Fredrik Vilhelm III
Fredrik Vilhelm III (saks. Friedrich Wilhelm; 3. elokuuta 1770 Potsdam – 7. kesäkuuta 1840 Berliini) oli Preussin kuningas vuodesta 1797 kuolemaansa saakka. Brandenburgin vaaliruhtinaana ja rajakreivinä hän kantoi nimeä Fredrik Vilhelm IV. [1][2][3]
| Fredrik Vilhelm III | |
|---|---|
.jpg) | |
| Preussin kuningas | |
| Valtakausi | 16. marraskuuta 1797 – 7. kesäkuuta 1840 |
| Edeltäjä | Fredrik Vilhelm II |
| Seuraaja | Fredrik Vilhelm IV |
| Brandenburgin vaaliruhtinas | |
| Valtakausi | 16. marraskuuta 1797 – 6. elokuuta 1806 |
| Edeltäjä | Fredrik Vilhelm II |
| Syntynyt |
3. elokuuta 1770 Potsdam, Preussin kuningaskunta |
| Kuollut |
7. kesäkuuta 1840 (69 vuotta) Berliini, Preussin kuningaskunta |
| Puoliso |
Luise von Mecklenburg-Strelitz Auguste von Harrach |
| Lapset |
Fredrik Vilhelm IV Vilhelm I Aleksandra Frederika Kaarle Aleksandrine Ferdinand Louise Albert |
| Suku | Hohenzollern |
| Isä | Fredrik Vilhelm II |
| Äiti | Friederike Luise |
| Uskonto | protestantti |
| Nimikirjoitus |
 |
Fredrik Vilhelm oli Brandenburgin viimeinen vaaliruhtinas, sillä arvonimestä luovuttiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan loppuessa vuonna 1806.[1]
Suku
muokkaaFredrik Vilhelmin vanhemmat olivat Fredrik Vilhelm II ja tämän toinen puoliso, kuningatar Friederike Luise von Hessen-Darmstadt,[1] joka oli Hessen-Darmstadtin maakreivin Ludvig IX:n ja kreivitär Caroline von Zweibrücke von der Pfalzin tytär.[4][5] Vanhempien järjestetty avioliitto oli rakkaudeton. Fredrik Vilhelm kärsi koko elämänsä alemmuudentunteesta, mikä johtui hänen isästään, joka laiminlöi poikaansa niin kuin kaikkia muitakin aviolapsiaan.[2][3]
Fredrik Vilhelmillä oli seitsemän sisarusta, joista Wilhelmina avioitui Alankomaitten kuningas Vilhelm I:n kanssa ja Augusta Hessenin vaaliruhtinas Vilhelm II:n kanssa.[4][3]
Kasvatus
muokkaaFredrik Vilhelmin isä oli täysin rakastajattarensa Wilhelmine Encken vaikutuksen alainen, ja poika eli yksinäistä ja tukahdutettua elämää isänsä nimittämien opettajien käsissä. Vaikka opetus oli pedanttista, Fredrik Vilhelm kasvoi hurskaaksi, rehelliseksi ja hyväntahtoiseksi. Hän sai tavanomaisen preussilaisen prinssin sotilaskoulutuksen ja luutnantin arvon vuonna 1784, siirtyi komentavaksi everstiksi vuonna 1790 ja osallistui vuosien 1792–1794 sotaretkiin.[6]
Avioliitot ja lapset
muokkaaKruununprinssi Fredrik Vilhelm avioitui joulukuussa 1793 prinsessa Luise von Mecklenburg-Strelitzin kanssa,[3] joka oli Mecklenburg-Strelitzin herttua Kaarle II:n ja prinsessa Friederike Caroline Luise von Hessen-Darmstadtin tytär.[1] Fredrik Vilhelm oli tavannut Luisen Frankfurtissa tämän sukulaisten luona ja rakastunut häneen.[6] He kihlautuivat huhtikuussa 1793.[2] Kuningatar Luise kuoli vain 34-vuotiaana heinäkuussa 1810.[6]
Heille syntyi kymmenen lasta, joista kolme kuoli jo pieninä:[1][3]
- kuolleena syntynyt tytär (k. 1794)
- Fredrik Vilhelm IV (Friedrich Wilhelm, 1795–1861), Preussin kuningas
- Vilhelm I (Wilhelm, 1797–1888), Preussin kuningas ja Saksan keisari
- Aleksandra Fjodorovna (Charlotte, 1798–1860), Venäjän keisarinna, puoliso keisari Nikolai I
- Frederica (1799–1800), kuoli alle vuoden ikäisenä
- Carl (1801–1883), puoliso Saksi-Weimar-Eisenachin prinsessa Marie
- Alexandrine (1803–1892), Mecklenburg-Schwerinin suurherttuatar, puoliso suurherttua Paavali Fredrik
