Wikipedia

George H. W. Bush

yhdysvaltalainen poliitikko ja Yhdysvaltain 41. presidentti

George Herbert Walker Bush (12. kesäkuuta 1924 Milton, Massachusetts – 30. marraskuuta 2018 Houston, Texas[1]) oli yhdysvaltalainen poliitikko ja 41. presidentti. Hänen virkakauttaan olivat vuodet 1989–1993. Aikaisemmin hän toimi Yhdysvaltain YK-suurlähettiläänä (1971–1973), CIA:n johtajana (1976–1977) ja Yhdysvaltain 43. varapresidenttinä Ronald Reaganin aikana 1981–1989.

George H. W. Bush
George H. W. Bushin virallinen muotokuva vuodelta 1989.
George H. W. Bushin virallinen muotokuva vuodelta 1989.
Yhdysvaltain 41. presidentti
20. tammikuuta 1989 – 20. tammikuuta 1993
Varapresidentti Dan Quayle
Edeltäjä Ronald Reagan
Seuraaja Bill Clinton
Yhdysvaltain 43. varapresidentti
20. tammikuuta 1981 – 20. tammikuuta 1989
Presidentti Ronald Reagan
Edeltäjä Walter Mondale
Seuraaja Dan Quayle
Keskustiedustelun 11. pääjohtaja
30. tammikuuta 1976 – 20. tammikuuta 1977
Edeltäjä William E. Colby
Seuraaja Stansfield Turner
Yhdysvaltain Kiinan kansantasavallan Yhteysviraston päällikkö
26. syyskuuta 1974 – 7. joulukuuta 1975
Edeltäjä David K. E. Bruce
Seuraaja Thomas S. Gates Jr.
Republikaanien kansallisen komitean 48. puheenjohtaja
1973–1974
Edeltäjä Bob Dole
Seuraaja Mary Louise Smith
Yhdysvaltain Yhdistyneiden kansakuntien suurlähettiläs
1971–1973
Edeltäjä Charles W. Yost
Seuraaja John A. Scali
Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen
Texasin 7. vaalipiiristä
3. tammikuuta 1967 – 3. tammikuuta 1971
Edeltäjä John V. Dowdy
Seuraaja Bill Archer
Henkilötiedot
Syntynyt12. kesäkuuta 1924
Milton, Massachusetts, Yhdysvallat
Kuollut30. marraskuuta 2018 (94 vuotta)
Houston, Texas, Yhdysvallat
Ammatti liikemies (öljy)
Puoliso Barbara Bush
(vih. 1945; k. 2018)
Tiedot
Puolue republikaanit
Uskonto episkopaalinen
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.bush41.org

Hänen vanhin poikansa George Walker Bush oli Yhdysvaltain 43. presidentti ja kolmas lapsi Jeb Bush toimi Floridan kuvernöörinä. Sekaannuksen välttämiseksi George H. W. Bushiin viitattiin usein ”vanhempana Bushina”.

Tausta

muokkaa

George Bushin vanhemmat olivat Prescott Bush ja Dorothy Walker. Prescott Bush toimi Connecticutin osavaltion senaattorina ja oli osakkaana merkittävässä investointiyhtiössä Brown Brothers Harrimanissa.

George Bush kävi koulunsa vuosina 1936–1942 Massachusettsin Andoverissa Phillips Academyssä, jossa hän osoitti johtajantaitojaan baseball-joukkueen kapteenina[2] ja A.U.V.-veljeskunnan ("Auctoritas, Unitas, Veritas" – Auktoriteetti, yhtenäisyys, totuus) jäsenenä.[3] Bush oli vielä Phillips-akatemiassa, kun hän kuuli hyökkäyksestä Pearl Harboriin ja valmistuttuaan 1942 kesäkuussa hän liittyi Yhdysvaltain laivastoon.[4]

Toisen maailmansodan aikana Bush toimi laivaston lentäjänä ja sai palveluksestaan Tyynenmeren rintamalla kunniamitalin (Distinguished Flying Cross). Kun Bush ohjasi torpedopommittajaa, japanilainen ilmatorjuntatuli ampui hänet alas ja yhdysvaltalainen sukellusvene USS Finback pelasti hänet merestä.[5]

