Wikipedia

Ford Focus (2004)

Ford Focus II on Ford Focuksen toinen sukupolvi, jota valmistettiin vuosina 2004–2010.

Ford Focus II
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Espanja
 Etelä-Afrikka
 Filippiinit
 Italia
 Kiina
 Saksa
 Taiwan
 Venäjä
Valmistaja Ford
Konserni Ford Motor Company
Valmistusvuodet 2004–2010
Korimalli 2-ovinen coupé‑cabriolet
3-ovinen hatchback
4-ovinen sedan
5-ovinen hatchback
5-ovinen farmari
Luokka C-segmentti
Muotoilija Pininfarina (CC)
Edeltäjä Ford Focus I
Seuraaja Ford Focus III
Teknisesti samankaltaisia Ford C-Max I
Ford Escort
Ford Kuga I
Mazda3 (BK)
Mazda3 (BL)
Mazda5 (CR)
Mazda Biante
Volvo C30
Volvo C70 II
Volvo S40
Volvo V50
Tekniset tiedot
Pohjalevy Ford C1
Moottori R4
R5
Iskutilavuus 1,4–2,5 l
Teho 80–350 hv
Polttoaine bensiini
diesel
E85
Vetotapa etuveto
Vaihteisto 5-vaihteinen manuaali
6-vaihteinen manuaali
4-vaihteinen automaatti
6-vaihteinen kaksoiskytkin
CVT-automaatti

Ford Focus II (2004–2010)

muokkaa

Toisen sukupolven Focus esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä syksyllä 2004. Se perustuu samalle pohjalevylle kuin Mazda3 ja Volvo S40/V50 -sarja. Korimallit olivat aluksi kolmi- ja viisioviset hatchbackit sekä farmari. Sedan tuli markkinoille vuonna 2005.

 
Ford Focus Wagon

Vuoden 2004 Euro NCAP -kolaritestistä Focus sai tulokseksi täydet viisi tähteä.[1]

Geneven autonäyttelyssä keväällä 2005 esiteltiin Focus ST, jonka viisisylinterisessä 2,5-litraisessa Volvon valmistamassa turbomoottorissa on 225 hevosvoimaa tehoa. Jarrulevyt ovat normaalia suuremmat paremman jarrutehon saamiseksi ja alustaa on madallettu. Ulkonäkö on tavallista Focusta aggressiivisempi urheilullisine puskureineen, helmoineen ja 18 tuuman kevytmetallivanteineen. Tunnusvärinä oli vain ST-malliin saatava Electric Orange -metalliväri. Sisällä on Recaro-istuimet, kojelaudan hiilikuitukoristeet ja urheilulliset alumiinipolkimet. Kojelaudan keskiosassa on lisäksi muista malleista poiketen ahtopaineen, öljynpaineen ja öljynlämpötilan mittarit. Edellisestä sukupolvesta poiketen ST-mallin sai nyt myös viisiovisena korimallina.

 
Ford Focus ST

Vuonna 2006 tuli saataville myös Pininfarinan suunnittelema ja valmistama nelipaikkainen avomalli Focus CC, joka on varustettu kokoontaittuvalla kovakatolla.

Lontoon autonäyttelyssä vuonna 2008 esiteltiin lisäksi vielä ST:tä urheilullisempi Focus RS. Siinä oli sama moottori kuin ST:ssä, mutta tehokkaampana 305 hevosvoiman versiona. RS-mallista tuli vielä 350-hevosvoimainen RS500-erikoisversio, jota valmistettiin ainoastaan 500 kappaletta. Auton väri on mattamusta.[2]

 
Ford Focus CC

Bensiinimoottoriksi sai aluksi 1,4- (80 hv), 1,6- (100 hv) tai 2,0-litraisen (145 hv). Saatavana oli myös 1,6-litrainen Ti-VCT (115 hv) muuttuvalla venttiilien ajoituksella. Dieselvaihtoehdot olivat 1,6- (90/109 hv) ja 2,0-litraiset (136 hv) TDCi:t, jotka oli kehitetty yhteistyössä PSA-konsernin kanssa. Automaattivaihteiston sai 100- ja 145-hevosvoimaisten bensiinimoottorien yhteyteen. 109 hevosvoiman dieseleitä tuotiin myös pieniä määriä CVT-vaihteistolla varustettuna.[2]

Perusvarustetasona oli Ambiente, johon kuului neljä turvatyynyä, ABS-jarrut hätäjarruassistentilla, 15 tuuman teräsvanteet pölykapselein, radio/kasettisoitin, keskuslukitus ja kaksiosainen takaselkänoja.[2]

Trendissä oli lisäksi ESP, turvaverhot (yht. kuusi turvatyynyä), kauko-ohjattu keskuslukitus, manuaali-ilmastointi, säilytystaskut etuistuinten selkänojissa, alumiiniset sisäovenkahvat ja monitoimiohjauspyörä.[2]

 
Toisen sukupolven facelift-malli.

Sportissa oli nahkaverhoiltu ohjauspyörä, urheiluistuimet, etusumuvalot, 16 tuuman kevytmetallivanteet, urheilullinen jousitus, korinväriset ulkopeilit ja ovenkahvat sekä kromattu etusäleikkö.[2]

Ghia-mallissa oli lisäksi muun muassa automaatti-ilmastointi, tuulilasinpyyhinten sadetunnistin ja vakionopeudensäädin.[2]

Malliston huipulla oli Titanium, jossa oli Ghian lisäksi osittain nahkaverhoillut urheiluistuimet ja Sony-audiojärjestelmä kahdeksalla kaiuttimella, muttei vakionopeudensäädintä.[2]

 
Ford Focus RS
 
Ford Focus RS500

Vuonna 2006 edullisin Ambiente-varustetaso jätettiin Suomessa pois, jolloin vakiovarustelua tavallaan parannettiin. Lisäksi vaihtoehdoista karsittiin Titanium. Niiden tilalle mallistoon tuli Trend X, johon kuului normaalin Trend-varustelun lisäksi Bluetooth-järjestelmä ääniohjauksella, sähköikkunat takana, korinväriset ulkopeilit, ovenkahvat ja kylkilistat sekä nahkaverhoiltu ohjauspyörä. Trendiin lisättiin etusumuvalot. ESP tuli vakiovarusteeksi 1,4-litraisia lukuun ottamatta syyskuussa 2006.[2]

Toukokuussa 2007 suurimman osan Trend-malleista korvasi uusi Collection, jonka varustelu sisälsi vakionopeudensäätimen, nahkaverhoillun ohjauspyörän sekä korinväriset ulkopeilit ja ovenkahvat.[2]

Vuonna 2008 esiteltiin uudistunut facelift-malli, jonka ulkomuoto noudatteli nyt uutta Kinetic Design -muotokieltä. Sivuvilkut siirtyivät peileihin. Sisällä mittaristo oli uusi, samoin kuin sisustusmateriaalitkin.[2]

Uuden moottorivalikoiman muodostivat 1,4- (80 hv), 1,6- (100/116 hv), 1,8- (125 hv) ja 2,0-litraiset (145 hv) Duratecit, dieseleinä olivat 1,6- (90/119 hv), 1,8- (115 hv) ja 2,0-litraiset (136 hv) Duratorq TDCi -moottorit. 1,8-litrainen bensiinimoottori oli saatavana myös flexifuel-versiona. 2,0 litran dieselin yhteyteen sai Powershift-kaksoiskytkinvaihteiston.[2]

Perusmalliksi tuli Trend Design, johon kuului kuusi turvatyynyä, ESP, 16 tuuman muotovanteet, manuaali-ilmastointi, monitoimiohjauspyörä, sähköikkunat edessä ja kauko-ohjattava keskuslukitus.[3] Vuosimallin 2010 autoihin tuli Bluetooth-järjestelmä.[2]

Ghiassa oli 16 tuuman kevytmetallivanteet, kojelaudan puujäljitelmäkoristeet, kromatut ovenkahvat ja etusäleikön kehys, korinvärinen takaspoileri (viisiovinen), sähköikkunat takana, kaksivyöhykkeinen automaatti-ilmastointi, sähkötoiminen kattoluukku, nahkaverhoiltu ohjauspyörä ja vaihteenvalitsimen nuppi, vakionopeudensäädin, lämmitettävä tuulilasi, comfort-istuimet, automaattisesti himmenevä taustapeili ja tuulilasinpyyhinten sadetunnistin.[4]

Titaniumissa oli Ghian lisäksi urheiluistuimet ja avaimeton käynnistys, muttei vakionopeudensäädintä.[5]

Mallisto täydentyi Mondeon tapaan uudella ECOnetic-varustetasolla, joka panosti ympäristöystävällisyyteen. Siinä oli Trend Designin lisäksi urheilullinen jousitus, aerodynamiikkaa parantavat maski ja pyöränsuojat sekä vaihteen vaihtamisen merkkivalo.[6] Moottorina oli aluksi 1,6-litrainen (90 hv) diesel start/stop-järjestelmällä. Vuoden 2009 lopussa moottoriksi vaihtui 1,6 litran dieselin 109-hevosvoimainen versio.[2]

Syksyllä 2008 tuli erikoismalli Sport WRC, jonka sai vain 1,8-litraisella dieselmoottorilla varustettuna. Vakiovarusteina oli takaspoileri, avaimeton käynnistys, automaatti-ilmastointi ja keskikyynärnoja.[2]

Syyskuussa 2010 tuotantoon jäivät ainoastaan 1,6 (100 hv), 2,0, 1,6 TDCi (109 hv) ja 2,5 ST.[2]

Lähteet

muokkaa
  • Focus-esite. Ford Motor Company Limited, 11/2009.

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Ford Focus 2004 Euro NCAP. Viitattu 27.6.2015. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Autoesittely Ford Focus 2004–2011 Autotalli.com. Viitattu 8.7.2015.
  3. ↑ Esite 11/2009, s. 16–17.
  4. ↑ Esite 11/2009, s. 20–21.
  5. ↑ Esite 11/2009, s. 22–23.
  6. ↑ Esite 11/2009, s. 18–19.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ford_Focus_(2004)&oldid=20660030”