FK Zenit Pietari

venäläinen jalkapalloseura

FK Zenit (ven. Футбольный клуб "Зенит" Санкт-Петербург, Futbolnyi klub Zenit Sankt-Peterburg) on pietarilainen jalkapalloseura, joka pelaa Venäjän korkeimmalla sarjatasolla Venäjän Valioliigassa. Zenit on Venäjän menestyneimpiä seuroja ja voittanut viiden liigamestaruutensa lisäksi UEFA Cupin vuonna 2007–08 ja UEFA Super Cupin vuonna 2008.

FK Zenit
Koko nimi Футбольный клуб "Зенит" Санкт-Петербург
Lempinimet Lvi (Leijonat)
Sine-Belo-Golubye
Zenitchiki
Perustettu 30. toukokuuta 1925
Kaupunki Pietari
Kotiareena Gazprom Arena
– kapasiteetti 67 800[1]
Sarja Venäjän Valioliiga
Omistaja Gazprom
Puheenjohtaja Aleksandr Medvedev
Päävalmentaja Sergei Semak
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu

Zenitin suurin omistaja on valtiollinen öljy- ja maakaasukonserni Gazprom.[2] Vuodesta 2017 lähtien Zenitin kotistadionina on toiminut Krestovskyi Stadion.[3]

Historia

muokkaa

Jalkapalloseura perustettiin vuonna 1925 Leningradin metallurgisen tehtaan työntekijöiden joukkueeksi. Vuoteen 1940 seuran nimi oli Stalinets (suom. stalinistit). Vuonna 1940 Leningradin tehdas siirtyi osaksi sotateollisuutta, ja sen urheilutoiminta siirtyi osaksi Zenit-seuraa. Tuolloin, joukkueen pelatessa kakkosdivisioonassa, myös jalkapallojoukkueen nimi muutettiin. Sodan jälkeen seura siirtyi LOMO-optiikkatehtaan omistukseen, ja 1990 siitä tuli itsenäinen kaupungin omistama seura. Joulukuussa 2005 enemmistö seurasta siirtyi öljy- ja maakaasukonserni Gazpromin omistukseen. Gazpromin suunnitelmissa on rakentaa joukkueelle uusi stadion ja kehittää myös muita olosuhteita sekä junioritoimintaa.

Vuonna 1944 Zenit voitti Neuvostoliiton cupin, mutta sen jälkeen menestys on ollut keskinkertaista. Vuonna 1967 Zenit sijoittui sarjassa viimeiseksi, mutta ei pudonnut alemmalle sarjaportaalle, koska päättävien elimien mielestä olisi ollut epäsoveliasta pudottaa leningradilainen joukkue lokakuun vallankumouksen 50-vuotisjuhlavuonna.

Vasta 1980-luvulla Zenit saavutti suurempaa menestystä voittamalla vuonna 1980 pronssimitalin, ja viimein, vuonna 1984 ensimmäisen mestaruutensa.

Vuonna 1992 pelattiin Venäjän liigan ensimmäinen kausi, ja Zenit putosi heti alemmalle sarjatasolle. Vuonna 1996 se nousi takaisin pääsarjaan. Vuonna 1999 se voitti Venäjän cupin, sijoittui 2001 liigassa kolmanneksi, pääsi cupin finaaliin vuonna 2002, sijoittui liigassa kakkoseksi vuonna 2003 ja voitti samana vuonna liigacupin. 11. marraskuuta 2007 Zenit voitti Venäjän-mestaruuden.

Zenit selviytyi kaudella 2007–2008 UEFA Cupin loppuotteluun voittamalla välierissä Bayern Münchenin yhteismaalein 5–1. City of Manchester -stadionilla pelatussa loppuottelussa Zenit voitti skotlantilaisen Rangersin Igor Denisovin ja Konstantin Zyrjanovin maaleilla 2–0, ja saavutti historiansa ensimmäisen eurocup-mestaruuden. Myöhemmin vuonna 2008 Zenit voitti Euroopan Supercupissa Manchester Unitedin maalein 2–1.

Zenit vieraili syksyllä 1953 Suomessa. Se saapui Suomeen 28. lokakuuta ja pelasi 1. marraskuuta Helsingin joukkuetta vastaan ottelun, jonka se voitti 0–2. Se voitti myös 4. marraskuuta Tampereen joukkueen 1–6 ja 8. marraskuuta Vaasan 0–4.[4]

 
FK Zenitin joukkue UEFA:n Mestareiden liigan ottelussa Benficaa vastaan vuonna 2016
 
FK Zenitin uusi kotistadion Stadion Krestovski avattiin vuonna 2017.

Saavutukset

muokkaa
  • Venäjän-mestaruus (7): 2007, 2010, 2012, 2015, 2019, 2020, 2021
    • Hopeaa: 2003
    • Pronssi: 2001, 2009
  • Venäjän cup (jalkapallo) (4): 1999, 2010, 2016, 2020
    • Hopeaa 2002
  • Venäjän supercup: 2003, 2011
  • Neuvostoliiton-mestaruus: 1984
  • Neuvostoliiton cup: 1944
    • Hopeaa 1984
  • Neuvostoliiton supercup: 1985
  • Neuvostoliiton federaatiocup: 1986
  • UEFA Cup: 2008
  • Euroopan Supercup 2008

Entisiä valmentajia

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Gazprom Arena Premierliga.ru. Viitattu 7.2.2021. (englanniksi)
  2. https://thesefootballtimes.co/2016/06/22/gazprom-zenit-european-football/
  3. https://en.fc-zenit.ru/club/spbstadium/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1955, s. 342. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954.

Aiheesta muualla

muokkaa