Giant Metrewave Radio Telescope
Giant Metrewave Radio Telescope (GMRT) on Intiassa lähellä Punea sijaitseva radioteleskooppiryhmä, joka koostuu kolmestakymmenestä halkaisijaltaan 45-metrisestä radioteleskoopista.[3] Observatoriota hoitaa National Centre for Radio Astrophysics, joka kuuluu Tata Institute of Fundamental Researchiin.[1]
| Giant Metrewave Radio Telescope GMRT |
|
|---|---|
 Yksi GMRT:n antenneista auringonlaskun aikaan vuoden 2005 helmikuussa. |
|
| Operaattori | National Centre for Radio Astrophysics |
| Sijainti | Intia |
| Koordinaatit | |
| Ensivalo | |
| Tyyppi | paraabeliheijastinantenni, radiointerferometri[1] |
| Halkaisija | |
| Tehollinen halkaisija | |
| Keräämisala | 47 713 m2 |
| Polttoväli | 18,54 m[2] |
| Aallonpituus | 50 MHz – 1500 MHz[1] |
| Kotisivu | http://www.gmrt.ncra.tifr.res.in |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Radioteleskoopin rakenne
muokkaaGiant Metrewave Radio Telescope koostuu kolmestakymmenestä radioteleskoopista jotka ovat 45 metrisiä lautasantenneja. Ne käyttävät radiotaajuuksien metristä aallonpituusaluetta. Lautasten tukirakenne on tehty kevyeksi minkä mahdollistaa se ettei Intiassa ole tasangolla lunta. Siinä on 16 paraabelin muodostavaa tukirakennetta jotka on tehty pyöreästä teräsputkesta ja kiristetty teräksestä valmistetuilla vaijereilla jotka on sijoitettu lähelle paraabelin pintaa. Heijastuspinta koostuu kevyestä teräsverkosta jonka lankojen paksuus on 0,55 millimetriä ja reikien koko vaihtelee keskustan läheltä 10 × 10 millimetristä uloimpien 20 × 20 millimetriin. Antennin teräsosissa on käytetty yksinomaan ruostumatonta terästä.[1]
Lautaset on kiinnitetty kiinnitetty 15 metrin korkean betonitornin päälle. Antennilautasen paino 80 tonnia ja vastapaino noin 40 tonnia. Paraabeliheijastinantennit ovat Y:n muodossa ja toimivat yhdessä radiointerferometrinä. Suurin perusviivan pituus on noin 25 kilometriä.[1]
Taajuudet
muokkaaKäytetyt radiotaajuudet ovat 50, 153, 233, 325, 610 ja 1420 MHz. Kaikilla taajuuksilla on kaksi polarisaatiota joten ne pystyvät tarkkailemaan taivasta kahdella ei taajuudella samanaikaisesti. Nämä aallonpituudet on valittu sen vuoksi että niiden alueella on tässä osassa Intiaa vähemmän ihmisten aiheuttamia häiriöitä. Näillä taajuuksilla antennien suurimmat saavuttamat resoluutiot ovat alimmilla taajuuksilla 60″ ja 1,4 GHz enää 2″.[1]
Schiaparelli-luotaimen seuranta
muokkaaGMRT:ä käytettiin ensimmäisen kerran avaruusaluksen seurantaa vuonna 2016, kun sillä seurattiin Schiaparelli-luotaimen laskeutumista Marsiin. GMRT seurasi Schiaparellin heikon merkkisinganaalin doppler punasiirtymiä. Se myös havaitsi signaalin katkeamisen 50 sekuntia ennen laskeutumista.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Bhattacharjee, Sanchayan: GMRT - A unique radio telescope for basic science research 23.9.2014. Diligent Media Corporation Ltd.. Viitattu 20.04.2018.
- ↑ Lal, Dharam Vir & Rao, A. Pramesh & Jangam, Manisha S. & Kantharia, Nimisha G.: Preparing for Observations – Table 5: The GMRT specifications The GMRT : User's Manual. Arkistoitu 17.2.2012. Viitattu 16.1.2019 (englanniksi).
- ↑ Introducing GMRT Giant Metrewave Radio Telescope. 2.9.2008. Viitattu 20.04.2018.
- ↑ Tiedetuubi - Tämä ei ole vitsi: Schiaparellin lento oli myös menestys Tiedetuubi.fi. Arkistoitu 10.11.2016. Viitattu 9.11.2016.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Giant Metrewave Radio Telescope Wikimedia Commonsissa
- Locations of GMRT Antennas (30 dishes). Y-shaped array (Kartta kuvana) gmrt.ncra.tifr.res.in. Viitattu 16.1.2019 (englanniksi).
- India’s GMRT Telescope Granted SKA Pathfinder Status The SKA Project. Viitattu 16.1.2019 (englanniksi).
- Chengalur, Jayaram N: Radio Astronomy and the Giant Metre-Wave Radio Telescope (pdf) Resonance. tammikuu 2018. Viitattu 16.1.2019 (englanniksi).
- Marar, Anjali: Come 2018, upgraded GMRT will open new windows on the universe The Indian Express. 29.5.2017. Viitattu 16.1.2019 (englanniksi).
- Swarup, G. & Ananthakrishnan, S. & Kapahi, V. K. & Rao, Aroor Pramesh & Subrahmanya, C. R. & Kulkarni, V. K.: The Gigant Metre-wave Radio Telescope. Current Science, 1991, 60. vsk, nro 2, s. 95-105. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 16.1.2019 (englanniksi).
