Ambuscaden kanssa kokeellisia aluksia, joissa testattiin uusia voimanlähteitä sekä valmistustekniikoita. Alusten tilaus oli osa vuoden 1924 laivasto-ohjelmaa. Niistä tuli pohja kaikkiaan 77 alusta käsittäneelle ns. sotienvälisen hävittäjän mallityypille (A-luokasta I-luokkaan), joita tehtiin vuoden 1936 Tribal-luokan hävittäjiin asti.

Tausta

Vuoteen 1923 mennessä Kuninkaallisen laivaston hävittäjät olivat supistuneet vuoden 1918 yli 400 aluksesta 185:een M-, R-, S-, V- ja W-luokkien alukseen sekä viiteentoista Marksman-, Faulknor-, Shakespeare- ja Scott-luokan laivueenjohtajaan. Kaikki ennen ensimmäistä maailmansotaa valmistuneet sekä suuri joukko M- ja R-luokkien aluksia romutettiin 1921–1923 taloudellisista syistä, materiaalin heikkouden sekä Washingtonin laivastosopimuksen perusteella.

Jäljelle jääneiden M-, R- ja S-luokkien alusten toimintasäde oli lyhyt, eivätkä ne siten soveltuneet erityisen hyvin laivaston tarpeisiin, joten ainoastaan V- ja W-luokkien alukset sekä laivueenjohtajat soveltuivat laivaston uusiin tarpeisiin. Monien alusten palvelusaika täyttyi 1924. Samalla tuli täyteen seitsemän vuoden jakso, jonka aikana ei suunniteltu ainoatakaan uutta hävittäjämallia, joten Amiraliteetti aloitti uuden alusluokan suunnittelun ja otti huomioon teknisen kehityksen erityisesti moottoreissa sekä valmistusmenetelmissä. Amiraalineuvosto hyväksyi 21. marraskuuta 1923 ensimmäisen sodanjälkeisen ohjelman, jonka perusteella valmistettaisiin kahdeksan uppoumaltaan 10 000 tonnista risteilijää, kaksi hävittäjää, kolme partiosukellusvenettä, yksi sukellusveneiden emälaiva, yksi hävittäjien emälaiva, yksi miinalaiva ja kaksi Jangtsejoen tykkivenettä.

Kahden ohjelmaan sisällytetyn hävittäjän eli Amazonin ja Ambuscaden tuli olla uuden standardihävittäjätyypin perusta. Näiden kaltaisia aluksia valmistui kaikkiaan yli 80. Kuninkaallisen laivaston aluksiin pohjautuvista luokista viimeinen I-luokka valmistui osana vuoden 1937 laivasto-ohjelmaa. Alustyyppiin pohjautunut kahdeksan aluksen luokka valmistui kuitenkin vielä joulukuun 1939 ja maaliskuun 1942 välillä.

Tilaus

Amiraliteetti pyysi 26. marraskuuta 1923 esityksen uusista aluksista viideltä telakalta, Yarrow’lta, Dennyltä, Thornycroftilta, Whitelta ja Hawthorn Leslielta. Sen jälkeen kun Amiraliteetti oli analysoinut esitykset ja keskustellut telakoiden edustajien kanssa, Yarrow’lle ja Thornycroftille toimitettiin 29. helmikuuta 1924 tarkennetut tarjouspyynnöt, joihin tuli toimittaa vastaukset 11. huhtikuuta mennessä. Telakoiden tarjoukset hyväksyttiin sähkeellä 12. kesäkuuta, ja niiden alukset poikkesivat toisistaan varsinkin sisätiloiltaan, mutta muistuttivat toisiaan ulkoisesti.

Alus tilattiin 16. heinäkuuta 1924 John I. Thornycroft and Companyltä Woolstonista.

Suunnitelma

Thornycroft kehitti ainakin neljä erilaista suunnitelmaa aluksista. Näistä kaksi oli 310 jalkaa pitkiä ja kaksi 305 jalan aluksia. Alusten voimanlähteet olivat 33 000, 32 000, 30 000 ja 28 000 hevosvoimaa. Esityksistä kahta tarjottiin lopulta Amiraliteetille, joka esitti vaatimuksen prototyyppien valmistamisesta. A-tyypiksi ristittiin 310 jalan alus ja B-tyypiksi 305 jalan alus, jossa oli ainoastaan yksi kattilahuone aluksen etuosassa kuten ensimmäisen maailmansodan aikaisessa HMS Wishartissa.