- Ferdinand (1804–1806)
- Luise (1808–1870), puoliso Alankomaiden prinssi Frederik
- Albrecht (1809–1872), ensimmäinen puoliso Alankomaiden prinsessa Marianne, toinen puoliso Hohenaun kreivitär Rosalie von Rauch
Leskeytynyt Fredrik Vilhelm III avioitui uudelleen 54-vuotiaana 9. marraskuuta 1824 Charlottenburgin linnan kappelissa kreivitär Auguste von Harrach zu Rohrau und Thannhausenin kanssa,[3] jonka oli tavannut kylpylämatkallaan Teplicessä Böömissä vuonna 1822. Auguste oli kreivi Ferdinand Joseph von Harrach zu Rohraun ja Christiane Freiin von Rayskin tytär. Itävaltalaista, alempaa aatelia olevaa Harrachin sukua ei vielä tuolloin tunnustettu samanveroiseksi eurooppalaisten hallitsijasukujen kanssa, minkä lisäksi Auguste oli katolinen, joten morganaattista avioliittoa[3] pidettiin pitkään salassa. Kreivitär Augustesta tehtiin Liegnitzin prinsessa ja Hohenzollernin kreivitär. Liitto oli lapseton. Auguste sai kuoltuaan tulla haudatuksi saman mausoleumin kryptaan kuninkaan ja tämän ensimmäisen puolison kanssa, mutta hänelle ei ole pystytetty hautapatsasta tai muistolaattaa.[7][8][9][6]
Hallitsijakausi
muokkaaValtaantulo
muokkaaFredrik Vilhelm III nousi Preussin valtaistuimelle isänsä kuoltua 16. marraskuuta 1797.[1] Hän leikkasi heti kuninkaallisen hallinnon kustannuksia ja erotti isänsä ministerit.[6] Edellisen kuninkaan uskonto- ja sensuurimääräykset kumottiin.[1] Hän oli liian epäluuloinen delegoidakseen vastuuta ministereilleen ja liian heikkotahtoinen pysähtyäkseen ja hakeakseen uutta johdonmukaista suuntaa.[6] Fredrik Vilhelmin ollessa toimeton useat ministerit toteuttivat Preussissa uudistuksia niin hallinnon kuin armeijankin suhteen kuningattaren kehotuksesta.[1]
Taiteiden ja tieteiden suojelijana
muokkaaKuningatar Luisen kuoltua Fredrik Vilhelm suunnitteli itse kuninkaallisen mausoleumin Charlottenburgin linnan puistoon ja antoi arkkitehti Karl Friedrich Schinkelin piirtää vain julkisivun. Arkkitehti Heinrich Gentz saattoi työn valmiiksi.[10]
Fredrik Vilhelmin hallituskaudella Berliinin Lustgarteniin rakennettiin vuosina 1824–1830 Schinkelin suunnittelema uusklassista arkkitehtuuria edustava Altes Museum.[3] Museon tarkoituksena oli kerätä yhteen paikkaan kaikki kuninkaalliset taide- ja antiikkikokoelmat sekä toimia kansalaisille kulttuuri- ja sivistyslaitoksena. Schinkelin suunnittelemana valmistui myös Berliinin Schauspielhaus eli teatteritalo (1818–1820) ja Neue Wache eli päävartio (1816–1818).[3]
Fredrik Vilhelm III:n hallituskaudella perustettin myös Berliinin, Breslaun ja Bonnin yliopistot.[3]
Napoleonin sotien aika
muokkaaFredrik Vilhelm harjoitti puolueettomuuspolitiikkaa toisen ja kolmannen liittokunnan sodan aikana, mikä kiihdytti Preussin arvovallan heikkenemistä. Vuoteen 1807 asti hän piti kiinni perinteisestä hallituksesta, jossa vaikuttivat keskinkertaiset henkilöt.[2]
Lokakuussa 1806 Fredrik Vilhelm julisti sodan Ranskaa vastaan. Ranska kukisti Fredrik Vilhelmin johtaman Preussin armeijan Jenan–Auerstädtin taistelussa 14. lokakuuta 1806, minkä jälkeen Napoleon marssi Berliiniin.[1] Preussin kuningasperhe pakeni Itä-Preussiin Königsbergiin ja edelleen Memeliin. Sodan jälkimainingeissa Tilsitin rauhassa vuonna 1807 Preussi joutui luovuttamaan kaikki Elben länsipuoliset alueensa sekä Puolan alueensa Ranskalle.
