Euthydemos (dialogi)

dialogi

Euthydemos (m.kreik. Εὐθύδημος; lat. Euthydemus) on Platonin kirjoittama dialogi. Sen toinen nimi Thrasylloksen jaottelussa on Eristikko (Εριστικός, Eristikos).[1] Dialogi esittää Sokrateen keskustelun kahden sofistin, Euthydemoksen ja Dionysodoroksen kanssa. Dialogi käsittelee sitä mikä on ja mikä ei ole filosofiaa, sekä eristiikkaa satirisoiden sofistien loogisia virhepäätelmiä.[2][3]

Euthydemos
eli Eristikko
Εὐθύδημος
ἢ Εριστικός
Dialogin alku pergamenttikoodeksissa Codex Oxoniensis Clarkianus 39 vuodelta 895.
Dialogin alku pergamenttikoodeksissa Codex Oxoniensis Clarkianus 39 vuodelta 895.
Alkuperäisteos
Kirjailija Platon
Kieli muinaiskreikka (klassinen)
Genre filosofia
Julkaistu 375 eaa.
Kausi varhaisvaihe
Tetralogia VI tetralogia
  • Euthydemos
  • Protagoras
  • Gorgias
  • Menon
  • Numerointi 271a–307c
    Suomennos
    Niteessä Teokset II
    Suomentaja Marianna Tyni
    Kustantaja Otava
    Julkaistu 1999
    ISBN 951-1-15893-7
    Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

    Historia

    muokkaa

    Platonin teosten joukossa Euthydemos kuuluu tämän varhaisvaiheen dialogeihin, toisin sanoen se on kirjoitettu suhteellisen pian Sokrateen kuoleman jälkeen.[4] Tarkemmin dialogi on ajoitettu noin vuoteen 375 eaa. Holger Thesleff katsoo, että Platon olisi kirjoittanut teoksen hieman Faidonin jälkeen.[5]

    Diogenes Laertioksen esittämässä, Thrasylloksen tekemässä Platonin teosten jaottelussa dialogi kuuluu VI tetralogiaan yhdessä dialogien Protagoras, Gorgias ja Menon kanssa. Aiheensa puolesta Thrasyllos luki dialogin Platonin kumoavien (anatreptikos) teosten joukkoon.[1]

    Sisältö

    muokkaa

    Dialogin henkilöt ovat Sokrates, Kriton, Kleinias III, Euthydemos, Dionysodoros ja Ktesippos, ja sen tapahtumapaikkana on Lykeion. Sokrates kuvaa dialogissa ystävälleen Kritonille, kuinka hän kävi eräiden nuorten kanssa kahden khioslaisen sofistin, Euthydemoksen ja Dionysodoroksen luona. Nämä olivat muuttaneet Thurioihin, mistä heidät oli ajettu pois, ja siksi he olivat olleet Ateenassa.[6] Monien sokraattisten dialogien tavoin kummatkin sofistit ovat todellisia henkilöitä. Euthydemos oli dialogin kirjoittamisaikaan ainakin jossain määrin kuuluisa sofisti, jonka mainitsee Platonin lisäksi esimerkiksi Aristoteles.[7] Dionysodoroksen puolestaan mainitsee Ksenofon.[8]

    Euthydemos asettaa sokraattisen menetelmän ja siitä seuraavan opetustavan sofistien käyttämiä menetelmiä vastaan sofistien tappioksi. Euthydemos ja Dionysodoros yrittävät läpi dialogin saada Sokrateen ansaan petollisina ja merkityksettöminä esitetyillä argumenteillaan, joiden tarkoituksena olisi heidän oman filosofisen ylivoimaisuutensa osoittaminen. Platon kuvaa Euthydemoksen ja Dionysodoroksen argumentaatiotavan eristisenä eli ”riidanhaluisena”,[3][9] mikä on peräisin kreikan sanasta eris, ”riita”.[10] Eristinen argumentti on suunniteltu niin, että kaikki sen kumoamisyritykset epäonnistuvat. Lopputuloksena syntyvät päätelmät ovat kuitenkin erikoisia. Euthydemos esimerkiksi yrittää osoittaa valehtelemisen mahdottomaksi seuraavalla tavalla:

    »- Olematonta kai ei ole olemassa? [...]
    - Ei.
    - Olematon ei siis voi olla olemassa missään?
    - Ei voi.
    - Onko kenenkään mahdollista tehdä sellaista, mitä missään ei ole?
    - Ei minun ymmärtääkseni.
    - Entä puhujat? Eivätkö he toimita mitään, kun he pitävät puheita?
    - Toimittavat tietenkin.
    - Kun he toimittavat, he siis tekevät jotakin?
    - Niin.
    - Ja puhuminen on jonkin toimittamista ja tekemistä, niinkö?
    - On.
    - Sittenhän kukaan ei voi puhua sellaista, mitä ei ole. Hänhän tekee silloin jotain ja sinä myönsit, ettei olematonta voi tehdä. Sinun omien sanojesi mukaan ei siis kukaan voi valehdella [...][11] »

    Thesleff kutsuu dialogia sen tyylin puolesta jopa ”farssiksi” ja ”komediaksi”.[5]

    Lähteet

    muokkaa
    1. a b Diogenes Laertios (DL): Merkittävien filosofien elämät ja opit III.58–60.
    2. Remes, Unto & Thesleff, Holger: ”Esittelyjä ja selityksiä”. Teoksessa Platon 1999, s. 310–313.
    3. a b Sprague, Rosamond Kent: Two Kinds of Paideia in Plato’s Euthydemus University of South Carolina. Viitattu 9.1.2014. (englanniksi)
    4. Smith, Nicholas D.: Plato The Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 7.1.2014. (englanniksi)
    5. a b Thesleff, Holger: Platon, s. 174–177. (Ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta suomentanut Marja Itkonen-Kaila) Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10491-8
    6. Platon: Euthydemos 271a–271c.
    7. Aristoteles: Retoriikka 1401a26.
    8. Ksenofon: Muistelmia III.1.
    9. Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἐριστικός A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
    10. Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἔρις A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
    11. Platon: Euthydemos 284a–c. Suomennos Marianna Tyni.

    Kirjallisuutta

    muokkaa

    Suomennos

    muokkaa
    • Platon: Euthydemos. Teoksessa Teokset II. (Toinen painos) Suomentanut Marianna Tyni. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15893-7

    Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

    muokkaa
    • Plato: Euthydemus. Teoksessa Burnet, J. (toim.): Opera, Volume III: Theages, Charmides, Laches, Lysis, Euthydemus, Protagoras, Gorgias, Meno, Hippias Maior, Hippias Minor, Io, Menexenus. Oxford Classical Texts. Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145424 Kreikankielinen alkuteksti.
    • Plato: Euthydemus. Teoksessa Plato’s Works. (Volume II: Laches. Protagoras. Meno. Euthydemus. Loeb Classical Library) Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. ISBN 0-674-99183-4 Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

    Aiheesta muualla

    muokkaa
    • Plato: Euthydemus. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
    • Plato: Euthydemus. The Internet Classics Archive. (englanniksi)
    • Plato: Euthydemus. Project Gutenberg. (englanniksi)