Sodan jälkeen Bush lähti opiskelemaan Yalen yliopistoon, jossa hän liittyi Delta Kappa Epsilon -veljeskuntaan ja myöhemmin "Skull and Bones" -salaseuraan.[5][6]

George H. W. Bush meni naimisiin Barbara Piercen kanssa 6. tammikuuta 1945. Avioliitosta syntyi kuusi lasta, neljä poikaa ja kaksi tytärtä. Vanhin tytär, Pauline Robin, kuoli kolmen vuoden ikäisenä leukemiaan.[2] George Walkerin lisäksi politiikassa on menestynyt Floridan kuvernöörinä toiminut Jeb Bush.[7]

Sodan jälkeen Bush osallistui öljybisnekseen vaihtelevin tuloksin. Hän kuitenkin varmisti paikan Dresser-yhtiössä käyttäen apunaan isänsä investointipankkisuhteita. Hänen poikansa Neil Mallon Bush on nimetty Dresserin työnantajan Neil Mallonin mukaan, joka on Bushien läheinen perheystävä. Vuosikymmeniä myöhemmin Dresser fuusioitui Halliburtonin kanssa, joiden entisiin toimitusjohtajiin kuuluu muun muassa Dick Cheney, ensimmäisen Bushin hallinnon puolustusministeri ja entisen hallinnon varapresidentti. Bush johti myös yhtiötä nimeltä Zapata Oil[2].

Nousu politiikkaan

muokkaa
 
Presidentti Ronald Reagan ja varapresidentti Bush Valkoisessa talossa 20. heinäkuuta 1984.

Bush siirtyi tavanomaisen politiikan pariin vuonna 1964 kilpailemalla demokraattista senaattori Ralph Yarboroughia vastaan. Vaalien kynnyskysymys oli Yarboroughin epäsuosittu puoltoääni kansalaisoikeustaistelun tuloksena 1964 säädetystä laista, jota lähes kaikki etelävaltioiden poliitikot vastustivat. Hän kutsui Yarboroughia radikaaliksi ja vasemmiston demagogiksi. Yarborough vastaavasti syytti Bushia yrityksestä ostaa senaattipaikka. Bush hävisi 1964 demokraattien murskavoitossa.

Myöhemmin Bush valittiin 1966 ja 1968 Teksasin 7. alueelta Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen. Hän menetti paikan senaatissa 1970 demokraatti Lloyd Bentsenille.[2] 1970-luvun aikana Bush toimi Nixonin ja Fordin hallintojen alaisuudessa useassa virassa, muiden muassa republikaanien kansalliskomitean puheenjohtajana, Yhdysvaltain YK:n suurlähettiläänä, Yhteysviraston päällikkönä Kiinan kansantasavallassa ja CIA:n johtajana.[5]

Bush pyrki presidentiksi vuonna 1980 mutta hävisi republikaanipuolueen ehdokkuuden Ronald Reaganille, entiselle Kalifornian kuvernöörille. Reagan valitsi Bushin varapresidenttiehdokkaakseen.[5] Bush edusti sellaista, mitä Reaganilta puuttui: hän oli sotaveteraani, elinikäinen republikaani ja tunnettu nimi kansainvälisillä kentillä suurlähettiläsvirkojensa takia, kun taas Reagan oli viettänyt sodan kotirintamalla, kääntynyt demokraatista republikaaniksi ja oli huonosti tunnettu Yhdysvaltain ulkopuolella.

Reagan ja Bush voittivat toistamiseen 1984 vaaleissa. Iran-Contra-skandaali ravisteli pahemman kerran Reaganin hallintoa toisella kaudella. Myös Bushin osallisuutta siihen tutkittiin, mutta häntä ei katsottu voitavan syyttää.

