George Sykes
George Sykes (9. lokakuuta 1822 – 8. helmikuuta 1880) oli Yhdysvaltain armeijan ammattisotilas ja Unionin kenraali Yhdysvaltain sisällissodassa.
Lapsuus ja nuoruus, sisällissodan aika
muokkaaSykes syntyi Doverissa, Delawaressa. Hän valmistui Yhdysvaltain sotilasakatemiasta vuonna 1842 ja sai väliaikaisen komennuksen toiseksi luutnantiksi 3. USA:n jalkaväkirykmenttiin. Hän palveli Meksikon–Yhdysvaltain sodassa ja seminolisodassa ja sai ylennyksen väliaikaiseksi kapteeniksi toimistaan Cerro Gordossa Meksikossa.
Sisällissodan syttyessä Sykes nimitettiin majuriksi 14. USA:n jalkaväkeen. Ensimmäisessä Bull Runin taistelussa hän komensi vakinaista jalkaväenpataljoonaa, kokoelmaa kahdeksaa vakinaista komppaniaa eri rykmenteistä, ainoina vakinaisen väen miehinä. Hän jatkoi palvelustaan vakinaisen väen kanssa varhaisissa puolustusasemissa Washingtonin ympärillä ja sitten vakinaisen väen divisioonankomentajana Virginian niemimaan sotaretkellä 2. divisioonassa V armeijakunnassa. Hänen miehensä, jotka usein nimittivät itseään ”Sykesin vakinaisiksi”, saavuttivat menestystä puolustamalla asemiaan Gaines' Millissä Seven Daysin taistelujen aikana, ennen kuin unionin linja murtui toisaalla.
Sykes jatkoi divisioonankomentajana toisen Bull Runin, Antietamin (reservissä) ja Fredericksburgin taisteluissa. Chancellorsvillessä hänen vakinaisensa johtivat hyökkäystä konfederaation joukkojen taakse taistelun alussa. Koska he kohtasivat voimakasta konfederaation vastarintaa, armeijan komentaja kenraalimajuri Joseph Hooker kutsui hermostuneena joukot takaisin puolustusasemiin eikä Sykesin joukkoja enää käytetty kampanjassa. Sykes ylennettiin kenraalimajuriksi Antietamin taistelun jälkeen 29. marraskuuta 1862. Ainutkaan näistä taisteluista ei osoittanut hänen olevan mitenkään erityisen taitava tai aggressiivinen taistelukentillä. Hänen kollegansa tunsivat hänet lempinimillä ”Verkkainen George” ja ”hidas ravaaja” Sykes. Kun armeijakunnan komentaja kenraalimajuri George Meade ylennettiin Potomacin armeijan komentajaksi 28. kesäkuuta 1863, Sykes otti V armeijakunnan komennon.
Gettysburgin taistelu
muokkaaGettysburgin taistelussa Sykesin joukot taistelivat vaikeuksissa olevan III armeijakunnan tukena unionin vasemmassa sivustassa. Hänen 1. divisioonastaan (prikaatinkenraali James Barnes) tarumaiset mittasuhteet saavuttanutta Little Round Topin taistelua johtivat prikaatinkomentaja eversti Strong Vincent ja 20. Mainen jalkaväkirykmentti eversti Joshua Chamberlainin alaisena. Hänen 3. divisioonansa ”Pennsylvanian reservit”, joita johti prikaatinkenraali Samuel W. Crawford, hyökkäsi Little Round Topista, ajoi konfederaation joukot ”Kuolemanlaakson” läpi ja päätti kuolettavan taistelun Wheatfieldissa. Mutta on vähän historiallista todistusaineistoa, joka osoittaisi Sykesin henkilökohtaisen työpanoksen.
Myöhemmät vaiheet
muokkaaMine Run -sotaretkellä syksyllä 1863 Meade valitti Sykesin latteasta esiintymisestä. Meade ja ylipäällikkö kenraali Ulysses S. Grant olivat yhtä mieltä, ettei Sykes ollut hyvä valinta tulevaan Overland-sotaretkeen toukokuussa 1864. Siispä kun Potomacin armeijakuntaa uudelleenjärjesteltiin sinä keväänä, Sykes menetti joukkonsa ja hänet lähetettiin tapahtumaköyhiin tehtäviin Kansasin puolustushallintoon. Pricen ryöstöretken aikaan 1864 hänen tilalleen nimitettiin James G. Blunt.
Sodan jälkeen vuonna 1866 Sykes palasi everstiluutnattina. Hän palveli 5. USA:n jalkaväessä ja myöhemmin everstinä 20. jalkaväessä. Hän palveli useissa palveluspaikoissa Minnesotasta Texasiin kuolemaansa saaksa, joka tapahtui Fort Brownissa Teksasissa.
Hänet haudattiin West Pointin hautausmaahan New Yorkiin.
Lähteet
muokkaa- Eicher, John H., and Eicher, David J., Civil War High Commands, Stanford University Press, 2001, ISBN 0-8047-3641-3.
- Tagg, Larry, The Generals of Gettysburg (Arkistoitu – Internet Archive), Savas Publishing, 1998, ISBN 1-882810-30-9.
- Warner, Ezra J., Generals in Blue: Lives of the Union Commanders, Louisiana State University Press, 1964, ISBN 0-8071-0822-7.
