H. Olavi Laakso
Hannes Olavi Laakso (13. syyskuuta 1914 Lohja – 2. syyskuuta 1992) oli suomalainen yritysjohtaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen vuonna 1973.[1][2]
Laakson vanhemmat olivat metsätyönjohtaja, tekstiilikauppias Edward Laakso ja Martta Asplund ja puoliso Helvi Hurmerinta. Laakso kävi kansakoulun jatkoluokat ja meni 14-vuotiaana harjoittelijaksi salolaisen Radioliike Nordell & Koskisen palvelukseen. Kesälomallaan 1934 hän oli harjoittelijana Salon Sähkötehtaalla. Hän suoritti sotilasradiosähköttäjän toisen luokan pätevyysvaatimuksen varusmiespalveluksen aikana 1934–1936, ja toimi sitten Nordell & Koskisen radiotehtaalle työnjohtajana. Laakso lunasti Lauri Koskisen puoliosuuden ja tuli Fjalar Nordellin yhtiökumppaniksi yritykseen 1937 ja johtokunnan jäseneksi. Välirauhan aikana hän palasi työnjohtajaksi Nordell & Koskisen Radiotehtaalle ja jatkosodan jälkeen hän aloitti tuotannon johtajana. Yhtiöstä tuli osakeyhtiö ja sen nimeksi tuli Salora Oy 1945. Saloran teknisenä johtajana Laakso oli 1970 asti, jolloin hän siirtyi johtajaksi. Vuonna 1973 hän siirtyi komponenttituotantoon keskittyneen tytäryhtiö Salcomp Oy:n toimitusjohtajaksi Uuteenkaupunkiin. Hän kuului lisäksi Radiotuonti Oy:n ja Radiogramo Oy:n johtokuntaan 1961–1966 ja Tähti-Auto Oy:n johtokuntaan 1963–1965. Fjalar Nordellin kuoleman jälkeen Laakso toimi Salora Oy:n johtokunnan puheenjohtajana. Hän jäi eläkkeelle 1977 oltuaan lähes 48 vuotta Saloran palveluksessa. Salora-jutussa Jouko Nordell ja Laakso tuomittiin vankeusrangaistuksiin törkeästä veropetoksesta 1979. Korkein oikeus vahvisti tuomion 1981.[1]
Laakso vaikutti muun muassa Halikon kunnan elinkeinolautakunnan puheenjohtajana, Salon Seudun Väestönsuojeluyhdistyksen johtokunnan jäsenenä, Salon Seudun Reservialiupseerit ry:n puheenjohtajana sekä Salon Rotaryklubin presidenttinä. Hän osallistui talvi- ja jatkosotaan. Vuodesta 1967 hän omisti Kirjolan tilan Halikossa.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Terhi Kivistö: H. Olavi Laakso Biografiasampo. Viitattu 6.7.2023.
- ↑ Suomalaiset talouden alan arvonimellä palkitut Kansallisbiografia. Viitattu 6.7.2023.