Aluksia varten kehitettiin kaksi voimanlähdettä ja kolmas suunniteltiin. B-tyyppiä muutettiin marraskuussa 1924 rakentamisen jo alettua siten, että voimanlähteen vaihdolla saatiin kaksi solmua lisää nopeutta, mikä edellytti pituuden kasvattamista. Alustavien koeajojen jälkeen 1926 alukselle vaihdettiin turbiinimoottorit.

Aluksen aseistus vastasi ensimmäisen maailmansodan lopun V- ja W-luokkien hävittäjien aseistusta. Niille sijoitettiin neljä 4,7 tuuman BL Mk I -tykkiä yksiputkisina CP Mk VI** -asennuksina. Tykit vastasivat maavoimien kenttätykkejä, ja ne eivät kyenneet pika-ammuntaan. Tykeillä oli niin kutsuttu puolikilpi, eli ne olivat takaa avoimia, ja asennus mahdollisti 30 asteen korotuskulman. Tulenjohdon tukena oli kolmen metrin kannalla varustettu stereoetäisyysmittari ja uusi tulenjohtotorni (engl. Destroyer Director Control Tower, DCT), joka lopulta asennettiin kaikkiin Kuninkaallisen laivaston hävittäjiin C-luokasta aina U-luokkaan saakka.

Alus saavutti koeajoissa ainoastaan 34,5 solmun nopeuden, joten siihen tuli tehdä nopeuden kasvattamiseksi muutoksia. Varsinaisissa hyväksyntätesteissä alus saavutti 37,5 solmun nopeuden.

Palvelus

Alus liitettiin palvelukseen oton jälkeen 5. toukokuuta 1927 Atlantin laivastoon. Alus oli 3. kesäkuuta–14. heinäkuuta Portsmouthin telakalla, ja sen jälkeen aloitettiin vuoden loppuun kestäneet koeajot. Koulutuksen päätyttyä alus palveli Atlantin laivastossa, kunnes se siirrettiin 28. helmikuuta 1928 telakalle huollettavaksi. Alus palasi telakalta 10. huhtikuuta, lähti HMS Ambuscaden kanssa Portsmouthista laivastovierailulle Pernambucoon, Buenos Airesiin, Valparaísoon, Callaoon, Panamaan, Kingstoniin, Bermudalle ja Faialiin ja palasi Portsmouthiin 15. elokuuta.

Amazon oli telakalla elokuusta 1936. Alus palasi palvelukseen helmikuussa 1939, jolloin se sijoitettiin torpedokoulutuskeskus HMS Vernoniin. Se liitettiin toisen maailmansodan alkaessa 18. hävittäjälaivueeseen Plymouthiin suojaamaan saattueita sekä torjumaan Englannin kanaalin sukellusveneuhkaa, ja tuossa tehtävissä se oli vuoden lopun. Alus liittyi 17. tammikuuta 1940 Gibraltarille matkanneeseen saattueeseen HG15F, josta se erkani 22. tammikuuta ja palasi Liverpooliin.

Taistelu Norjasta

Alus siirrettiin 8. huhtikuuta 1940 Kotilaivastoon valmistauduttaessa Norjan operaatioon. Se suojasi 27. huhtikuuta HMS Afridin kanssa Norjan rannikolle saattueen, jonka aluksista ainoastaan kaksi kykeni purkamaan lastinsa määränpäässä ilmahyökkäysten vuoksi. Seuraavana päivänä saattue joutui paluumatkalla uudelleen ilmahyökkäyksen kohteeksi. Alus hyökkäsi 29. huhtikuuta sukellusvenettä vastaan tuloksetta.

Alus saattoi 27. toukokuuta HMS Volunteerin ja HMS Fleetwoodin kanssa pahoin vaurioituneen HMS Eskimon Harstadista Britteinsaarille. Toukokuussa aluksen viirinumero vaihtui I39:ksi. Kesäkuun alussa se osallistui Norjan evakuointiin operaatio Alphabetissa.

