Giovanni Pierluigi da Palestrina
Giovanni Pierluigi da Palestrina (1. helmikuuta 1525 Palestrina – 2. helmikuuta 1863 Rooma) oli italialainen säveltäjä.
| Giovanni Pierluigi da Palestrina | |
|---|---|
 Giovanni Pierluigi da Palestrina |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. helmikuuta 1525 Palestrina |
| Kuollut | 2. helmikuuta 1863 (69 vuotta) Rooma |
| Ammatti | Kirkkomusiikin säveltäjä |
| Puoliso |
1. Lucrezia de Gorisi 2. Virginia Dormoli |
Palestrina kuuluu merkittävimpiin kirkkomusiikin kehittäjiin. Hänen vaikutuksensa katolisen kirkon kirkkomusiikin kehitykseen oli valtava, ja hänen teostensa voidaan katsoa olevan renessanssipolyfonian huipentuma, samalla tavoin kuin Johann Sebastian Bachin tuotanto barokkimusiikin kontrapunktin huipentuma. Hän oli ensimmäinen taidemusiikin säveltäjä, jonka tyyliä tulevien sukupolvien säveltäjät tietoisesti jäljittelivät. Palestrina sävelsi satoja teoksia. Merkittävimpiä ovat muun muassa 104 messua ja 250 motettia.
Elämä
muokkaa
Ensimmäinen historiallinen lähde vuodelta 1537 kertoo Palestrinan eläneen tuolloin Roomassa, missä hänet on merkitty laulajaksi poikakuoron kokoonpanoon. Hän myös opiskeli musiikkia mahdollisesti Gaudio Mellin johdolla. Vuosina 1544–1551 hän toimi kotikaupunkinsa Palestrinan pääkirkon Sant'Agapiton urkurina, missä hän myös meni naimisiin vuonna 1547 Lucrezia de Gorisin kanssa.
Vuonna 1551 Paavi Julius III, joka oli aiemmin toiminut Palestrinan piispana, nimitti hänet Magister Cappellaeksi ja Magister Puerorumiksi Roomaan Vatikaaniin Juliuksen kappeliin (Cappella Giulia) kuuden scundin kuukausipalkalla.
Kolme vuotta myöhemmin ilmestyi hänen ensimmäinen teoksensa: kokoelma messuja, jotka hän omisti Julius III:lle. Teos oli myös ensimmäinen italialaissyntyisen säveltäjän tekemä messukokoelma; tuohon aikaan suurin osa italialaisen kirkollisen musiikin säveltäjistä oli hollantilaisia ja espanjalaisia. Julius III nimitti hänet 13. tammikuuta 1555 Sikstuksen kappelin kuoroon, minkä vuoksi hänen täytyi jättää virkansa Juliuksen kappelissa.
Kun uudeksi paaviksi tuli Paavali IV vuonna 1555, Palestrina ja kaksi muuta naimisissa ollutta laulajaa erotettiin Sikstuksen kappelin kuorosta. Palestrina hoiti seuraavina vuosikymmeninä samaa virkaa kuin Juliuksen kappelissa monissa Rooman kirkoissa ja kappeleissa muun muassa pyhän Johannes Lateranin 1555–1560 ja pyhän Maria Maggioren kirkossa 1561–1566. Hän palasi Juliuksen kappeliin 1571 ja jäi sinne loppuelämäkseen.
Palestrinan vaimo, kaksi poikaa ja veli kuolivat 1570-luvulla kolmessa ruttoepidemiassa. Jäätyään leskeksi hän harkitsi ensin pappisvihkimyksen ottamista, mutta meni kuitenkin uusiin naimisiin varakkaan lesken, Virginia Dormolin, kanssa. Vaimo turvasi hänen taloudellisen tilanteensa niin, että hän pystyi säveltämään täysipainoisesti kuolemaansa asti.
Palestrina kuoli 69-vuotiaana keuhkopussitulehdukseen, jonka hän oli saanut viimeistellessään kolmenkymmenen madrigaalin kokoelmaansa.
Musiikki
muokkaa- Pääartikkeli: Palestrina-tyyli
Palestrina tuotti satoja sävellyksiä, muun muassa 104 messua, 250 motettia, 33 magnificatia, 5 sarjaa lamentaatioita ja 140 madrigaalia. Palestrinan säveltäminä on pidetty myös yhdeksää urkuricercaria, mutta nykyisen musiikkitieteellisen tutkimuksen perusteella niiden autenttisuus on kyseenalaistettu. On oletettavaa, ettei Palestrina säveltänyt lainkaan puhdasta instrumentaalimusiikkia.
Palestrinan laajasta tuotannosta on löydettävissä monia eri musiikkityylejä. Hänen varhaistuotannossaan on paljon vaikutteita aikansa flaamilaisesta tyylistä, ja näitä piirteitä on havaittavissa myös monissa hänen tunnetuimmista teoksistaan, kuten Missa Brevisissä. Monissa Palestrinan teoksissa ei käytetä lainkaan polyfoniaa vaan perinteisempää yksiäänistä tyyliä.
"Palestrinan tyylin" eli pehmeän 1500-luvun polyfonisen sävellystyylin määritteli musiikkitieteilijä Johann Joseph Fux tutkittuaan ensin tarkasti Palestrinan tuotantoa. Tätä tyyliä opetetaan usein yliopistoissa kontrapunktin kursseilla renessanssipolyfoniana.
Palestrinan pääteoksiin luetaan paavi Marcellus II:lle omistettu Missa Papae Marcelli, joka legendan mukaan on sävelletty siinä tarkoituksessa, että se saisi Trenton kirkolliskokouksen luopumaan suunnitelmista kieltää polyfoninen kirkkomusiikki. Nykyisin kuitenkin arvellaan teoksen sävelletyn useita vuosia ennen kirkolliskokouksen alkua.
Palestrina oli aikanaan hyvin suosittu ja tunnettu, ja hänen maineensa jopa kasvoi seuraavalla vuosisadalla. Hän toimi monien häntä seuranneiden säveltäjien esikuvana, ja esimerkiksi J. S. Bach tutki ja esitti Palestrinan Missa Sine Nominea säveltäessään omaa kuuluisaa h-mollimessuaan. Konservatiiviset säveltäjät jatkoivat hänen esimerkkinsä mukaisesti roomalaisen koulukunnan mukaisen musiikin säveltämistä aina 1600-luvulle. Palestrinan musiikkia esitetään edelleen laajasti, ja sitä käytetään paljon kontrapunktin periaatteiden opettelussa.
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa