Fidžinleguaani
Fidžinleguaani eli juovaleguaani[2] (Brachylophus fasciatus) on Tyynenmeren saarilla tavattava liskolaji. Laji kuvattiin Brachylophus-suvun lajeista ensimmäisenä. Sen lajinimi fasciatus merkitsee juovikasta, vaikka lajin väritys vaihtelee iän mukaan[3]. Laji on nykyisin erittäin uhanalainen. Saarille tuodut pedot, kuten mungot ja kissat, ovat sille suuri uhka.
| Fidžinleguaani | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Suomumatelijat Squamata |
| Alalahko: | Liskot Sauria |
| Heimo: | Leguaanit Iguanidae |
| Suku: | Juovaleguaanit Brachylophus |
| Laji: | fasciatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Brachylophus fasciatus |
|
 |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaAikuisella fidžinleguaanilla on pituutta noin 70 cm, josta häntää on yli kaksi kolmasosaa. Ruumis on solakka, ja pitkää häntää käytetään tasapainoiluun puissa ja pensaissa liikkuessa. Naaraan häntä on suhteessa suurempi kuin koiraalla. Sukupuolet ovat muutoin melko samankokoiset, mutta naaraan raajat ovat hoikemmat ja niiden kuviointi himmeämpi kuin koiraalla. Selkä- ja pyrstöharjat ovat matalat. Koiraspuolisilla fidžinleguaaneilla on ruumiissaan 2–3 leveää, sinivihreää poikkiraitaa, jotka erottuvat hyvin vaaleanvihreästä tummanvihreään ruumiista. Naarailla ei ole raitoja, vaan muutama valkoinen tai vaaleansininen pilkku.[4] Juovat auttavat leguaania sulautumaan lehvästöön, jossa auringon valo synnyttää vihreän eri sävyjä. Vihollisen tai kilpailijan ilmestyessä värit muuttuvat jyrkkäreunaisemmiksi. Väritys muuttuu noin 2–4 minuutissa, joskus minuutissakin. Värityksen muutosta säätelevät hormonit ja hermosto. Naaraan kuvioinnit ovat hyvin yksilöllisiä[3]. Silmät ovat oranssit ja sierainten reunat erottuvan keltaiset[4].
Levinneisyys ja elinympäristö
muokkaaFidžinleguaania tavataan alkuperäisenä Fidži- ja Tongasaarilla. Lisäksi sitä tavataan istutettuna Vanuatulla[4]. Lajin pääasiallista elinympäristöä ovat soiden tuntumassa sijaitsevat alankomaan rannikko- ja metsäalueet. Toisinaan niitä tapaa myös viljelysmailta ja istutusmetsistä.[3]
Elintavat
muokkaaFidžinleguaani on päiväaktiivinen eläin ja viettää päivänsä paistattelemassa auringossa, puolustamalla reviiriään ja ruokaillen. Fidžinleguaanit oleilevat pääosin oksistossa. Ne ovat myös hyviä uimareita.[4] Kun leguaani menee nukkumaan, se hakeutuu tuulelta suojassa olevaan oksanhaaraan ja asettuu siihen niin, että pää lepää etujalkojen varassa toisessa oksanhaarassa ja takajalkojen vahvat varpaat pitävät kiinni toisesta haarasta. Ne voivat tarrautua oksiin myös hännällään. Leguaanit viestivät keskenään viemärisuolen eritteiden avulla. Ne etsivät niistä kemiallisia viestejä kielellään koskettamalla.[3] Koiraat myös erittävät sieraimistaan nestettä, joka on peräisin suolatasapainoa säätelevästä rauhasesta.[5]
.jpg)
Koiraat ovat hyvin territoriaalisia, ja niiden väliset kamppailut voivat olla rajuja. Sukukypsät koiraat muuttuvat tavallista aggressiivisemmiksi marraskuussa. Kun koiras tapaa vihollisen tai kilpakosijan, sen ruumiin juovitus muuttuu jyrkkärajaisemmaksi. Se heiluttaa aluksi päätään nopeassa tahdissa puolelta toiselle ja levittää samalla kurkkunsa ja vetää kylkensä sisään näyttääkseen mahdollisimman suurikokoiselta. Kurkun levittäminen saa sen pään näyttämään 30–40 prosenttia normaalia suuremmalta. Kylkien sisäpinnan vetäminen lisää korkeutta 15–20 prosenttia. Samaa tarkoitusta palvelee myös niskan kohdalta korkeimmillaan oleva selkäharja. Jos toinen yksilö ei peräänny, seuraa raju tappelu. Taistelujen takia noin viidennekseltä aikuisista koiraista puuttuu 1–2 varvasta.[3] Siitä huolimatta fidžinleguaanit ovat hyvin arkoja ja hakeutuvat heti kasvillisuuden suojaan pedon, kuten petolinnun, käärmeen tai nuorille yksilöille vaarallisen kuningaskalastajan havaitessaan.[5]
Fidžinleguaanit syövät enimmäkseen kasviravintoa. Ne syövät puiden nuoria versoja, kukkia, lehtiä ja hedelmiä, ja täydentävät ruokavaliotaan myös hyönteisillä.
Lisääntyminen
muokkaaFidžinleguaanikoiras yrittää viekoitella naarasta heiluttelemalla päätään ja lipomalla sitä kielellään. Kantoaika kestää 5 kuukautta[6]. Myöhemmin parittelun jälkeen naaras kaivaa munilleen kolon, johon se munii kerralla 3–6 munaa. Tämän jälkeen se peittää kolon.[4] Munat ovat aluksi noin kolmen sentin pituisia, mutta paisuvat nelisenttisiksi, kun niihin imeytyy vettä kosteasta maasta. Ne ovat alkuun vaaleita, mutta saavat vähitellen ruskeahkon täplän, jonka kohdalta poikanen rikkoo munankuoren.[3] Munat hautuvat maassa 7–9 kuukautta, minkä jälkeen poikaset kaivautuvat maasta samanaikaisesti.[4]
Uhat ja suojelu
muokkaaFidžinleguaani on nykyään uhanalainen laji, ja niitä arvioidaan olevan luonnossa alle 10 000 yksilöä.[7] Vähenemisen syynä ovat elinalueiden häviäminen, kuten metsien hakkuut, saarille tuodut vieraslajit, vainoaminen ja pyynti lemmikeiksi. Siat ja vuohet muuttavat lajin elinympäristöä laiduntaessaan,[5] kun taas mungot, rotat ja kissat syövät leguaaneja ja niiden munia.[7]
Laji on nykyään rauhoitettu Fidžissä, ja luonnonvaraisten eläinten kaupalta sitä suojaa CITES-sopimus, jonka liitteeseen I se kuuluu. Fidžinleguaanit ovat lisääntyneet menestyksekkäästi Fear-No-Moren eläintarhassa Fidžissä ja San Diegon eläintarhassa Yhdysvalloissa.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ Fisher, R., Grant, T. & Harlow, P.: Brachylophus fasciatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.6.2014. (englanniksi)
- ↑ McGhee, Karen & McKay, George: Maailmamme eläimet, s. 152. Gummerus, 2011. ISBN 978-951-20-7373-3
- ↑ a b c d e f Koivisto, I., Terhivuo, J., Pakarinen, R. & Paalosmaa, H.: Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 5: Matelijat, sammakkoeläimet, s. 53. Weilin Göös, 1993. ISBN 951-35-4690-X
- ↑ a b c d e f g AKive: Brachylophus fasciatus Species Information 2008. ARKive. Arkistoitu 12.10.2008. Viitattu 2.6.2008. (englanniksi)
- ↑ a b c Koivisto, I., Terhivuo, J., Pakarinen, R. & Paalosmaa, H.: Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 5: Matelijat, sammakkoeläimet, linnut, s. 55. Weilin Göös, 1993. ISBN 951-35-4690-X
- ↑ Fijian iguana - Houston Zoo Houston Zoo. Arkistoitu 18.10.2008. Viitattu 15.1.2009. (englanniksi)
- ↑ a b SeaPics.com: Fiji Banded Iguana Pictures - SeaPics.com 2008. SeaPics.com. Viitattu 16.1.2009. (englanniksi)