Frans I (keisari)

Tämä artikkeli kertoo Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarista. Itävallan keisari Frans I on eri henkilö.

Frans I (saks. Franz Stefan); (8. joulukuuta 1708 Nancy, Lothringen – 18. elokuuta 1765 Innsbruck, Itävalta)^[1] oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuosina 1745–1765. Hän oli sitä ennen Lothringenin herttua vuosina 1729–1737 (nimellä Frans III Stefan) ja Toscanan suurherttua vuosina 1737–1765 (nimellä Frans II).

Frans meni 12. helmikuuta 1736 naimisiin Habsburg-sukuisen keisari Kaarle VI:n tyttären Maria Teresian kanssa. Kun Kaarle VI kuoli vuonna 1740 ilman miesjälkeläisiä, syttyi kahdeksan vuotta kestänyt Itävallan perimyssota. Vuonna 1745 Fransista tuli keisari vaimonsa asettamana – Maria Teresia pysyi kuitenkin miehensä rinnalla tosiasiallisena Itävallan hallitsijana.

Yhdessä pariskunta sai 16 lasta, jotka jatkoivat Habsburgien dynastiaa uutena Habsburg-Lothringen-sukuna, joka polveutui Fransin edustamasta Lothringenin suvusta.

Lapset

arkkiherttuatar Maria Elisabet Amalia Antonia Josefina Gabriela Johanna Agata (5. helmikuuta 1737 - 7. kesäkuuta 1740), kuoli kolmivuotiaana

arkkiherttuatar Maria Anna (6. lokakuuta 1738 - 19. marraskuuta 1789), kuoli naimattomana ilman jälkeläisiä

arkkiherttuatar Maria Karolina Ernestina Antonia Johanna Josefina (12. tammikuuta 1740 - 25. tammikuuta 1741), kuoli 1-vuotiaana todennäköisesti isorokkoon

keisari Joosef II (13. maaliskuuta 1741 - 20. helmikuuta 1790), puoliso 1) Parman prinsessa Isabella Maria Bourbon-Parma (1741–1763), puoliso 2) Baijerin prinsessa, pikkuserkku Marie Josefina (1739–1767), ensimmäisestä avioliitosta kaksi tytärtä, jotka kuolivat lapsina

arkkiherttuatar Maria Kristina (13. toukokuuta 1742 - 24. kesäkuuta 1798), avioitui pikkuserkkunsa Saksin prinssi, Teschenin herttua Albertin kanssa (1738–1822) kanssa, heillä oli yksi kuolleena syntynyt tytär, Kristina Saksi-Tecshenin prinsessa, Itävallan Alankomaitten hallitsija

arkkiherttuatar Maria Elisabet nuorempi (13. elokuuta 1743 - 22. syyskuuta 1808), kuoli naimattomana ilman jälkeläisiä

arkkiherttua Kaarle Joosef Emanuel Johann Nepomuk Anton Prokop (1. helmikuuta 1745 - 18. tammikuuta 1761), kuoli isorokkoon 14-vuotiaana, ei jälkeläisiä

arkkiherttuatar Maria Amalia (26. helmikuuta 1746 - 18. kesäkuuta 1806), avioitui Parman herttua Ferdinandin (1751–1802) kanssa.

keisari Leopold II (5. toukokuuta 1747 - 1. maaliskuuta 1792), avioitui Espanjan infanta Maria Luisan (1745–1792) kanssa. Toscanan suurherttua vuodesta 1765, luopui kruunusta 1790; Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuodesta 1790, Itävallan arkkiherttua, Unkarin kuningas ja Böömin kuningas vuodesta 1790.

arkkiherttuatar Maria Karolina (17. syyskuuta 1748 - 17. syyskuuta 1748), kuoli syntyessään

arkkiherttuatar Maria Johanna Gabriela Josefina Antonia (4. helmikuuta 1750 - 23. joulukuuta 1762), kuoli isorokkoon 12-vuotiaana

arkkiherttuatar Maria Josefina Gabriela Johanna Antonia Anna (19. maaliskuuta 1751 - 15. lokakuuta 1767), kuoli isorokkoon 16-vuotiaana, häitään edeltävänä päivänä, hän oli ollut tulevan avioliittonsa suhteen erittäin onneton

arkkiherttuatar Maria Karoliina nuorempi (13. elokuuta 1752 - 7. syyskuuta 1814), avioitui Napolin ja Sisilian kuninkaan Ferdinand IV:n (1751–1825) kanssa, heillä oli jälkeläisiä

arkkiherttua Ferdinand (1. kesäkuuta 1754 - 24. joulukuuta 1806), avioitui Maria Beatrice d'Esten, Massan herttuattaren, Breisgaun ja Modenan perillisen kanssa (Itävalta-Este). Breisgaun herttua vuodesta 1803.

arkkiherttuatar Maria Antonia (2. marraskuuta 1755 - 16. lokakuuta 1793), avioitui Ranskan ja Navarran kuninkaan Ludvig XVI:n (1754–1793) kanssa ja hänestä tuli Marie Antoinette, Ranskan ja Navarran kuningatar. Heillä oli lapsia, mutta ei lastenlapsia. Teloitettiin giljotiinissa.