Pohjois-Atlantin saattueiden suojana

Alus määrättiin 10. kesäkuuta Harwichiin 16. hävittäjälaivueen johtoalukseksi. Tehtävässä se suojasi itärannikon saattueita ja valvoi Saksan joukkojen maihinnousuvalmisteluja. Alus siirrettiin elokuussa edelleen Belfastiin sijoitettuun 12. hävittäjälaivueeseen suojaamaan saattueita Läntisen reitin alaisuudessa (engl. Western Approaches Command). Alus suojasi Atlantin saattueita, kunnes se siirrettiin marraskuussa 3. saattajaryhmään (engl. 3rd Escort Group). Se jatkoi uuden osastonsa mukana Atlantin saattueiden suojaamista vuoden loppuun.

Tammikuussa 1941 alus sijoitettiin Britteinsaarten ja Islannin välisten saattueiden suojaksi, ja siinä tehtävässä se muun muassa saattoi Färsaarten ja Britannian rannikon välisestä pohjoisesta partioalueesta vastanneita apuristeilijöitä toiminta-alueilleen. Alus siirrettiin Glasgow’ssa telakalle, mistä se palasi Islantiin sijoitettuun saattajaryhmäänsä maaliskuussa suojaamaan Atlantin saattueita. Saattajaryhmän muut alukset olivat HMS Bulldog, kolme Flower-luokan korvettia ja kolme aseistettua troolaria.

Alus lähti toukokuun alussa ryhmänsä mukana Islannista saattaakseen apuristeilijä HMS Ranpuran sekä neljä rahtialusta saattueeseen OB318. Ryhmä liittyi saattueeseen 7. toukokuuta ja suojasi sitä 7. saattajaryhmän kanssa. Saksan laivaston sukellusvene U-94 upotti kaksi rahtialusta saattueesta, jolloin Amazon hyökkäsi sukellusvenettä vastaan HMS Bulldogin ja HMS Rochesterin kanssa. Hyökkäys esti sukellusvenettä uusimasta hyökkäystään saattuetta vastaan, mutta Amazonin peräsin vaurioitui.

Seuraavana päivänä alus liittyi uudelleen saattueeseen. Sukellusveneet U-110 ja U-201 hyökkäsivät 9. toukokuuta saattuetta vastaan ja tuhosivat rahtialukset SS Bengore Headin ja SS Esmondin. Alus pelasti korvetti HMS Aubretian upottaman U-110:n eloonjääneet. Saattueen mukana Islantiin saavuttuaan alus siirrettiin telakalle korjattavaksi. Kesäkuussa palvelukseen palattuaan se liittyi ryhmäänsä ja jatkoi Pohjois-Atlantin saattueiden suojaamista.

Jäämeren saattueiden suojana

Alus määrättiin joulukuussa telakalle Liverpooliin, mistä se palasi palvelukseen huhtikuussa 1942 liitettynä Kotilaivastoon suojaamaan Jäämeren saattueita. Alus liittyi 12. huhtikuuta saattueen PQ14 lähisuojaukseksi hävittäjien HMS Beaglen, HMS Beverleyn, HMS Bulldogin, korvettien HMS Campanulan, HMS Oxlipin, HMS Saxifragen, HMS Snowflaken sekä sukellusveneentorjuntatroolareiden HMS Lord Middletonin, HMS Lord Austinin kanssa. Se saapui 19. huhtikuuta saattueen mukana Murmanskiin, josta se lähti 28. huhtikuuta paluumatkalle saattueen QP11 suojana. Suojueena olivat samat alukset täydennettynä HMS Foresterilla ja HMS Foresightilla. Seuraavana päivänä saattue joutui sukellusvenehyökkäykseen. Risteilijä HMS Edinburgh liittyi 30. huhtikuuta saattueeseen ja joutui sukellusveneiden U-88 ja U-456 maaliksi. Risteilijä vaurioitui pahoin torpedo-osumasta.

Saattue joutui 1. toukokuuta ilmahyökkäykseen ja hieman myöhemmin Saksan laivaston hävittäjien Z7 Hermann Schoemann, Z24 ja Z25 hyökkäyksen kohteeksi. Amazon ja HMS Beverley erkanivat 3. toukokuuta saattueesta kuljettaakseen haavoittuneet Islantiin. Sen jälkeen alus siirtyi Clydeen telakalle.