Kahdeksan vuoden varapresidenttiyden jälkeen vuonna 1988 Bush kampanjoi presidentiksi varapresidenttiehdokkaanaan tuntematon senaattori Dan Quayle. He voittivat demokraattien vastaehdokkaat Michael Dukakisin ja Lloyd Bentsenin vuoden 1988 vaaleissa.[5]

Toisena varapresidenttikautenaan Bush oli päässyt jo toimimaan presidentinvirassa, kun 13. heinäkuuta 1985 presidentti Reaganilta poistettiin leikkauksessa pahanlaatuisia polyyppeja umpisuolesta.

Presidenttikausi

muokkaa
Katso myös: George H. W. Bushin hallitus
 
Bush ja Mihail Gorbatšov Helsingissä 1990.

Heti kautensa aluksi Bush joutui selvittämään maassa riehunutta säästöpankkikriisiä (engl. Savings and Loans Crisis). Veronmaksajat järkyttyivät kerrottaessa sen maksavan jopa 50 miljardia dollaria. Todellisuudessa kriisi oli ohi vasta 1995 ja tuli maksamaan 150 miljardia.[8]

Tavoitteet

muokkaa

Päätavoitteekseen nostamassa ulkopolitiikassa Bush jatkoi uskollisesti edeltäjänsä linjaa. Kiinan Taivaallisen rauhan aukion tapahtumat 1989 ja Itä-Euroopassa alkanut reaalisosialismin romahdus nostivat Yhdysvaltojen mallin arvostusta kansainvälisesti. Vallinneessa ilmapiirissä Bush esiintyi rauhan ja vaurauden puolestapuhujana ja kehittää suhteita yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti vapautuneeseen Neuvostoliittoon.

Kylmän sodan päättyminen

muokkaa

Bush rakensi jo varapresidenttikaudellaan vuodesta 1985 alkaen keskusteluyhteyttä Neuvostoliiton puoluejohtaja Mihail Gorbatšovin kanssa. Näiden keskustelujen ansiosta Gorbatšov ja presidentti Ronald Reagan tapasivat huippukokouksissa ja tasoittivat kylmän sodan päättymistä. Sama käytäntö jatkui Bushin presidenttikaudella joulukuussa 1989 pidetyllä Maltan tapaamisella. Tätä kokousta Gorbatšov luonnehti seuraavin sanoin: "Maltan tapaaminen oli vedenjakaja. Siitä tuli 1990-luvun jälkipuolen käännekohta. Malta lopetti kylmän sodan." Syyskuussa 1990 samat valtionjohtajat tapasivat Helsingissä.[9]

Samaan aikaan kun liennytystä Neuvostoliiton suuntaan yhä syvennettiin, kamppailu muita "vihollisia" vastaan Yhdysvaltojen "takapihalla" jatkui kiihkeänä. Vuonna 1989 Yhdysvallat teki maihinnousun Panamaan ja syrjäytti entisen liittolaisensa Manuel Noriegan. Nicaraguan contra-sissien tuesta jouduttiin kongressin tuen puuttuessa luopumaan, mutta Nicaraguassa järjestetyt vaalit 1990 johtivat sandinisti-hallinnon kaatumiseen.

Persianlahden sota

muokkaa

Parhaiten George H. W. Bush muistetaan kuitenkin YK:n liittouman johtamisesta 1990–1991 Persianlahden sodassa.[5] Irakin johtajan Saddam Husseinin johtamat joukot valtasivat 1990 pienen mutta öljyvaroiltaan rikkaan naapurimaansa Kuwaitin. Laajan liittouman tavoite oli poistaa Irakin joukot Kuwaitista ja varmistaa, ettei Irak hyökkäisi Saudi-Arabiaan.

Vaalitappio

muokkaa

Presidentti Bushin suosioluvut nousivat huimasti menestyksekkäiden sotilasoperaatioiden seurauksena, mutta romahtivat vähän ennen seuraavia presidentinvaaleja. Tähän oli syynä muun muassa lievä taloudellinen laskusuhdanne vuosina 1990–1991 ja Bushin kuuluisa "Read my lips" -puhe, jossa hän vakuutti, ettei uusia veroja enää tulisi.

