Ermanarik
Ermanarik (myös Ermanaric, Ermanaricus tai Hermanarik; k. noin 376) oli gootteihin kuuluneiden greuthungien kuningas vuoden 375 aikoihin. Greuthungien valtakunta sijaitsi jossain nykyisen Ukrainan alueella. On epäselvää, kuinka laaja alue lopulta oli, mutta luultavasti se ulottui Pripetin soilta etelään Donin ja Dniestrin välillä.[1][2] Greuthungit esitetään usein samana kansana kuin myöhemmät ostrogootit.[2]
Roomalainen historioitsija Ammianus Marcellinus mainitsee Ermanarikin teoksessaan Res gestae. Ammianuksen mukaan Ermanarik oli sotaisa kuningas, joka teki lopulta itsemurhan, kun alaanit ja hunnit valloittivat hänen hallitsemansa alueet 370-luvulla. Ermanarikin kuoleman jälkeen uudeksi kuninkaaksi valittiin Vithimiris.[3]
Ermanarikista tuli jo varhain suosittu hahmo kansantarinoissa. Historioitsija Jordanesin mukaan Ermanarik olisi teloittanut naisen nimeltä Sunilda antamalla kahden villihevosen repiä hänet kahtia. Julman rangaistuksen syynä oli se, että naisen aviomies oli pettänyt Ermanarikin. Sunildan kuoleman jälkeen tämän veljet Sarus ja Ammius haavoittivat Ermanarikia vakavasti. Legendan eri muunnelmat vaikuttivat voimakkaasti keskiaikaiseen germaaniseen ja myös Englannin ja Skandinavian kirjallisuuteen. Ermanarikin nimi esiintyy monessa eri muodossa eri kirjoittajilla ja eri kielillä. Ammianus Marcellinus kutsuu häntä Ermenrichukseksi, Jordanes Hermanaricukseksi, norjalaiset kirjoittajat Jörmunrekriksi ja anglosaksit Eormenriciksi.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Ermanaric Britannica Academic, Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica inc. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Maijastiina Kahlos: Roomalaiset ja barbaarit, s. 124. Otava, Helsinki 2020.
- ↑ Ammianus Marcellinus: Ammianus Marcellinus, Thayer, ed., Res Gestae XXXI penelope.uchicago.edu. Viitattu 19.2.2017. (englanti)