Operaatio Pedestal

Amazon palasi palvelukseen heinäkuussa liitettynä Greenockin saattajayksiköihin suojaamaan Atlantin saattueita. Se suojasi yhden saattueen Halifaxiin ennen kuin se irrotettiin Greenockin saattajaosastosta suojaamaan saattuetta WS21 Maltalle (operaatio Pedestal). Alus suojasi 10. elokuuta HMS Furiousia, joka kuljetti Pedestalin tueksi lentokoneita Maltalle operaatio Bellowsissa. Seuraavana päivänä alus suojasi laivaston hinaaja HMS Jauntyn tankkausosastoon (Force R). Alus suojasi 13. elokuuta vaurioituneet HMS Indomitablen ja HMS Ithurielin Gibraltarille yhdessä HMS Antelopen, HMS Wishartin, HMS Westcottin ja HMS Zetlandin kanssa.

Operaatiosta vapauduttuaan alus lähti 16. elokuuta Scapa Flow’hun. Alus suojasi 9. syyskuuta saattueen PQ18 ja palaavana saattueen QP14 suojausosastojen tankkaamiseksi perustettua tankkeriosastoa. Samalla täydennettiin norjalaisen sääaseman varastot. Alus lähti Lowesta liittyäkseen loppumatkan ajaksi saattueeseen QP14.

Pohjois-Afrikan maihinnousu

Alus määrättiin lokakuussa suojaamaan Gibraltarille matkaavia Pohjois-Afrikan maihinnousua valmistelevia saattueita. Alus suojasi 8. marraskuuta saattueen Oraniin, mistä vapauduttuaan se palasi Britteinsaarille.

Joulukuussa alus siirrettiin Troonissa telakalle, mistä se palasi palvelukseen huhtikuussa 1943. Alus liitettiin läntisen reitin alaisuuteen suojaamaan Atlantin saattueita. Se määrättiin huhtikuussa Freetowniin ja alus lähti toukokuussa Gibraltarille, jossa se liittyi 26. kesäkuuta Freetowniin matkaavaan saattueeseen WS31 HMS Blackmoren, HMS Bulldogin ja HMS Foxhoundin kanssa. Alus erkani 4. heinäkuuta Freetowniin saavuttuaan saattueesta aloittaen paikallissaattajantehtävät.

Loppupalvelus

Alus palasi lokakuussa Britteinsaarille, jossa se siirrettiin Rosythiin telakalle. Aluksen rungon todettiin olevan sopimaton avomeripalvelukseen ja alus päätettiin sijoittaa ilmavoimien maalilaivaksi.

Joulukuussa Amazon palasi palvelukseen maalilaivana, kunnes se poistettiin palveluksesta joulukuussa 1944. Se oli rakennetestauksessa tammikuusta maaliskuuhun 1945 Naval Constructive Research Establishmentissa Rosythissa.

Alus sijoitettiin poistolistalle toukokuussa 1945. Alusta kuitenkin käytettiin vedenalaisten räjäytysten testaamiseen vuoteen 1948 saakka, jolloin se myytiin BISCOlle romutettavaksi. Alus siirrettiin West of Scotland Shipbuildersille, ja se saapui romutettavaksi Trooniin Ayrshireen 6. lokakuuta 1948.

Aluksen päälliköt

• Nigel Edward Godfrey Roper 1. toukokuuta 1939 – huhtikuu 1942
• lordi Tynham huhtikuu 1942 – 30. maaliskuuta 1943
• Denis Harold Palmer Gardiner 30. maaliskuuta – 1. syyskuuta 1943
• George Blackler 1. syyskuuta 1943 – 3. tammikuuta 1944
• --- telakalla ---
• Henry Peter Byrne 10. heinäkuuta 1944 – helmikuu 1945
• Colin Langsford Beale helmikuu – 5. huhtikuuta 1945
• Jack Ruan Crothers 5. huhtikuuta 1945 –

Lähteet

• English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9 (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
• Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy 1893–1981. Määritä julkaisija! ISBN 0-7110-1075-7 (englanniksi)
• Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6 (englanniksi)
• Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7 (englanniksi)

Viitteet

Edeltäjä: HMS Ambuscade

Royal Navyn hävittäjät

Seuraaja: A-luokka

Britannian Kuninkaallisen laivaston alusluokat II maailmansodassa

A Amerikassa valmistettu X peruutettu C valmistunut sodan päätyttyä