Bush peri edeltäjältään Reaganilta veroleikkausten ja asevarustelun paisuttaman budjettivajeen, joka oli 200 miljardia dollaria vuonna 1990. Republikaanit kannattivat sen vähentämistä menojen leikkauksilla, mutta kongressia hallitsevat demokraatit näkivät veronkorotukset pakollisiksi. Kun Bush sitten suostui demokraattien ajamiin veronkorotuksiin, monet Bushin konservatiivisista tukijoista hylkäsivät hänet. Suosion romahdus vaalien alla ja teksasilaisen monimiljonäärin Ross Perot’n ehdokkuus, jota monet republikaanitkin tukivat, johti Bushin tappioon vuoden 1992 presidentinvaaleissa demokraattien ehdokkaalle Bill Clintonille. Kun Perot sai jopa 19 % annetuista äänistä, saattoi Clinton, suhteellisen tuntematon nimi, voittaa vaalit.

Presidenttikauden jälkeen

muokkaa
 
George Bushin presidentinkirjasto ja -museo.

Hävittyään vaalit Bush vetäytyi julkisesta elämästä eläkkeelle. Bushit asuivat Houstonissa Teksasissa, ja heidän kesäasuntonsa sijaitsi Kennebunkportissa Mainessa.[10]

Bushin vieraillessa Kuwaitissa huhtikuussa 1993 juhlistamassa Persianlahden sodan voittoa Kuwaitin viranomaiset pidättivät 17 henkilöä syytettynä yrityksestä murhata Bush autopommilla. Tämä johti siihen, että presidentti Clinton määräsi 26. kesäkuuta 1993 Tomahawk-ohjusiskusta Irakin tiedustelupalvelun päämajaan (Operation Southern Watch).[11]

Vuonna 1995 Bush erosi Kansallisesta kivääriyhdistyksestä sen jälkeen kun yhdistyksen varapresidentti Wayne LaPierre oli puolustanut Oklahoma Cityn pommi-iskun tekijää ja syyttänyt ATF:n ja Yhdysvaltain salaisen palvelun agentteja Al Whicheria, John Magawia ja Steve Willisia piilonatsisympatioista. Molemmat agentit palvelivat Bushia tämän presidenttikauden aikana ja Bush torjui väitteet heidän natsisympatioistaan.[12]

George Bushin presidentinkirjasto ja -museo sijaitsevat Teksasin A&M-yliopiston kampuksella.[13] Kymmenes Nimitz-luokan lentotukialus nimettiin USS George H. W. Bushiksi, kun se laskettiin vesille 2009.[14] George Bushin kansainvälinen lentokenttä Houstonissa nimettiin entisen presidentin mukaan 1997.[15] Hän jäi leskeksi huhtikuussa 2018.

Terveys ja kuolema

muokkaa

Bush kärsi eräästä Parkinsonin taudin muodosta, minkä vuoksi hän menetti kävelykykynsä ja käytti pyörätuolia. Tammikuussa 2017 hän joutui sairaalaan keuhkokuumeen aiheuttamien hengitysongelmien takia. Jo ennen sairaalaan joutumistaan Bush oli ilmoittanut, ettei terveyssyistä pysty osallistumaan Donald Trumpin virkaanastujaistilaisuuteen 20. tammikuuta.[16] Hän oli sairaalassa noin kaksi viikkoa, osan ajasta tehohoidossa.[17] Bush kuoli 94-vuotiaana kotonaan Houstonissa, Texasissa 30. marraskuuta 2018.[1]

Bushin hautajaiset pidettiin Washington D.C:n National Cathedralissa. Hautajaisten muistopuheen piti hänen poikansa, George W. Bush. Hautajaisissa oli kaikki elävät Yhdysvaltain presidentit Jimmy Carter, Bill Clinton, George W. Bush, Barack Obama ja Donald Trump.[18][19]