Vuosien 1806–1807 sotilaallisen romahduksen ja aluemenetysten jälkeen Fredrik Vilhelm tajusi, että Preussissa tarvittiin suurempia muutoksia. Siksi hän hyväksyi preussilaisten valtiomiesten Karl vom Steinin ja Karl August von Hardenbergin ehdottamat uudistukset, mutta ne merkitsivät vain ylimmän byrokratian uudistamista, eivätkä puuttuneet kuninkaallisiin etuoikeuksiin. Kuningas pelkäsi aina, että uudistus voisi johtaa ”jakobinismiin”, eikä voinut sietää merkittäviä miehiä neuvonantajinaan.[2] Kuningatar Luise kuitenkin kannatti vom Steinin uudistuspyrkimyksiä sekä kenraali Gerhard von Scharnhorstin ja sotamarsalkka August von Gneisenaun johtamaa armeijan uudelleenorganisointia. Kun vom Stein erotettiin, Hardenberg seurasi häntä kanslerina kesäkuussa 1810. Seuraavassa kuussa kuningatar Luise kuoli, ja Fredrik Vilhelm jäi yksin selviytymään vaikeutuneista olosuhteista.[6]
Vuonna 1813 Fredrik Vilhelm solmi liiton Venäjän kanssa Ranskaa vastaan. Liittolaiset löivät Ranskan vuosina 1813–1814 kuudennen liittokunnan sodassa.[1] Fredrik Vilhelm oli tänä aikana Venäjän keisari Aleksanteri I:lle alamainen ja sopusoinnussa Itävallan kanslerin Klemens von Metternichin kanssa. Wienin kongressissa Fredrik Vilhelm asettui Aleksanteri I:n puolelle kysymyksessä Saksin jakamisesta, mikä ajoi Preussin tammikuussa 1815 sodan partaalle Englantia, Ranskaa ja Itävaltaa vastaan. Lopullisen kompromissin ansiosta Preussi sai Reinin maakunnan, Westfalenin ja suuren osan Saksista.[2]
Viimeiset vuodet ja kuolema
muokkaa
Wienin kongressin jälkeen Fredrik Vilhelm muuttui taantumukselliseksi,[1] ja hänen valtakautensa viimeiset 25 vuotta olivat Preussille vähemmän menestyksekästä aikaa.[2] Hän kuoli pitkälliseen kuumetautiin 69-vuotiaana kesäkuussa 1840 Berliinissä. Hänet haudattiin Charlottenburgin linnan puiston kuninkaalliseen mausoleumiin kuningatar Luisen rinnalle.[10] Häntä seurasi kuninkaana hänen vanhin poikansa Fredrik Vilhelm IV.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 786. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
- ↑ a b c d e f g Frederick William III Encyclopædia Britannica. 30.7.2024. Viitattu 12.8.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Deutsche Biographie: Friedrich Wilhelm III. - Deutsche Biographie www.deutsche-biographie.de. Viitattu 12.8.2024. (saksa)
- ↑ a b Deutsche Biographie: Friederike Luise - Deutsche Biographie www.deutsche-biographie.de. Viitattu 12.8.2024. (saksa)
- ↑ Hessische Biografie : Erweiterte Suche : LAGIS Hessen www.lagis-hessen.de. Viitattu 12.8.2024.
- ↑ a b c d e f g 1911 Encyclopædia Britannica/Frederick William III. of Prussia - Wikisource, the free online library en.wikisource.org. Viitattu 12.8.2024. (englanniksi)
- ↑ ALO docView - 07 Biographisches Lexikon des Kaisertums Österreich (1861) www.literature.at. Viitattu 12.8.2024.
- ↑ BLKÖ:Harrach, Auguste Gräfin von – Wikisource de.wikisource.org. Viitattu 12.8.2024. (saksa)
- ↑ Auguste Fürstin von Liegnitz www.fembio.org. Viitattu 12.8.2024. (saksa)
- ↑ a b Stiftung Preußische Schlösser und Gärten Berlin-Brandenburg (SPSG): Mausoleum Charlottenburg www.spsg.de. Viitattu 12.8.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fredrik Vilhelm III Wikimedia Commonsissa
|
Edeltäjä: Fredrik Vilhelm II |
Preussin kuningas 1797–1840 |
Seuraaja: Fredrik Vilhelm IV |
|
Edeltäjä: Fredrik Vilhelm II |
Brandenburgin vaaliruhtinas 1797–1806 |
Seuraaja: – |