Kunnianosoituksia

muokkaa

Yhdysvaltalaiset

muokkaa

Ulkomaalaiset

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b Nagourney, Adam: George Bush, 41st President, Dies at 94 The New York Times. 30.11.2018. Viitattu 1.12.2018.
  2. ↑ a b c d Life Before the Presidency Miller Center. Arkistoitu 24.9.2012. Viitattu 26.10.2014.
  3. ↑ Mount, Harry: A Vote for Latin 3.12.2007. The New York Times. Viitattu 26.10.2014.
  4. ↑ Lieutenant Junior Grade George Bush, USNR, 12 June 1924 - Naval History and Heritage Command. 3.8.2018. Viitattu 26.10.2014.
  5. ↑ a b c d e f George W. H. Bush White House. Viitattu 26.10.2014.
  6. ↑ Leung, Rebecca: Skull and Bones 2.10.2003. CBS News. Viitattu 26.10.2014.
  7. ↑ Jeb Bush Biography. Viitattu 26.10.2014.
  8. ↑ Synkistelyn aika, Tekniikka ja Talous, 20.03.2008
  9. ↑ Gregg, Donald P.: CIA:n mies ja Suomi. Suomen Kuvalehti, 11.10.2013, nro 41, s. 55. Otavamedia. ISSN 0039-5552
  10. ↑ Former president Bush celebrates 90th birthday with parachute jump 12.6.2014. Chronicle Online. Arkistoitu 18.6.2014. Viitattu 26.10.2014.
  11. ↑ Section D: Tne Bush Assassination Attempt Federation of American Scientists. Viitattu 1.12.2018.
  12. ↑ Letter of Resignation Sent By Bush to Rifle Association The New York Times. 11.5.1995. Viitattu 28.6.2018. (englanniksi)
  13. ↑ George Bush Presidential Library and Museum George H.W. Bush Library Center. Viitattu 26.10.2014.
  14. ↑ USS George HW Bush (CVN 77) Aircraft Carrier Naval Technology. Viitattu 26.10.2014.
  15. ↑ George Bush Intercontinental Houston Airport (IAH) World Airport Codes. Viitattu 26.10.2014.
  16. ↑ Gangel, Jamie: Bushes' spokesman: George H.W., Barbara 'both on the upswing' CNN.com. 19.1.2017. Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)
  17. ↑ George HW Bush discharged from hospital BBC News. 30.1.2017. Viitattu 30.1.2017. (englanti)
  18. ↑ Michelle Fox: Trump, Obama, Clinton, and Carter put politics aside, sitting side-by-side at George HW Bush's funeral CNBC. 5.12.2018. Viitattu 24.1.2021. (englanniksi)
  19. ↑ Photo gallery: World leaders gather for George H.W. Bush funeral WXYZ. Viitattu 24.1.2021. (englanniksi)
  20. ↑ Memmott, Mark: President George H.W. Bush, 14 Others Receive Medal Of Freedom NPR. 15.2.2011. Viitattu 19.11.2023. (englanniksi)
  21. ↑ a b c Bush, George H.W. 1924- 2018 Woodrow Wilson International Center for Scholars. 2023. Viitattu 19.11.2023. (englanniksi)
  22. ↑ Liberty Medal National Constitution Center. 2023. Viitattu 19.11.2023. (englanniksi)
  23. ↑ Teenetemärkide kavalerid Vabariigi Presidendi Kantselei. 2023. Viitattu 19.11.2023. (eesti)
  24. ↑ Prezident vyznamenal bývalé státníky iDNES.cz. 17.11.1999. Viitattu 19.11.2023. (tchèque)
  25. ↑ Postanowinie Prezydenta Rzeczypospolitej Polskiej sejm.gov.pl. 11.7.1995. Viitattu 19.11.2023. (puola)
  26. ↑ Bush Is Knighted in Queen Elizabeth's Court Los Angeles Times. 1.12.1993. Viitattu 19.11.2023. (englanniksi)

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Meacham, Jon: Destiny and Power: The American Odyssey of George Herbert Walker Bush. New York: Random House, 2015. ISBN 978-1-4000-6765-7
  • Sununu, John H.: The Quiet Man: The Indispensable Presidency of George H. W. Bush. Broadside Books, 2015. ISBN 978-0-06-238428-7

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=George_H._W._Bush&oldid=22709445”